Joulukalenterin kaikki puuttuvat luukut

Me isäs kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
- No nyt se on elämässä.

Sinä olit ihan pikkuinen,
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: - Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän kehdon yllä.
Isäs kysyi: - Näkyjäkös sinä näät?
Ja minä: - No ihmeitä kyllä!

Sinä olit se ihme tietysti,
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi,
minä ilosta nauroin ja itkin.

- Sill' on silmissä tähden säkeneet,
isäs naurahti ja keksi:
- Sen varpaat on puolukan raakileet,
ja hän puki sut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen,
löi kolmisin sydämemme.
- Tästä tulee kai hyvä ihminen,
me puhuttiin toisillemme.

Kaarina Helakisa: Iltalaulu Riikalle

Keltaisen talon uusi asukas, pieni, hassu, ihana ja suloinen tyttäremme Vilja syntyi reilua viikkoa ennen laskettua saapumisaikaansa torstaiaamuna 9. joulukuuta kello 8.18. Hän painoi syntyessään 3270 grammaa ja oli 50,5 senttimetriä pitkä.

Sittemmin hän on nukkunut hyvin, syönyt vielä paremmin ja suhtautunut joviaalisti ympäröivään maailmaan ja pitkämielisellä kärsivällisyydellä ilosta ja onnesta mykkyrällään oleviin vanhempiinsa, jotka opettelevat elämää ja potkuhousujen sujuvaa pukemista hänen johdollaan.