Romuhuoneen metamorfoosi

Meille kävi muutossa vanhanaikaisesti. Talossa oli tilaa enemmän kuin kaupungin vuokrakasarmissa, ja tavaraa rutkasti. Ylimääräiset, hankalat, muihin huoneisiin sijoittumattomat rojut ja mittava kirjasto oli helpointa kiikuttaa pikkukamariin, sulkea ovi ja unohtaa sinne. Vaaralliseksi tilanne muuttui siinä vaiheessa kun pikkukamaria ei enää kutsuttu pikkukamariksi vaan romuhuoneeksi. Lopulta sinne ei ollut enää menemistä, koska ovesta ei sopinut sisään. Tavararöykkiön yllä keikkuivat vauvan sininen amme ja auton turvakaukalo.

Valitettavasti ennen-kuvaa ei ole.

Vilja Lyyti Marian nimenantojuhlaa vietettiin eilen, ja huusholli oli siis soveliasta ja jopa suotavaa saada juhlan ainutkertaisuutta kunnioittavaan kuntoon. Siispä olen kaikki viime viikon vapaahetkeni operoinut romuhuoneen parissa ja ehkä itsellenikin yllätykseksi saanut sen palautettua takaisin entiseen pikkukamari-statukseensa. Juhlien aikana huone palveli ruokasalina ja sisustus on vielä sen mukainen, mutta saavutuksestani ylpeänä esittelen nyt teille entisen romuhuoneen, nykyisen pikkukamarin:



Pikkukamarista tulee kirjasto. Pöytä ja jakkarat siirtyvät muihin, tosin vielä määrittelemättömiin tiloihin, ja niiden sijasta huoneeseen tulee huutokaupasta ostettu englantilaisvitriini ja täydellinen lukunojatuoli, se ihana sininen:



Vitriini tosin pitää vielä etikoida (vastaa otsonointia) koska se tuoksahtaa tunkkaiselle, ja sinisestä nojatuolista on vaihdettava sisuskalut. No, äitiyslomallahan on aikaa...

Useampikin kävijä on tarjotellut pikkukamarin tulevaisuudeksi kirjaston sijasta lastenhuonetta. Minä en usko lastenhuoneisiin, ne kun tuntuvat valtaosin olevan paikkoja, joiden funktiona on toimia säilytyspaikkana noin kolmelle kuutiolle leikkikaluja. Pikkukamari voinee toimia lapsen huoneena sitten kun lapsi alkaa kaivata omaa tilaa - toistaiseksi hän viihtyy parhaiten siellä, missä kaikki muutkin ovat, ja uskoisin asiaintilan jatkuvan vielä useampia vuosia nykyisellään. Siispä pikkukamari saa majoittaa perheemme kirjaston - tai valtaosan siitä, ne, jotka hyllyyn mahtuivat:



Tässä vielä otos toisesta vinkkelistä. Kuvassa poseeraa uljas, äidin tädiltä peritty, kullitettu ja kiehkuroilla varustettu kattolamppu. Ja hyllyssä lankomieheltä peritty Xbox, jolle ei ollut sijaa muun audiovisuaalisen rojun majatalossa eli olohuoneen televisiokaapissa.



Pikkukamari on siitä kiitollinen tila, että isomman kamarin lailla sen remontointi ei tule olemaan iso operaatio, eikä varsinkaan kiireellinen. Sähköt on uusittava, kuten muuallakin, ja ikkunat kunnostettava, mutta pohjoisen puolella nekin ovat vielä varsin kelvollisessa käyttökunnossa. Lattiassa on hyväkuntoinen linoleum. Tapetoitu seinä jäi valitettavasti kirjahyllyn taakse, alkuperäisen tapetin päälle on maalattu rauhoittavalla keltaisella joka välttää meille toistaiseksi hyvin. Ainut harmitus on se, että oviseinällä on raita, jossa näkyy vanha tapetti - tästä poistettiin siis kirjahylly, joka toistaiseksi palvelee olohuoneessa nuotti-, printteri-, ja kirjastonkirjahyllynä.



Kokonaisuuden viimeistelevät äitin kirpputorilta löytämästä, komeron oven ja kirjahyllyn väreihin sointuvasta kankaasta Nasun vaatehtimossa ommellut verhot ja talon alkuperäisesineistöön kuuluva vihreä kannu tekokukkineen. Minä en kovinkaan suuresti rakasta noita kukkasia, Panun mielestä ne ovat ihanat. Ja jos joku on toisen mielestä ihanaa, siihen pitänee vaan sopeutua. Lastutyö seinällä on pelastettu samasta paikasta kuin kirjahyllykin, ja oviseinän taulu on itse asiassa sivu venäläisestä Afisha-viikkolehdestä. Ensimmäisessä kuvassa näkyvät kolme sinisävyistä taulua ovat myönnytykseni lastenhuoneelle - ne kun ovat satuaiheisina sopivat sellaisen seinälle. "Anna suukko" on ylioppilaslahja vanhemmilta, "Nalle ihmemaassa" on joku muu lahja äitiltä ja kolmas kuva pietarilaisesta galleriasta eräänä hyvin kuumana kesänä pikkusysterin kanssa tehty luminen löytö.

Melkein niinku jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä -litania. Paitsi että eihän meillä ole mitään uutta.