maanantai 31. joulukuuta 2012

Pielisen hovissa

Täytynee ensin mainita, että olen opiskellut ja asunut siten kuutisen vuotta elämästäni Joensuussa. Lukkarinrakkautta ilmassa siis.

Sinne ensimmäiseen omaan kotiin, Noljakassa sijainneeseen opiskelijasoluun, kiikutin meillä edelleen käytössä olevat lautaset. Olin saanut ne äidiltä ja tädiltä joksikin lahjaksi, en muista enää mikä oli merkkipäivä. Niissä oli takana kaiketi sen sortin ajatus, että maailmalle lähtevälle lapselle tulisi lämmin ja kotoisa olo aina aterian äärelle asettuessaan - ne olivat melkein identtiset meidän mummon lautasten kanssa, ja niiltä lautasilta söin osapuilleen jokaisena arkipäivänä seitsemän kuukauden ikäisestä 18-vuotiaaksi. Hyvät lautaset, Rörstrandin Grön Annat, jotka ovat päässeet myös Wikipediaan.


Niitä on vain tässä parin viime vuoden aikana ruvennut särkymään. Noloa tunnustaa, mutta yhden ison matalan lautasen paiskasin hellankulmaan kun kattoremontti ja tunteet olivat kesällä kuumimmillaan. Yhden tiputin kohmeisista käsistä lasten kanssa ulkoilemasta tullessani ja äkkiä särvintä pöytään kaivellessani. Yksi pieni matala lautanen on kadonnut mystisesti. Ja koska meillä on nelihenkinen perhe jonka kaksi jäsentä ruokailevat viitisen kertaa päivässä, ja lisäksi hyvin suuri tiskikone jota ei tarvitse pyörittää kuin kerran päivässä, aiheutti Grön Annojen keskuudessa käynyt kato pientä lautasdilemmaa varsinkin iltahetkien ateriointiin. Kun niitä oli alun perinkin vain kuusi kutakin kokoa.

(Olen yrittänyt etsiä noita lautasia netistä, mutta en ole löytänyt. Saa vinkata. Ruotsista olen bongannut muutamia osto- ja myyntiliikkeiden nettisivuilta men det skulle vara jättedyrt at skicka de till Finland. Tyvärr.)

Ratkaisuksi kaivoin ensin vintistä puolison mukana huusholliin muuttaneet kiistatta ekologiset ja järkevät porsliinit. Kävi nimittäin takavuosina niin, että Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta lakkasi pyörittämästä opiskelijaruokalaa ja tilalle tuli joku markkinataloustoimija. Kuppilatoiminnan loppuessa astiat myytiin sopuhintaan teekkareille, joista ainakin yksi hamstrasi niitä ihan isompikin perhe tulevaisuusvisiona kajastellen. Ehkä niillä lautasilla on puolisolle jonkinlainen Oi nuoruus -tyyppinen merkitys, mutta minä jouduin muutaman viikon koekäytön jälkeen viemään ne takaisin vinttiin. Harmaiksi naarmuuntuneet, säröilleet ja kolhiintuneet ties kuinka monen teekkarisukupolven ruokkineet matalat lautaset mallia Käytännöllistä Arabiaa Suurtalouskeittiöille olivat kertakaikkisesti liian ankeat ja masentavat muutenkin tasaisen tappavana toistuviin arkipäiviin.

Ja mikä sitten neuvoksi. Hetken aikaa pidin käytössä juhlavampia lautasiamme, jotka ovat ne Aino Aallon lasiset, värittömät perusmallit. Jotenkin nekin tuntuivat vääriltä kaurapuurohetkiin.

Vaan ongelmapa ratkesi kuin itsestään, kun löysin netin välityksellä vanhojen tavaroiden liikkeestä vähän huonokuntoiset Arabian lautaset, joissa oli juttu.


(No tuossa pitäisi kyllä vieressä olla Sorsakosken haarukka ihan ehdottomasti. Meillä on Sorsakosket mökillä ja kotona tuollaiset modernit Hackmannin Swingit. Jos nyt saisin valita, ostaisin Hackmanin uusiotuotantoon ottamat Bertel Gardbergin Lionit. Katsoin niitä ensin että onpa kauniit. Sitten luin esittelyn - suunniteltu 1958. Olipa yllätys.)

