keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Viktor Kärpän keittiössä

Olkoon miten autenttista ja 50-lukulaista hyvänsä, olen kyllästynyt keittiössä ilmiöön nimeltä rasvainen pöly.

Meillä laitetaan paljon ruokaa, ja ruuan haju (tai käry) ei sinänsä ole maata kaatava asia, paitsi ehkä silloin kun huusholli on tulvillaan sinistä savua letunpaiston jäljiltä. Sen ongelman voisi ratkaista paistamalla lettuja vain kesäaikaan pihamaalla, mutta muusta ruuanlaitosta keittiön kaikille pinnoille johtuva rasvantahmainen pölykerros tuntuu vähän ylitsepääsemättömältä.

Liesituuletinhan sen ratkaisisi. Ja kun meillä edelleen on varsin edullinen keittiösuunnitelma, voisi remppakassasta irrottaa vähän isomman summan ja vetää kyökistä vintin läpi röörin katolle. Putkimies-Marko ilmoittautui jo operaatiota suorittamaan. Pohtimista edellyttää ainakin se, miten hyvin kattotötterö istuu perinnemökkimme tulevalle huopakatolle ja se, pannaanko sinne röörin päähän sitten huippuimuri ja miten se taas käyttäytyy yhdessä muutoin painovoimaisen ilmanvaihtomme kanssa. (Insinöörillä oli tähän jotain kommentoitavaa, mutta en nyt muista tähän hätään, että mitä.)

Ongelma oli myös se, miten liesituuletin noin ylipäänsä istuu ulkonäkönsä puolesta alkuperäiskeittiöömme. Huonosti, veikkasimme. Sitten satuimme yhtenä iltana telkkarin ääreen ja sieltähän se löytyi, ratkaisu ulkonäköongelmaan.

Telkkarista tuli Tappajan näköinen mies, Matti Röngän romaaneihin perustuva jännityssarja. Päähenkilö Viktor Kärppä asui rintamamiestalossa, ja hänen keittiössään oli sähköhellan yläpuolella täydellinen huuva.

Kun kyseessä ei ollut sisustusohjelma, ei jälleenrakennuskauden yksityiskohtiin kiinitetty juurikaan huomiota ja huuva vilahti melko nopeasti pois ruudulta. Ei auttanut muu kun ryhtyä huuvasalapoliisiksi.

Tappajan näköinen mies oli Jarowskij:n tuotanto, joten ei muuta kuin sulkakynä kauniiseen käteen ja rustaamaan kirjettä tuotantoyhtiöön. Kysyin, olisiko mitenkään mahdollista saada still-kuvaa Viktor Kärpän keittiöstä, ja sain hyvin pian ystävällisen vastauksen, jonka mukana oli alla oleva kuva.

Kyllä tuosta peltiseppä osaa huuvan tehdä. Problem solved.



Kuva: Jarowskij

6 kommenttia:

  1. Hih, onkohan tuotantoyhtiö joutunut monta kertaa tekemään vastaavaa?! Epäilen ;) Hieno homma! :)

    VastaaPoista
  2. Aikasta hyvin napsaistu malli! Ja vieläpä nätti!

    VastaaPoista
  3. Kaunis on huuva ja ihanan avuliasta porukkaa tuotantoyhtiössä.

    VastaaPoista
  4. Samaiseen huuvaan kiinnitin huomiota sarjaa katsoessa! Eikös noita olisi jossain raksa-apteekissa ihan myynnissäkin, taitavat olla massatuotantoa kun ovat jotenkin niin tutun näköisiä? T. Undine, jolla on tavallinen liesituuletin hormissa, ja joka tulee sen pöhistimen äänestä hulluksi, ja joka täten suosittelee pöhistinmoottorin sijoittamista muualle kuin keittiöön.

    VastaaPoista
  5. Moi,
    Kiinnitin myös huuvaan huomiota, kun seurasin sarjaa, mutta bongasin kirjoituksesi vasta nyt! Selvisikö sulle mistä kyseistä huuvaa voisi hankkia vai oliko kyseessä "aito ja alkuperäinen"? Ikealta löytyy hieman tämän tyyppinen, mutta suoralla alaosalla... Muuta tämän tyyppistä ei ole tullut etsinnästä huolimatta vastaan.

    VastaaPoista
  6. Hei vaan! En sen tarkemmin ottanut selville tuota Viktor Kärpän huuvan hankintapaikkaa, kun tarvista oli vain kuvalle - luulen, että ainakin me teetetään tuo huuva paikallisella ammattioppilaitoksella tai sitten jollain verstaalla. Noissa uusissa retrosysteemeissä, vrt. vaikka Ikea, on se vika että kun ne täräyttää vaikka oikeasti alkuperäisten kalusteiden kanssa samaan tilaan niin niistä näkee kauas, että ne ovat uusia vanhanmallisia. Käsin tehdyissä on se hyvä puoli, että niistä saa aina juuri sellaisen kuin haluaa.

    VastaaPoista