Olemme katselleet epäluuloisesti neljän vuoden ajan seinää betonisten rappujen vieressä. Noin jokaisessa rintamamiestalossa lienee lahovaurio juuri tuossa kohdassa, missä betonirappunen roiskuttaa vettä puiselle seinälle - nämä kaksi materiaalia eivät sovi yhteen.
No, meidän talo ei tehnyt poikkeusta, vaikka jonkun taannoisen pistokokeen perusteella muistelen tuudittautuneeni siihen uskoon, että porras on ainakin kalteva ulospäin eikä suoranaisesti uita vesiä päin seinää.
Laho se seinä siis on, tuosta rappujen vierestä. Onneksi ei kovinkaan suurelta alalta - tässä alla näkyy vaurio kokonaisuudessaan, ulkoverhousta purettiin sen verran että tuossa on jo täysin kovaa puuta näkyvillä joka kohdassa.
Yläkerran keittiön lahovaurioon verrattuna tämä seinä oli vauriokohdalta sitten ihan totaalisen tohjona. Tuhon oli viimeistellyt joku, joka oli muuttanut syömään lahonnutta puuta ja jättänyt jälkeensä reikiä ja hyvin hienoa purua. Toivottavasti maistui.
Tässä vielä näkymää vaurion laajuuteen, tosiaan näkyvissä on ulkoverhouksen laidalla jo täysin kuranttia vinolaudoitusta.
Sinänsä tuon seinän korjaaminen ei ole mitään rakettitiedettä - lahot pois ja uutta puutavaraa tilalle. Haastetta tuo hieman se, että myös tuo sokkelia vasten oleva parru on osittain pinnastaan laho. Sinänsä mainitsemisen arvoista, että paneelit olivat lahoja vain kahdesta kohtaa ja lyhyeltä matkalta, mutta kosteus oli sen sijaan tehnyt laajempaa tuhoa vinolaudoituksessa.
Mutta se varsinainen haaste, tai ne kaksi haastetta, näkyvät alla olevassa kuvassa. Ensinnäkin on nyt vähän epäselvää, millä ilveellä tuon lahon pääsisi korjaamaan purkamatta koko ulkoporrasta. Ulkoporrasta ei huvittaisi purkaa, koska siinä ei yhtä isoa ja muutamaa pientä halkeamaa lukuunottamatta ole mitään varsinaista vikaa, ja nuo halkemat olisivat varmasti korjattavissa. Toinen haaste on se, millaisen rakenteen tuohon oikein suunnittelisi, että vauriosta tulisi korjattua samalla kertaa sekä syyt että seuraukset - jos korjataan vain entiseen malliin, on tilanne jonkun kymmenen vuoden kuluttua ihan sama kuin nyt.
Portaan purkaminen vai operointi sisäpuolelta eli kellarin rapusta käsin? Sitäkään ei huvittaisi purkaa, siellä on nätti alkuperäinen paneeli ja jos jotain olen tässä ulkoverhouksen maalausprojektissa oppinut niin sen, että 60 vuotta paikallaan olevien naulojen repimien irti vaurioittamatta niillä kiinnitettyä puista kappaletta on vaikeaa ja toisinaan jopa mahdotonta. Suojataanko seinä korjauksen jälkeen pellillä, kattohuovalla vai jollakin muulla kosteuden seinästä pois pitävällä materiaalilla? Vai rakennetaanko korjauspala filmivanerista, joka ei samalla tavalla lahoaisi?
Jos joku lukijoista on ratkonut omassa talossaan samaa ongelmaa, kokemuksia otetaan mieluusti vastaan, ja jos taas ei, myös näkemykset ovat lämpimästi tervetulleita. Rintamamiestalofoorumilla olen pyytänyt myös neuvoja ja sitä keskustelua voi seurata tästä.
Lahojen seinien lisäksi tänään on ollut agendalla myös äitienpäivä - hyvän sellaisen iltaa kaikille äideille! Me kävimme oman perheen kesken äitienpäivälounaalla Kenkäverossa. Jos siellä sattuu vierailemaan, kannattaa käydä peräkammarissa asti. Siellä on nimittäin esillä pieni näyttely Kenkäveronniemen pappilan historiasta ja erittäin valaisevia kuvia siitä, kuinka melko haasteellisestakin lähtökohdasta saa kauniin ja arvostavasti kunnostetun lopputuloksen. Olkoon kuva Kenkäverosta tässä lopussa muistutuksena siitä, että meillä on kuitenkin kaikin puolin aika helppo ja pienimuotoinen projekti.
No, meidän talo ei tehnyt poikkeusta, vaikka jonkun taannoisen pistokokeen perusteella muistelen tuudittautuneeni siihen uskoon, että porras on ainakin kalteva ulospäin eikä suoranaisesti uita vesiä päin seinää.
Laho se seinä siis on, tuosta rappujen vierestä. Onneksi ei kovinkaan suurelta alalta - tässä alla näkyy vaurio kokonaisuudessaan, ulkoverhousta purettiin sen verran että tuossa on jo täysin kovaa puuta näkyvillä joka kohdassa.
Yläkerran keittiön lahovaurioon verrattuna tämä seinä oli vauriokohdalta sitten ihan totaalisen tohjona. Tuhon oli viimeistellyt joku, joka oli muuttanut syömään lahonnutta puuta ja jättänyt jälkeensä reikiä ja hyvin hienoa purua. Toivottavasti maistui.
Tässä vielä näkymää vaurion laajuuteen, tosiaan näkyvissä on ulkoverhouksen laidalla jo täysin kuranttia vinolaudoitusta.
Sinänsä tuon seinän korjaaminen ei ole mitään rakettitiedettä - lahot pois ja uutta puutavaraa tilalle. Haastetta tuo hieman se, että myös tuo sokkelia vasten oleva parru on osittain pinnastaan laho. Sinänsä mainitsemisen arvoista, että paneelit olivat lahoja vain kahdesta kohtaa ja lyhyeltä matkalta, mutta kosteus oli sen sijaan tehnyt laajempaa tuhoa vinolaudoituksessa.
Mutta se varsinainen haaste, tai ne kaksi haastetta, näkyvät alla olevassa kuvassa. Ensinnäkin on nyt vähän epäselvää, millä ilveellä tuon lahon pääsisi korjaamaan purkamatta koko ulkoporrasta. Ulkoporrasta ei huvittaisi purkaa, koska siinä ei yhtä isoa ja muutamaa pientä halkeamaa lukuunottamatta ole mitään varsinaista vikaa, ja nuo halkemat olisivat varmasti korjattavissa. Toinen haaste on se, millaisen rakenteen tuohon oikein suunnittelisi, että vauriosta tulisi korjattua samalla kertaa sekä syyt että seuraukset - jos korjataan vain entiseen malliin, on tilanne jonkun kymmenen vuoden kuluttua ihan sama kuin nyt.
Portaan purkaminen vai operointi sisäpuolelta eli kellarin rapusta käsin? Sitäkään ei huvittaisi purkaa, siellä on nätti alkuperäinen paneeli ja jos jotain olen tässä ulkoverhouksen maalausprojektissa oppinut niin sen, että 60 vuotta paikallaan olevien naulojen repimien irti vaurioittamatta niillä kiinnitettyä puista kappaletta on vaikeaa ja toisinaan jopa mahdotonta. Suojataanko seinä korjauksen jälkeen pellillä, kattohuovalla vai jollakin muulla kosteuden seinästä pois pitävällä materiaalilla? Vai rakennetaanko korjauspala filmivanerista, joka ei samalla tavalla lahoaisi?
Jos joku lukijoista on ratkonut omassa talossaan samaa ongelmaa, kokemuksia otetaan mieluusti vastaan, ja jos taas ei, myös näkemykset ovat lämpimästi tervetulleita. Rintamamiestalofoorumilla olen pyytänyt myös neuvoja ja sitä keskustelua voi seurata tästä.
Lahojen seinien lisäksi tänään on ollut agendalla myös äitienpäivä - hyvän sellaisen iltaa kaikille äideille! Me kävimme oman perheen kesken äitienpäivälounaalla Kenkäverossa. Jos siellä sattuu vierailemaan, kannattaa käydä peräkammarissa asti. Siellä on nimittäin esillä pieni näyttely Kenkäveronniemen pappilan historiasta ja erittäin valaisevia kuvia siitä, kuinka melko haasteellisestakin lähtökohdasta saa kauniin ja arvostavasti kunnostetun lopputuloksen. Olkoon kuva Kenkäverosta tässä lopussa muistutuksena siitä, että meillä on kuitenkin kaikin puolin aika helppo ja pienimuotoinen projekti.
