Voi itkeä myös onnesta

Puolison piti eilen saada kellarin komero kyljelleen, ja sitä varten kellarin lattiatilaa piti vapauttaa kylkiasentoa varten. Kun menimme tyttären kanssa katsomaan kellarissa ahertavaa aviomiestä ja isää, aloin miltei itkeä onnesta.

En minä aikaisemmin ikinä osannut ajatella, että minulla olisi hauska ja mukava perhe tai oma vanha talo. En varsinkaan osannut kuvitella, että kaikesta huolimatta (toissapäivänä viimeiksi kimitin puoli metriä liian matalan tiskipöydän ääressä astioita pestessäni että olen KYLLÄSTYNYT tähän mökkiin) hauskan ja mukavan perheen kanssa omassa vanhassa talossa asuminen ja talon pikkuhiljainen kunnostelu olisi näin kivaa.

Ja sitten vielä tämä. En ainakaan koskaan olisi kuvitellut, että ihmisellä voi olla näin kaunis ja hieno ja jotenkin omannäköinen pyykkitupa!



Okei, kuva on lavastettu. Taso ei ole paikoillaan, sen jatkopala ei ole vielä kiinni, halkolaatikkolikapyykkikopasta puuttuu 10 senttiä korkeutta sokkelista ja nurkassa pitäisi olla verho ja sen takana niitä semmoisia lankakorisysteemejä. Mutta tuolta se tulee sitten valmiina näyttämään, suurin piirtein. Verhoja ei laiteta pesukoneiden eteen, niistä tulisi liian sievistelevät ja sitä paitsi, kuten kommenttilootassa jo sanoinkin, niitä pidettäisiin aivan varmasti pyykkikoneiden edessä vain sen kerran kun joku sisustuslehti joskus kaukana tulevaisuudessa kävisi kuvaamassa materiaalia "rintamamiestalo remontoitiin vanhaa kunnioittaen" -juttuun.

Minusta tuo kokonaisuus on ihan sen näköinen kuin halusinkin ja olen ihan julkisestikin äärettömän kiitollinen rakkaalle puolisolleni siitä, että hän osaa noita hataria visioitani noin taitavasti toteuttaa.

Ah ja voih sentään. Tunnen edelleen joka kerta kotisaunassa käydessäni "tämä on käsittämätöntä luksusta" -tunteita, koska oma sauna jo sinänsä tuntuu ylellisyydeltä ja hyvillä löylyillä kruunattu tunnelmallinen saunamme vielä hienommalta. Luultavasti tulen tuntemaan jatkossa joka kerta pyykkiä pestessäni samankaltaisia tunteita - mikä nyt on sinänsä ihan hyvä juttu, koska perheemme pyykkihuolto vaatii kohtuupaljon aikaa ja mieluustihan sitä leijailee arjen harmauden yläpuolella aina kun mahdollista.

Otsikko tuli siis tästä Samulin hienosta biisistä. On se noin, aika usein.