Asiaan. Siis, muinaisen hotelli Pielishovin jälkeenjäänyt serviisi! Lautaset ovat tosiaan valmiiksi jo vähän ottaneet ihteensä tai sitten ne eivät koskaan ole priimaa olleetkaan, joten niitä ei ole surku käyttää arkena ja pestä koneessa. Ainakin toistaiseksi ne ovat sitä paitsi kestäneet kyydissä varsin hyvin.

Minua ilahduttaa jostain syystä joka kerta aivan valtavasti kun katan pöytään hotelli Pielishovit. En tiedä miksi, mutta noissa on joku hyvän tuulen juttu.

Ja syöminen nyt ylipäänsä on kivaa ja melkein kaikki ruoka on hyvää. Ainakin thaimaalais-kainuulainen hirvi-kookoswokki jasmiiniriisin kera. Ja joo, molemmat pitävät paikkansa - nuo lautaset ovat nykyastioihin verrattuna vähän pienempää kokoa, kuten kaikki Arabian vanhat ruokalautaset. Ja kyllä, minä todellakin syön vaivatta noin isoja annoksia...



Ps. Tämän postauksen myötä lähetämme lämpimiä terveisiä Pielishovin kotinurkille, Joensuuhun erääseen rintamamiestaloon, jossa on vastikään ryhdytty olemaan nelihenkinen perhe. Onnea ja iloa, ja "Kuinka suoriutua kahden lapsen kanssa" -kysymyksiä voi aina esittää auttavalle puhelimellemme. Yritetään päästä pikimmiten pikkuveljeä tervehtimään. Paketti ainakin on lähdössä postiin, ja se sisältää ainakin meidän tytöillä käytössä olleet ja jo pieniksi jääneet isonveljen housut :) 

10 kommenttia:

  1. Ihanat! Meillä on myös kahvikalusto, joka on ollut aikanaan paikallisessa ravintolassa - sellaista Arabian kahvilaserviisiä, mutta juuri tuollaista valkoista sinisellä tekstillä. Niistä on tosi nostalgista juoda kahvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on juuri se asia, miksi minä pidän niin paljon vanhoista tavaroista. Niissä on aina joku tarina takana. Kyllähän joihinkin kaupasta ostettuihinkin voi tarina liittyä, mutta ne ovat vasta niitä niiden esineiden ensimmäisiä tarinoita, eikä niistä voi samalla tavalla aprikoida että missähän nämä ovat olleet ja kukahan näiltä on syönyt...

      Poista
  2. Mikä löytö, jossa tosiaan on se mainitsemasi juttu. Terveisin hän, jonka ensimmäinen oma koti oli 3 h soluasunnossa Noljakassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, mikä yhteensattuma! Eihän sattunut vielä olemaan Nuottaniementiellä...?

      Poista
  3. Hei! Tulimpa iloiseksi kun kävit kiittämässä siitä kuminauhaohjeesta! Oikea päivän piristys!
    Minulla on ne kuvat tallessa ulkoisella kovalevyllä joten saan ne sieltä kyllä kaivettua jos tulee tarpeeseen, huikkaa vaan. =)

    Sinulla on muuten tosi kiva blogi, tykkään tavastasi kirjoittaa. Taidan tulla toistekin! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vielä kerran siitä ohjeesta, se löytyi ihan googlaamalla jotain "fuzzi kuminauhojen vaihto" :) Olen ihan yybersurkea lankaa ja neulaa vaativissa käsitöissä kun enemmän olen aina harrastanut noita puutöitä, joten joudun varmaan ulkoistamaan tuon ompeluoperaation - mutta onpa ainakin hyvä ja selkeä ohje jonka mukaan toimia!

      Ja kiitos myös blogikommentista, samat sanat!

      Poista
    2. Hei niitä kuvia alkoi yllättäen kysellä muutkin joten postasin jutun uudestaan kuvien kera. =)

      http://mantyla.blogspot.fi/2013/01/toiveuusinta.html

      Poista
  4. Tervehdys!
    Uskoisin, että olet iloisella tuulella syödessäsi Pielishovin lautasilta koska Pielishovin perustaja ukkini Lennart Nyberg ja siellä myös työskennellyt isäni Kurt Nyberg olivat tosi mukavia miehiä.
    Lautasiltasi on voinut syödä myös itse Mannerheim.
    Terveisin Ilmo Nyberg

    VastaaPoista