Tutun näköistä. Varmaan kaikille, joilla on ollut betonirappu puun vierellä... Mädättäähän se. Meillä taidettiin tarkistaa, että purut ovat kuivat ja laittaa pehmoisen puun päälle pellitys suojaksi... Vähän sellainen herran haltuun -ratkaisu siis. Uusi, tuulettuva puurappu toivon mukaan pitää seinän kuivana (koska se betoni jouduttiin silloin joka tapauksessa hajottamaan)... Mikähän teillä on ratkaisu ongelmaan?
VastaaPoistaVähän hassusti kirjoittelin tähän postaukseen nyt lisätekstit jälkikäteen kun piti saada Rintamamiestalo.fi:tä varten kuva julkaistua äkkiä jossain että sen pystyi linkittämään foorumille.
VastaaPoistaMutta joo, meillä on vielä aika paljon hakusessa tämä korjaustoimenpidekin, saati sitten lopullinen ratkaisu - harmittaa noiden rappusten puolesta jos ne tosiaan joutuvat moisen pienen lahovaurion takia rappusten hautausmaalle.
Mä uskoisin, että se pelti tms. olisi varmaan järkevä vaihtoehto betonin ja puun välissä vaikka 10-15 cm korkeammalle kuin portaat, MUTTA milläs se estetään, ettei puun ja pellin väliin valu vettä?
VastaaPoistaMeillä on graniittiportaat ja sama ongelma. Veikkaan, että kun lasten olkkarista ottaa lastulevyt pois, voi portailta saada hirsiseinän läpi nyrkin sisään saakka...
Joo, meillä tosiaan oli myös sellainen vahva arvaus siitä, että jotain tuollaista on odotettavissa, mutta ehkä prioriteettilistan kokoonpanosta kertoo se, että nelisen vuotta taloa asuttuamme vasta nykäistiin ne rapun vierustan uhrauslaudat irti...
PoistaGuru-Pekka piirteli rintamamiestalofoorumille kuvankin tuollaisesta peltikorjauksesta:
http://www.rintamamiestalo.fi/viewtopic.php?f=9&t=14641&st=0&sk=t&sd=a
Meillä oli 1920-luvun hirsimökillä sama ongelma, betoniportaat (ja koko kuistin lattia) oli valettu myöhemmin 50-luvulla alkuperäisen puuversion tilalle maata myöhten ja se oli mädättänytt hirsiseinää. Betonirakenteet purettiin kokonaan, hirsiseinä korjattiin ja kuistin kauniit alkuperäiset pylväät ja kaiteet saatiin säilymään ja puusta tehtiin uudet portaat ja kuistin lattia. Meillä toki helpompi tuo poistoratkaisu, koska betoniportaat eivät olleet alkuperäisiä rakenteita ja kuistin olennaiset osat saatiin säilymään.
VastaaPoistaKuulostaa kaikin puolin hyvältä metodilta tuo korjaustoimenpide! Meillä tosiaan ne betoniportaat on niin olennainen osa talon julkisivua - ja lisäksi minä tykkään ihan hirveästi istuskella niillä - että yritetään kaikin keinoin ne säästää.
PoistaEhdotan 100mm lecaharkkoa(hyi hitto) portaan viereen. Jos sisäpuolella on portaikko, eikä huone tolla kohdalla, niin ei ehkä kovin paha jobi.
VastaaPoista-Molemmilta puolelta paneeli/pinta yläportaan yläpuolelle pois.
-Molemmille puolille lankku ruuveilla laudoituksen läpi runkotolppiin kiinni.
-Vinolaudoitus ja runkotolpat varovasti sahaten poikki lankun alapuolelta.
-Laudat, tai pellit vaakassa pitelemään purut runkotolppien välissä. Ehkä voisi jo tähän laittaa uuden alajuoksun 2x4" lankusta, jonka alapintaan niitataan kosteuskatko kattohuopasuikaleesta.
-Jos sisälaudoitus on ehjä ja siisti ja muurauksen pystyy tekemään ulkopuolelta, niin vääntelee runkotolpat ulos irti sisä laudoituksesta. Sisälaudoituksen purkamalla voi olla tilavampi tehdä.
-Harkko ohutsaumamuurauksella alajuoksun huopaan kiinni.
-Laastin kuivuttua tukilankut irti, harkkojen rappaus ulkopuolelta sen verran paksusti, ettei kukaan erota sitä harkolla tehdyksi.
-Paneelin asennus alajuoksun alapuolelle ja sisäpuolen laudoitus välirimojen kanssa.
-Rapatun pinnan maalaus portaiden/sokkelin väriseksi.
Mikko
Joo-o. Ei hullumpi ehdotus ollenkaan. Tutkimme tilannetta!
PoistaMeillä puuverhous ei tule portaiden taakse, vaan loppuu jonkun 10 cm portaan yläpuolelta ja siitä alaspäin on peltiä. Sitä ei tiedetä, mitä siellä pellin takana on muualla, mutta ainakin ulko-oven alapuolinen alajuoksu oli ihan tervettä puuta. Voisin napsia kuvia blogiin, kun tää on meilläkin ollut nyt ajankohtaista verantaremontin kanssa. Meillä on sikäli parempi tilanne, kun porras ei kulje seinän viertä ja rappusten ja ulkoseinän sauma jää katoksen alle. En tiedä näyttäisikö tyhmältä, jos teilläkin katkaisisi sen ulkopaneelin vähän portaan yläpuolelta, ja laittaisi peltiä tilalle. Onnistuisi paremmin pystylaudoituksessa.
VastaaPoistaSe mua itseäni vähän vaivaa, että meidän portaat on edelleen täynnä hiekkaa. Tekeekö se jotain siellä sokkelia vasten. Koska useimmiten nämä betoniportaat on onttoja.
Mites teidän verantaremppa on edennyt? Tuohan on tosiaan ihan typerä ratkaisu, meillä siis, että porras on tuolla tavalla rakennettu. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan talon pitäisi olla rapattu, ehkä siksi arvon rakennusmestari Hahto on moisen systeemin kehitellyt.
PoistaJoo, meilläkin on ontot portaat. Siellä on tosin sisällä muottilaudat...olisi kiva ryömiä rapun alle katsomaan, missä kondiksessa ne on 60 vuoden jälkeen...
Etenee hitaasti. Jouduttiin vaihtamaan kaikki lattiajuoksut, ne oli ihan mätiä kaikki. Seinien alajuoksut nyt onneksi pelastui. Olivat vaan sisäsivusta mätiä ja bitumiakin kuitenkin löytyi niiden alta, joten ei tarvinnut alkaa tunkkaamaan seiniä ylös tai vaihtamaan paloissa. Lahon pois veistäminen riitti, kun sitä ei ollut kuin pinnassa. Verannan kattohan oli vuotanut myös, joten sen peruja nämäkin vauriot olivat. Pääteltiin, että vesi on valunut seinien kovalevyjä pitkin suoraan lattiaan, levinnyt puruissa ja mädättänyt lattiajuoksut ja alajuoksun. Onneksi on uusi katto, niin näitä vaurioita ei pitäisi tulla enää lisää. Ajateltiin ensin, että päällimmäiset purut olisivat kostuneet linoleumin läpi, kun siinä oli repeämiä ja reikiä, mutta vauriot olivat sellaisia, että pakko olla vuotavan katon aiheuttama tämäkin.
VastaaPoistaToivottavasti saisitte säästettyä raput jotenkin. Tykkään itse näistä betoniportaista, ne on karulla tavalla kauniita
Hei Laurakaisa. Ensin täytyy kiittää blogistasi. Olen vasta löytänyt sen ja lueskellut mielenkiinnolla. Kokemukset kiinnostavat sattuneesta syystä, ja lisäksi kirjoitat hauskasti. Sitä paitsi minäkin haluan vaalia vanhaa ja vanhaa tyyliä ajatuksella, että miksi ostaa vanha talo, jos tahtoo modernin. Asiaan: Tässä kohtaa jäin ihmettelemään, mitä päätitte lopulta tehdä betoniportaille ja laholle niiden ympärillä. Vai onko se kenties vielä mietinnässä? Täällä olisi samanlainen tapaus...
VastaaPoistaMeiltä löytyy myös vanhat betoniportaat. Olisi kuitenkin tarkoitus ne korjauttaa, ovat nimittäin hieman halkeilleet tässä vuosien aikana. Me ajattelimme, että tekisimme niihin betonihalkeaman injektoinnin. Toki, meiltä ei välineitä löydy. Täytyisi yrittää löytää siihen varmasti ammattilainen. https://www.oivaset.fi/betonirakenteiden-korjaus
VastaaPoista