Yhden blogijutun jo kirjoitinkin, ruusupenkin perkauksesta. En ehtinyt koskaan kopioimaan sen ruusuryteikön kuvia kameran muistikortilta tietokoneelle ja sitä tietä Bloggeriin.
Täällä siis sattuu ja tapahtuu, mutta keskittymiskyky ei ole ihan riittänyt blogiin asti. Uskon, että tilanne paranee jossain vaiheessa - uuden vauvan alkuhulinat taitavat olla suurimmaksi osaksi hulinoidut ja elämä nelihenkisenä perheenä pyörii... no, niin kaoottisesti kuin sen nyt voi kuvitella pyörivän kun toinen on kaksi kuukautta ja toinen vuoden ja viisi. Tee tässä sitten remppaa.
On täällä jotain tehty kuitenkin, lähinnä pihalla. Se ruusupenkki on perattu, ja nokkosiakin kitketty. Suunniteltu hiekkalaatikon paikkaa ja kaivettu melkein valmis oja orapihlajan taimille. Ja ostettu hirveään hintaan pakkomielteeksi muuttunut Niemen tehtaiden pinnakerrossänky ja kalustettu jo mielikuvissa pikkukamari tyttöjen huoneeksi. Pesty pyykkiä ihanassa, toimivassa ja kauniissa pyykkituvassa ja tiskattu astioita halkolaatikoksi niin hyvin naamioidussa astianpesukoneessa että satunnaiset vieraat eivät ole sitä edes astianpesukoneeksi arvanneet. Ja suunniteltu kattoremonttia - se alkaa huomenna, kun telinetarpeet haetaan pihaan.
Ja sitten on vielä vietetty eilen pienen Vuokko Nuppusen nimiäisiä suvun ja ystävien kanssa. Meillä asuu nyt Vilja Lyyti Marian lisäksi myös Vuokko Liisa Juulia, jonka keskimmäinen nimi on peritty sekä isomummolta että isotädiltä ja kolmas Savon tai ehkä koko itäisen Suomen parhaalta ajokoiralta, joka jahtaa nykyään jäniksiä koirien taivaassa.
Täällä siis sattuu ja tapahtuu, mutta keskittymiskyky ei ole ihan riittänyt blogiin asti. Uskon, että tilanne paranee jossain vaiheessa - uuden vauvan alkuhulinat taitavat olla suurimmaksi osaksi hulinoidut ja elämä nelihenkisenä perheenä pyörii... no, niin kaoottisesti kuin sen nyt voi kuvitella pyörivän kun toinen on kaksi kuukautta ja toinen vuoden ja viisi. Tee tässä sitten remppaa.
On täällä jotain tehty kuitenkin, lähinnä pihalla. Se ruusupenkki on perattu, ja nokkosiakin kitketty. Suunniteltu hiekkalaatikon paikkaa ja kaivettu melkein valmis oja orapihlajan taimille. Ja ostettu hirveään hintaan pakkomielteeksi muuttunut Niemen tehtaiden pinnakerrossänky ja kalustettu jo mielikuvissa pikkukamari tyttöjen huoneeksi. Pesty pyykkiä ihanassa, toimivassa ja kauniissa pyykkituvassa ja tiskattu astioita halkolaatikoksi niin hyvin naamioidussa astianpesukoneessa että satunnaiset vieraat eivät ole sitä edes astianpesukoneeksi arvanneet. Ja suunniteltu kattoremonttia - se alkaa huomenna, kun telinetarpeet haetaan pihaan.
Ja sitten on vielä vietetty eilen pienen Vuokko Nuppusen nimiäisiä suvun ja ystävien kanssa. Meillä asuu nyt Vilja Lyyti Marian lisäksi myös Vuokko Liisa Juulia, jonka keskimmäinen nimi on peritty sekä isomummolta että isotädiltä ja kolmas Savon tai ehkä koko itäisen Suomen parhaalta ajokoiralta, joka jahtaa nykyään jäniksiä koirien taivaassa.
(Ja ei, meillä ei ole yhtäkkiä ryhdytty 1800-luvun lopun hirsirakennukseksi. Vuokon juhlat pidettiin Elomaan talolla, koska hänen vanhempansa olivat liian uupuneita siivoamaan jälleenrakennuskauden muistomerkkiään juhlakuntoon.)
Hitsi, laitoin sinulle juuri haasteen omass ablogissani, mutta sinulla taitaa olla kädet täynnä vauvaa. Älä ota haasteesta stressiä!
VastaaPoista:-)
Kivat nimet: tuo, että Vuokon kolmas nimi on peritynyt ajokoiralta sai minut nauramaan ääneen.
VastaaPoistaOP
Kiitos haasteesta, Susanna! Otin sen heti työn alle mutta se jäi kesken, kuten kaikki muukin. Ehkä vielä joku päivä...
VastaaPoistaJa kyllä. Vuokosta meinasi tulla ensin Juulia ihan etunimeltään, koska se sointuisi tosi nätisti meidän sukunimen kanssa. Mutta sitten aloin arvelemaan, ja lopulta ajokoirakaima tuli vasta kolmannelle tilalle.