perjantai 28. joulukuuta 2012

Rauhallisesti ja jatkaa

No niin, nyt nähdään sekin päivä että esittelen sisustustrendin keittiössämme.

Mitenkään taaskaan haluamatta arvostella ketään erityisesti, olen ollut kohtuullisen hämmästynyt siitä suosiosta, jonka muinainen brittihallituksen natsimiehityksen uhan alla suunnittelema propagandajuliste on meidän päivinämme saavuttanut. Katsoipa minkä tahansa sisustuslehden mitä tahansa numeroa, jostain löytyy taatusti ainakin yksi keittiö, jonka seinällä lukee "Keep calm and carry on". Yritin suomentaa sen Googlen kääntäjällä. Tulos on tämän postauksen otsikkona.

Eihän siinä ohjeessa sinänsä mitään pahaa ole. Varsinkaan lapsiperheissä.

En nyt vaan ylipäänsä kauheasti fanita sitä tyylisuuntaa, jossa huusholli sirotellaan täyteen pseudofilosofisia, englanninkielisiä latteuksia niin että heikkopäisemmällä kirjaimet alkavat vilistä silmissä jo ensivilkaisulta. Enkä ole ehkä nyt niin kauhean historiaorientoitunutkaan, että haluaisin oman kyökkini seinän muistuttavan ensimmäisestä maailmansodasta, saati nurkan takana uhkaavasta natsimiehityksestä. Ja sillai vähän elitistisesti olen närkästynyt usein, kun asioita irrotetaan surutta alkuperäisistä konteksteistaan ja niitä valjastetaan markkinatalouden vetojuhdiksi.

No, meillä on kellariin tulossa jonkun neuvostoliittolaisen tehtaan alumiinikyltti, jossa lukee venäjäksi "Tilasta poistuessanne sammuttakaa valot ja sulkekaa sähkölaitteet". Kyltti on vielä kiistatta ostettu markkinataloustoimijalta, että mikä minä olen muiden konteksteista irrottamisia arvostelemaan.

Puolustaudun sillä, että en usko noiden kylttien olevan kenellekään mikään hirveän hyvä bisnes. En ainakaan ole nähnyt moista kovinkaan monen kodinhoitohuoneen seinällä.

Vaan taitavia ovat olleet vuonna 1939 heput brittien informaatioministeriössä. Tuossa "Keep calm and carry on" -lauseessa on jotain, mikä vetoaa.

Ameriikantätimme oli meillä yhtenä vähän heikomman suorituksen iltana ja huokaisi kotiin lähtiessään, että hänellä on jotain minkä hän haluaa lahjoittaa minulle, koska tarvitsen sitä kiistatta enemmän kuin hän itse. Kun seuraavan kerran kohtasimme tyttöjen joululounaalla Vileessä, sain eteeni lahjapakkauksen joka sisälsi tämän kipeästi tarvitsemani esineen.

Ja kyllä, se toimii. Olen löytänyt itseni kurkistelemasta kaappiin ja tavaamasta noita maagisia sanoja kun huusholli ja elämä ovat kaatumaisillaan niskaan. Ja aika usein kaivan lahjan sieltä kaapista käyttöön, valikoin sellaisen teepussin jonka kyljessä lukee "Stronger Tea" ja istun hetkisen tekstiä tuijottaen.

Enkä enää oikeastaan ihan kauheasti ihmettele, miksi niin monet haluavat sen saman julisteen oman keittiönsä seinälle.


21 kommenttia:

  1. Voi ei! Olen ihan järkyttynyt! Sinäkin Brutukseni! Inhoan syvästi noita Keep Calm -julisteita. Mutta saat anteeksi tuon mukin, perustelut vakuuttivat minut. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo. Niin minäkin inhoan. Yritin olla poliittisesti korrekti ettei kukaan pahoita tarpeettomasti mieltään, mutta kommenttien perusteella olkoon tämä blogijuttu nyt pakopaikka kaikille heille, joita nuo julisteet ärsyttävät :D

      Poista
  2. Aivan loistavaa tekstiä taas. Ajatukset taaskin kuten tälläkin TALOssa asujalla!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että muutkin ovat huomanneet noiden yh-niin-muodikkaiden sisustustekstijuttujen kauheuden. Itsekin vihaan erityisesti tätä mainittua julistetekstiä - tosin en oikeastaan niinkään sotaisan taustan vaan enemmän yleisyyden vuoksi. Potin räjäytti yksi suomalainen sisustuslehti tässä joku aika sitten: samassa lehdessä ko. teksti toistui KOLMESSA eri kodissa.

