Meillä oli jo viime syksynä ikkunaremontissa ykkösvaihe, kun kunnostutimme ELY-keskuksen rakennusperinnön hoitoavustuksen turvin kellarin ikkunat. Tällöin homma hoidettiin Etelä-Savon rakennusperintöyhdistyksen kautta. Koska työn jälki oli hyvää ja muutkin torpan ikkunat kaipasivat kunnostusta, ulkoistimme myös loput pokat samaisen, rakennusperintöyhdistyksen kautta löytyneen puusepän huomaan. Tällä kertaa vain sillä tavalla, että meistä tuli puuseppä-Jarin työnantajia.
Omakohtaista kokemusta työnantajana toimimisesta meillä ei ollut, kaikki maksulliset miehet ovat toistaiseksi laskuttaneet meitä omien firmojensa nimissä. Minun isovanhempieni kesäpaikan katto kunnostutettiin kuitenkin viime vuonna firmattomalla kirvesmiehellä ja tilan pehtoorin eli tätini miehen mukaan kuvio ei ollut mitenkään tolkuttoman hankala saati mahdoton, joten uskaltauduimme siis työnantajaksi heittäytyä.
Tai uskaltauduimme ja uskaltauduimme. Ajalliset resurssit olivat olemattomat, rahalliset resurssit sentään budjetoidut ikkunoiden kunnostukseen, joten pakkoraossahan tässä oltiin.
Susannan työhuoneella ollaan myös kärsitty ikkunastressistä, tosin Susanna ja Sulo osallistuvat urakkaan paljon meitä mittavammin poistamalla pokista myös maalit. Meidän puuseppämme tekee sen puolestamme, eli periaatteessa homma oli osaltamme ihan helppo. Ikkunat irti, peräkärrin kyytiin, kuskaus Rantasalmelle puuseppä-Jarin luokse, valmiit ikkunat paikoilleen.
No, ei se ihan niin yksinkertaista ollut. Ensinnäkin meidän ikkunoiden ulkopokissa ei ole saranoita. Osa ikkunoista oli kiinni ruuveilla, osaa pitelivät paikoillaan pelkät ulkopuolelle lyödyt naulat. Ikkunat oli joskus maalattu niin, että ulkopokia ei oltu irrotettu - maali oli siis liimannut pokan tiukasti kiinni karmiin. Maalisaumat piti ensin avata puukolla, samoin kaivella ruuvit esiin maalikerrosten alta, ennen kuin ikkunat suostuivat inahtamaankaan paikoiltaan.
Lisähaastetta operaatioon toi se, että tuo olohuoneen ikkuna, jonka parissa puoliso tässä alla olevassa kuvassa ahkeroi, sijaitsee melko monta metriä maanpinnan yläpuolella. Samoin yläkerran ison huoneen ikkuna. Piti hetki miettiä, miten ikkunat saadaan työnnettyä paikoiltaan irti eli ulospäin ilman pokan räsähtämistä tantereeseen, kun kukaan meistä tai tuttavapiiristämme ei osaa levitoida.
Lopulta tämä olohuoneen ongelma ratkaistiin niin, että ukki roikkui olohuoneen ikkunan alla tikapuilla henkisenä tukena ja puoliso kurkotti irrotetusta tuuletusikkunan raosta ottamaan irrottamaansa ikkunaa vastaan ja pujotteli sen sitten sisäpuolelle ikkuna-aukosta. Kaksimetrisen miehen syliväli oli tarpeen.
Yläkerran iso huone on talossamme ainoa, jossa on tuuletusikkunat molemmin puolin isoa ruutua - tämä osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi, koska yläkerran ikkunan saimme irti niin että minä otin ikkunaa vastaan toisesta tuuletusikkunan aukosta ja ukki toisesta samalla kun puoliso irrotti isoa ruutua keskeltä. Ja kaikki ikkunat pääsivät ehjänä perille Rantasalmelle, sisäpokat ovat jo tulleet sieltä takaisinkin maalattuina ja ne on asennettu paikalleenkin.
Meillä näyttää nyt kuitenkin edelleen osapuilleen tältä, sillä vaikka ne sisäpokat ovatkin paikallaan, jätettiin ulkopuolelle muovit suojaamaan karmeja kunnes ulkopokatkin tulevat takaisin.
Sisäpokien kunnostus vei 25 tuntia aikaa. Se oli vähemmän kuin budjetoimme. Niissä ei tosin ollut juuri muuta kuin maalaushommaa, ulkopokissa on tehtävä jonkin verran puukorjauksiakin. Huonoimmassa kunnossa oli omenapuun puoleinen olohuoneen ikkuna, jonka karmikin on alanurkistaan laho. Etelän puolen ikkunoita pitää myös fiksata, pohjoisen puolella ulkopokatkin olivat oikeastaan vain maalia vailla. Joka tapauksessa teimme sen ratkaisun, että kaikkien lasituslistoilla listoitettujen ulkopokien alaosan lista korvataan kitillä, joka kestää paremmin myrskyjä ja myllerryksiä.
Mutta parin viikon päästä meillä on kokonaan kunnostetut, kauniit ja kestävät ikkunanpokat niin kellarissa kuin ylä- ja alakerrassakin. Meillä on myös kokonaan kunnostamattomat ikkunoiden karmit niin kellarissa kuin ylä- ja alakerrassakin, eikä mitään käsitystä siitä, milloin niitä kukaan ehtii tai jaksaa ruveta laittelemaan.
Mutta onhan meillä remonttibudjetti, ja ainakin tähänastisen perusteella maksullisten miesten ja naisten palkkaaminen on melko kivuton operaatio vaikka ilman sitä y-tunnustakin. Verottajalla on nimittäin ilmainen, netissä toimiva palkanmaksupalvelu nimeltä palkka.fi, ja ainakin minusta se on erittäin helppo ja suorastaan miellyttävä käyttää. Työnantajavelvollisuuksia on lukuisia, mutta lopulta työntekijän palkkaaminen edellytti vain paria puhelua vakuutusyhtiöön ja melko lyhyttä perehtymistä tuohon palkka.fi -palveluun. Ensimmäinen palkka kaikkine sotu-maksuineen ja eläkkeineenkin on jo laitettu maksuun.
Yritän saada tänne vielä vähän kattavampaa valokuvapostausta noista ikkunoista muistoksi sekä itselle että jälkipolville. Varsinkin paikallisesta puutavaraliikkeestä ilmaiseksi (!) saatu A-teline ikkunankuljetuksia varten on ehdottomasti esiteltävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti