Alakerran uunista oli aikojen saatossa poistettu lämminvesikylkiäinen, jonka virallista nimeä en tiedä. Yläkerran mitä ilmeisemmin vähemmällä käytöllä olleessa uunissa sellainen oli. Siis tällainen:
Harmittelimme aluksi tilannetta, etupäässä kun asustamme alakerrassa ja kylkiäinen näytti hienolta, sen sijaan alakerran uunissa oleva harmaa kylkiäisen paikkaa peittävä levy ankealta. Sitten unohdimme koko jutun. Uuni kelpasi hyvin tässäkin asussa:
Pari viikkoa sitten kylässä kävi puolison eno, joka totesi, että ei niitä kylkiäisiä yleensä millään tavalla kiinni pistetty joten sen yläkerrassa olevan voinee ihan hyvin siirtää alakertaan. Operaatio koeponnistus suoritettiin tänään ja katso - alakerran uunista tuli ainakin viisitoista kertaa hienompi kuin ennen! Mikäli bloginpitäjä osaisi ottaa muitakin kuin "tärisevä apina" -henkisiä valokuvia, uunin hienous saattaisi välittyä myös lukijoille. Koska bloggari on surkeiden valokuvaustaitojen lisäksi myös laiska eikä jaksa ruveta säätämään, saa tämä onneton otos kelvata:
En tiedä, tuleeko tuota käytettyä, mutta ainakin se näyttää coolilta.
Uuni on tarkoitus putsata ja luukut maalata keittiöremontin yhteydessä. Samalla tullee ajankohtaiseksi melko rumaksi kulahtaneen, kaakeloidun ja sittemmin päällemaalatun uuninreunuksen uudistus sekä hellan kannen käsittely liesimustalla.
Mutta se sitten joskus, nyt tapahtuu kellaririntamalla! Siitä ensi kerralla.
Hieno tuo vesisäiliö! Meillä on aivan identtinen hella (peilikuva tosin) mutta tuo säiliö on aikojen saatossa hävitetty jonnekkin :(
VastaaPoistaHellaa käytetään täälläkin päivittäin. Sitä tutkii myös päivittäin pieni käsipari ja yksi päivän rutiineihin kuuluva asia onkin luukkuihin koskemisen kieltäminen. Tästä näkökulmasta kun katselee tuota vesisäiliötä niin voi olla sen joutus ottamaan pois joksikin aikaa - tuota hanaa olisi nimittäin aivan ylitsepääsemättömän mielenkiintoista käännellä kielloista huolimatta ;)
Siis joo, ollaan mietitty jo nyt päämme puhki että miten tuon tyttären saa pysymään erossa kuumasta hellankyljestä... Mutta ehkä elämä ja Siperia opettavat, ja tuhannet kiellot...
VastaaPoistaKoeponnistus kakkosen tulos oli se, että kylkiäisen hana vähän falskaa, joten pitää ehkä käyttää tuota säiliötä vain koristeena. Haussa edelleen iso, emaloitu kattila tuohon hellan päälle vedenkeittoa varten, jotenkin nuo Hackmannit näyttää ihan vääriltä tuossa hellankulmalla...
Meillä oli muuten ihan sama tilanne. Lämminvesikylkiäinen oli yläkerran nyt jo puretussa (täysimittaisessa) liedessä, mutta ei alakerran jäljellä olevassa (ja typistetyssä) liedessä. Meillä puuliesi on etupäässä säilytyskäytössä (!), koska keittiö ja varsinaiset säilytystilat ovat vielä vaiheessa, mutta kyllä sitä käytetäänkin joskus talvella. Ihana istua lieden lämmössä ja lukea tai neuloa ja kuunnella...putkiradiota! Oikeasti haluaisin, että joskus liesi purettaisiin ja tilalle rakennettaisiin uusi liesi, jossa on leivinuuni. Nyt on vain tavallinen uuni, joka ei oikein aja asiaansa. Mutta ei sitä nyt voi purkaa, kun se on juuri saanut pintaansa uudet kivat laatat...
VastaaPoistaAiheesta toiseen. Maasta on kaivettu myös vanhan Kotiliesi-lieden uuniluukku... Senhän mä voisinkin laittaa seinälle muistona menneestä ja kunnioitukseksi talon historiaa kohtaan!