sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Sano muikku, lämpövuoto!

Meillä kävi lämpökameramies.

Hänen saapumistaan oli odotettu viime syksystä, jolloin saatiin ajatus talon lämpöeristystilanteen selvittämiseksi. Syksyllä tehtiin myös alustavia tiedusteluja, saatiin yksi tähtitieteellisen eurosumman kokoinen tarjous lämpökamerafirmalta, avattiin suu naapurissa, saatiin sähköpostiosoite josta kysyttiin lämpökamerakuvauksen hintaa ja saatiin vastaukseksi 70 euroa/tunti plus arvonlisävero ja lisähuomautus, että talon kuvaa parissa tunnissa. Se ei kuulostanut tähtitieteelliseltä vaan hyvinkin tolkulliselta. Paikallisen ammattikorkeakoulun palvelujentuotteistamisyritys oli tämä lämpökuvausta tarjoava taho, jota voi täten suositella lämpimästi vastaaviin tarkoituksiin.

Syksyllä emme tienneet sitä, mitä nyt tiedämme, joten lämpökamerakuvaus oli enemmänkin uskonvahvistusta kuin uutta informaatiota tuottavaa. Talossa ei ole ollut kylmää eikä vetoisaa kovimmilla pakkasillakaan, öljyn kulutus ei ole pöyristyttävää, eikä katolta roiku sen isompia jääpuikkoja kuin naapurustossa muillakaan. Ei vara venettä kaada, tuumimme, ja talo tosiaan koluttiin läpi lämpökameralla sekä sisältä että ulkoa.

Niin. Vilkaisin vauvan kanssa ulos ikkunasta hetki sen jälkeen, kun lämpökamerakuvaaja oli saapunut tiluksille ja totesin, että kuvaajasta oli melko nopeassa tahdissa tullut assistentti. Perheemme insinööri oli valloittanut 40 000 euroa maksavan leikkikalun ja käytteli sitä kuin omaansa...

No, lopputulos oli ennalta-arvattava. Ei pahoja lämpövuotoja. Katolla kadun puoleisella lappeella pistemäinen vuotopaikka, jonka alkuperää emme ole pähkäilystä huolimatta selvittäneet. Varsinaisia lämpötilaeroja näkyi parissa kohtaa, ensimmäinen yläkerran ikkunan alla: (Kuvat on kopsattu tähän välittämättä kikkailla skaalauksilla tms. Kuvien mukana tuli ohjelma jolla niistä saa irti vastauksia suunnilleen "mikä on elämän tarkoitus" -tyyppisiin kysymyksiin asetuksia muuttamalla, mutta en ole vaivautunut opettelemaan ohjelman käyttöä...)






Aste-ero on tuossa muistaakseni kaksi astetta, ei siis mitenkään maata mullistava. Ikkunan alla on tuossa kohtaa lämpöpatteri. Muiden ikkunoiden alla ei ollut tämänkään vertaa lämpötilaeroja, ja naapurin vanha setä, joka kävi meillä lauantaina iltapäiväteellä, kertoi syynkin siihen: Ikkunoiden aluset oli tehty talossamme niin, että insuliittilevystä oli tehty ensin kotelot ikkunoiden alle, jotka sitten sullottiin tiukkaan kutterin- ja sahanpurun sekoitusta.

Ainoa huonosti eristetty kohta talossa oli vintin rappu, joka oli myös tiedossa tai ainakin arveluissa - kaupungissa sijaitsevan sisartalomme rappusista ei ollut löytynyt eristeitä ollenkaan:





Haaveilen siitä, että komeasta, leveästä vintin rapusta tehdään paraatimalli paneloimalla tällä hetkellä levytetyt seinät samanlaisella sisarpaneelilla kuin verantakin on paneeloitu. Mutta se on niitä "sitten kun kaikki muu kiireellisempi on tehty" -projekteja. Vintin rapun eristys saanee siis odottaa vielä tovin, ehkä ensi vuoteen tai sitä seuraavaan, jolloin iskemme verannan kimppuun. Eristyshommia haaveilemme tehtäväksi lähiaikoina vain yläpohjan selluvilloittamisen ja sivuvinttien seinien levyttämisen verran - se kun todistettavasti on ainoa todella kustannustehokas tapa lisäeristää vanhoja mökkejä.

Sillä välin toisaalla: Sauna- ja kellariremontti hahmottuvat jo suorastaan päivämäärien tarkkuudella, uusi vanha Porin Mainio on jo tontilla ja keittiöön tulevat kaapit on pian maalattu kokonaan. Paitsi ne kaapit, joita ei ole vielä olemassa. Pitkän haikailun ja suunnittelun jälkeen olikin jo aika siirtyä tositoimiin.

5 kommenttia:

  1. Hei ja kiitos mukavasta blogista, johon olen pikkuisen ehtinyt tutustua! Me saatiin lämpökamera lainaksi muutama viikko sitten naapurin kanssa puoliksi yhdeksi viikonlopuksi ja enpä ole niin maireaa hymyä nähnyt miehen naamalla pitkään aikaan! Kyllä kulki kameran kanssa koko sen ajan kun se oli meillä :) Meilläkin se kamera oikeastaan vain vahvisti ennalta muodostettuja käsityksiä, mutta olihan se mukavaa, ettei tullut mitään suurensuuria yllätyksiä.
    Yläpohjan eristyksellä ollaan saatu melkein ihmeitä aikaan!

    En muuten tiedä tästä blogietiketistä, mutta olen linkittänyt omasi sivulleni, jos ei haittaa.

    Kirpakkaa alkuviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Hei vaan! Olen miehesi vanha koulukaveri, ja meiltä on purettu vastaavia keittiön vanerikaappeja. Alakaapit on kaikki uusiokäytetty, mutta matalia yläkaappeja on muistaakseni kaksi paria varastossa. Olisiko teillä niille mahdollisesti käyttöä?

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentista, Sara! Toki saa linkittää :)

    Tiina, kyllä olisi! Meiltä puuttuu just kaksi yläkaappia. (Ja sitten ne alakaapit, jotka pitää fiksata mittojen mukaan.) Panu voi vaikka olla sinuun yhteyksissä, jahka toipuu - on nyt ihan kanttuvei oksennustaudissa.

    VastaaPoista
  4. Emme ole Panun kanssa olleet yhteydessä vuosiin, mutta minun yhteystietoni ovat entisellään. Puhelinnumero, sähköposti ja melkein kotiosoitekin ;) Onnea teille lapsen syntymän johdosta, ja pikaista paranemista Talon isännälle!

    VastaaPoista
  5. Meidän piti pari kolme vuotta sitten uusia yläkertaan vievät portaat rakennusteknisistä ja lämpöeristyksellisistä syistä. Vanhan talon haasteellisuuksien yms. syiden takia työ venyi ja venyi ja lähes vuoden ajan yläkertaan pääsi vain tikkaita pitkin. Teini-ikäiset lapset siellä asustivat huoneissaan eikä ollut pelkoa, että äiti olisi tullut häiritsemään... en nimittäin käynyt koko tuona aikana yläkerrassa kertaakaan. Onneksi tuokin koettelemus on taakse jäänyttä elämää!

    VastaaPoista