    Toinen suurinhokkini on asuntoihin maalatut (muka-filosofiset) tekstit ja kirjaimet. Niitä löytyy kaikista huoneista, portaista ja myös kalusteista. Uusissa kalusteissa voisin vielä tekstit hyväksyä (kukin ostakoot sellaisia kalusteita kuin haluavat) mutta harmittaa, kun esim. huutonetissä näkee vanhoja 40-50-lukujen huonekalujakin maalatun noilla teksteillä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun menevät vanhat kalusteet noin pilaamaan :(((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkohan minä sitä samaa lehteä, muistan hämmästelleeni joskus ihan lähiaikoina että eikö ne nyt muuta tosiaan keksi.

      Kiistatta on välillä sellainen olo, että joku Mielensäpahoittajan ikätoveri on lähempänä omaa ajatusmaailmaa kuin oma sukupolvi... Toisaalta puoliso taisi keksiä, että Tuomas Kyrö on kyllä meidän ikäinen, että ehkä se Mielensäpahoittajakin siksi tuntuu niin osuvalta!

      Joo, en voi välttyä noita tekstisisustuksia katsellessani tunteelta kuin olisi joutunut johonkin muistihäiriöisten kodinomaiseen hoitolaitokseen. Joka lootassa lukee että mitä tämä sisältää ja keittiön seinässä että nyt ollaan muuten kyökissä.

      Poista
    2. Sain muuten joululahjaksi Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike -kirjan. Oli ehkä jopa vielä parempi kuin eka Mielensäpahoittaja. Voi että minä tunnen niin suurta yhteenkuuluvaisuutta sen kuvitteellisen papparaisen kanssa!

      Ja Tuomas Kyrö tosiaan on syntynyt samana vuonna kuin minä.

      Poista
    3. Oi vitsi, se pitäisi kyllä hankkia. Minä huutonauroin sen ekan Mielensäpahoittajan läpi kun puoliso sai sen joskus lahjaksi. Se on jotenkin niin yhtä aikaa hauska, liikuttava ja osuva että harvoin mikään. Tuomas Kyrön joku romaanikin on meillä hyllyssä, jos joskus on taas aikaa lukea.

      Niin, joskus kommentoinkin blogiin että ollaan melkein samanikäisiä, minä sinua ja Tuomasta vuoden nuorempi.

      Poista
  4. Hahaha! Mun piti kans kirjoittaa tästä sotapropaganda -julisteesta joskus, mut ehdit ensin :D Mua on niin huvittanut, kun kaikki latoo niitä seinälleen ja kertovat sen olevan heidän mottonsa. Oon just ja just pystynyt pitää näppini kurissa, etten oo kirjoittanut, että "pahastikkos se Hitler nyt vaanii?". Joo. Oon kamala.

    Jossain oli muuten myynnissä vastaavalla fontilla ja pohjalla olevia "Keep calm and use the force" -julisteita. Meinasin jo melkein tilata :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pistin tänään tuon mukikuvan Facebookkiin profiilikuvaksi, ihan vaan sen kunniaksi että vauva meni (taas) tiskikoneeseen, sai siellä koneen uumenissa sormeensa haavan ja koko huusholli muistutti hetken teurastamoa. Sillä välin kun yritin paikata vauvan vertavuotavaa sormea, esikoinen avasi sujuvasti paketillisen Nalle Puh -laastareita ja liimasi ne huolella itseensä, pöydän jalkoihin ja puuhellan kylkeen...

      No enivei, yksi ystävä sitten kommentoi sitä kuvaa että "Sie sorruit", koska olimme juuri taannoin heidän keittiössään keskustelleet tästä tematiikasta. Heillä oli jääkaapin ovessa "Keep calm, it's cocktail hour" -magneetti, joka oli myös minusta sopivasti ironinen, ehkä jopa kettuileva. Nuo mukaelmat on kyllä oivaltavia.

      Poista
    2. Varmasti kyllä sopii lapsiperheen arkeen. Tuossa tilanteessa kyllä varmaan meillekin, kun meillä se tiskikoneeseen tunkija on koira, jonka kielestä yleensä ehdin just ja just napata kiinni, ennen kuin se halkaisee sen leipäveitseen.. Vaarallisia nuo tiskikoneet :D

      Poista
    3. Ah lapset ja koirat, nuo loppumattomat arjen pikku ilonpilkahdusten aikaansaajat...

      Minulla muuten yksi kaveripariskunta harkitsi pitkään alaskanmalamuutin hankkimista ja olin Vadelmatalossa ekaa kertaa vieraillessani kauhean pollea kun tiesin sen koirarodun :) Muuten kun meillä ollaan ainakin puolison toimesta sillä kannalla että koira = suomenajokoira... Joskus se lupaamani ajokoiraoptio varmaan vielä kömpii tässäkin talossa tiskikoneeseen.

      Poista
    4. No katos. Meille ehdotellaan lenkillä usein siperianhuskyä ja norjanhirvikoiraa. Joskus jopa jämtlanninpystykorvaa. Ja vastauksen kuultuaan kysyvät "Siis mikä? Mul..mal.. Mulamaatti?" :D

      Suomenajokoirat on veikeitä kavereita, se riistavietti voi olla vaan aika mielenkiintoinen muuten kuin metsällä. Näiltäkin sitä löytyy ja varmasti lähtee pupun perään, mutta yleensä jälkiä pitkin lähtiessään kääntyy takaisin, kun alan puhelemaan rumia takana. Meille on sattunut helppo tapaus, valtaosa on vähän vielä jääräpäisempää sakkia.

      Poista
    5. Panulla tai siis virallisesti isällään on ollut noita ajokoiria (ja yksi beagle) koko ikänsä. Minulla oli kunnia tuntea vain 12-vuotiaaksi elänyt Juulia-vainaa - jonka mukaan on siis todellakin nimetty myös nuorempi tyttäremme Vuokko Liisa Juulia. Että tämä ajokoirarakkaus on tässä huushollissa semmoista vakavampaa sorttia ;)

      Poista
    6. Yleensä se sama rotu pysyy koko elämän, mihin on nuorena ihastunut. Mä taas vaihdoin suippokorvasta toiseen. Aikaisemmin oli samojedeja, joka on myös arktinen valjakkorotu ja vanhuksen kuoltua päätin vaihtaa malamuutteihin, kun teki kipeää. Mutta yleensä pystykorvat on se juttu ollut meikäläisellä.

      Beaglejä on ollut pari lähipiirissä, vertaansa vailla olevia luupäitä nekin :D

      Poista
  5. Hih, sama täällä! Olen tullut siihen tulokseen, että oma inhoni kaikkia tekstejä kohtaan kumpuaa siitä seikasta, että joudun työni vuoksi puuhastelemaan päivittäin erilaisten tekstien kanssa. Kotona en enää jaksa tuijottaa mitään kirjoitettua, olipa se sitten filosoohvista tai ei. Lisä-ärsytystä aiheuttaa minullekin se, että tekstit ovat irrotettuna asiayhteydestään.

    Toisaalta, en ottaisi seinälle mitään ristipistotaulua "oma koti kullan kallis", vaikka se olisi 150 vuotta vanha.

    Terveisin "Satunnaisesti Mikkelissä vieraileva karjalainen"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikkelissä on karjalaisena ihan hyvä olla, jopa pysyvästi! Ehkä siksi tuo teksti ei ole niin kolahtanut kun enempi on semmonen karjalaistyyppinen draama queen -lähestymistapa asioihin kuin tyynenä pysyttelevä...

      Minä olen tilannut meidän seinälle ristipistotaulun tekstillä "Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto". Enää puuttuu se kuusi, mutta minä sen aion vielä meille pihapuuksi istuttaa :)

      Yksi hieno ja oivaltava tekstijuttu minulle tulee muuten mieleen: Ne Elina Brotheruksen jonkun vuoden takaiset keltsilappuvalokuvat, joissa opiskeltiin ranskaa. Ainakin joitakin löytyy netistä:

      http://www.elinabrotherus.com/photography/suites-francaices-2/

      Poista
  6. Heh, lisää inhoajia ilmoittautuu. :D Tai siis en mä inhoa tuota julistetta, se kun on oikeasti varsin harmoninen kokonaisuus, mutta liika on aina liikaa... Ja siis minäkin olen ostanut kaverilleni keittiöpyyhkeen tuolla kuvituksella, mutta siinä taloudessa teksti on ollut irroitettuna kaikesta hyvinhyvin osuva niinkuin on kyllä varmasti teilläkin. Jotta keep calm ja juo teetä, olet sen ansainnut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, sommittelu ja fontti on kyllä tyylikkäitä kiistatta. Mutta ehkä minä keittiön seinälle valitsisin tuijoteltavaksi jotain vähän omaperäisempää, minäkin...

      Poista
  7. mä tykkäsin kyllä ensin tietämättä ollenkaan mistä tuo on alunperin tullu. sitten ne alko ärsyttää kun ei pinterestiä voi selata minuuttia kauempaa kun tuo tulee jo vastaan... ja sitte ne miljoonat miljoonat variaatiot tuosta.

    sama oli seinäteksteissä. ensin ne oli kivoja mutta nyt... ja tekstipaidat, pipot, kalsarit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se on niin että liika on liikaa, oli se mitä vaan... Minä tykkäsin jossain vaiheessa niistä Mentalwearin tekstipaidoista ja sitten harmikseni huomasin, että koko Mentalwearia ei enää ole. Mutta niistäkin ne ei-ihan-kaikkein-tunnetuimmat oli minusta kaikkein oivaltavimpia tekstejä.

      Poista