keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Valoa ikkunassa

Tulin tänään töistä kotiin vähän myöhemmin kuin muu perhe. Oli HYVIN outoa kääntyä risteyksestä kotikadulle ja katsoa tätä näkymää:


En ole varmaan ikinä ennen tullut pimeällä kotiin niin, että meidän yläkerran ikkunassa olisi ollut valo. 

Mutta täällä sitä nyt asustellaan, valaistussa vintissä. Eilen keräännyimme ensimmäistä kertaa yläkertaan siirretyn keittiön pöydän ääreen iltaruualle. Hihitytti, kaikkia. Tuntui erittäin kummalliselle. Ihan kuin olisi jossain Big Brother -tyyppisessä koelaboratoriossa - että tässä me nyt muina perheinä esitämme olevamme meitä, ja olevinaan olemme omassa kodissakin, vaikka oikeasti tämä on joku lavastettu tilanne ja näyttelemme kohtausta elokuvasta "Insinööriperheen illallinen". 

Ei se nyt mikään huono fiilis missään tapauksessa ole, hassu ja kummallinen vain. Näköjään tekee ihan hyvää välillä muuttaa, vaikka oman talon sisälläkin. 

Olemme siirtäneet kulun yläkertaan jo nyt vuokralaisen ovelle, koska remontin aikana pääoven ja verannan kautta kulkeminen kuljettaisi luultavasti remonttiryönää kengänpohjissa pitkin taloa. Vuokralaisen ovi vain sattui jäämään viime syksynä vähän vaiheeseen ja tuo filmivanerilla peitetty ikkuna ei varsinaiseti ole ehkä se esteettisin tervetulotoivotus. (Kuvat ovat taas ihan kamalia mutta kestänette tämän, tämä valokuvausosuus on minulle se blogin päivittämisen tulppa ainaisesti. Yritän tehdä sillekin asialle aika pian parannuksia, joista raportoin lisää kun niiden aika koittaa.)


Positiivista kuitenkin se, että vuokralaisen ovessa on kahva. Vielä kuukausi sitten ei ollut.

Meillä on täällä ylhäällä ihan kotoisaa ja mukavaa. Väitän, että perusremonttitilannetta paljon paremmat fasiliteetit, kun on kuitenkin toimiva keittiö ja iso yhdistetty olo- ja makuuhuone kaukana remonttituoksinnasta. 


Lasten takia -  ja omankin henkisen hyvinvoinnin - tuntuu ihan asialliselta tämä ratkaisu, että emme jääneet mihinkään välitilaan vaan muutimme tänne kokonaan. Toki alakerrassa on varastoituna iso määrä huonekaluja ja muuta tavaraa, mutta ne on pakattu kokonaan pois odottamaan kevättä ja remontin valmistumista. Täällä on kaikki oleellinen. 


Telkkaria ei tosin ole, koska yläkertaan ei ole vedetty antennirasiaa. Se on ehkä-työlistalla. Juho Kusti vartioi vihdekeskusta, onneksi on Yle Areena josta näkyy Pikku kakkonen tarvittaessa.


Keittiöön on tosiaan siirretty alakerran vanhat kaapit, jotka silloin Vuokon syntymän aikaan kolmisen vuotta sitten vaihdettiin tiskikoneeseen ja uusiin yläkaappeihin. Ihanhan nuo toimivat. Tiskikone on alhaalla vielä paikallaan joten roudaamme tiskejä pajukorissa edestakaisin toistaiseksi - mitäpä sitä ei ihminen tekisi, ettei tarvitse tiskata käsin. (Oho, onpa nyt kyllä ihan todella kamalan huono kuva.) 


Yläkertaan ei tule myöskään voimavirtaa, joten muistelemme nuoruutta Pietarissa kaasuhellan äärellä. Jääkaappi oli talossa kun muutimme, ja pöytä on tuossa pakkoratkaisuna - kukaan ei ole ehtinyt maalata alakerran keittiössä ollutta puoliksi kunnostettuna ostettua astiakaappia ja nyt se kaappi on meidän koululla ja odottaa innokasta puuartesaania tekemään työn loppuun. 


Joulukukka piristää tunnelmaa härkäviikoilla. 

Kotoisaa ja mukavaa on keittiössäkin. Insinööri piirtää keittiösuunnitelmaa puhtaaksi, halailevat tyttäret syövät päärynää. Olen erityisen iloinen tuosta seinähyllystä. 


Joten laitan siitä vielä lähikuvan. Kiva kun niitä tärkeitä ja kauniita tavaroita saa esille. 


Hylly on oikeasti palanen sellaisesta lipasto-kirjahyllystä, josta lipasto oli kadonnut. Ostin sen paikallisesta osto- ja myyntiliikkeestä kesällä ja ajattelin laittaa sen seisomaan lattialle ilman lipastoa ja ladata siihen kirjoja. Sitten keksin, että sehän sopii tuohon - jäljistä päätellen tuossa kohtaa on joskus ollut jonkinlainen seinähylly. Puoliso keksi kääntää hyllyn ylösalaisin. Ai kun tuli hyvä. 

Emme ole samaa mieltä noiden talossa muuttohetkellä olleiden tekokukkien estetiikasta. Puolison mielestä ne kuuluvat tänne. Minusta ne kuuluisivat paremmin kaatopaikalle. Pattitilanne. 

Vessa jää nyt esittelemättä mutta sen remontoinnista voisi kirjoittaa useammankin pitkän postauksen, joten säästetään se siihen. Mikään, ja todellakin painotan että MIKÄÄN ei ole ollut niin henkisesti tekemätön paikka kun tuo yläkerran vessa. Mutta valmiiksi tuli sekin. Ammattilaiset asialle niin ongelmat yleensä ratkeavat. 

5 kommenttia:

  1. Kodikasta! Ja lyön vetoa, että lapsista on ihanaa kun elätte tiiviisti. Meillä ainakin meni suvilalla ikuisuus häätää lapset meidän makkarista!

    Kivaa jäädä odottamaan alakerran muodonmuutosta.

    Meillä taas projektit seisoo muutaman ison rykäisyn jäljiltä. Katsotaan, jos perjantaina saatais tehtyä jotain, kun lauantaina tulee esikoisen synttärivieraita.

    VastaaPoista
  2. Tulipa mieleen edellisen asunnon remontti :D Silloin nelihenkinen perheemme yhdessä makuuhuoneessa, vaatteet pahvilaatikoissa ja irtorekissä. Keittiö sentään oli, mutta ei paljoa muuta. Hyvin sitä pärjäsi kun asenne oli oikea. Tosin teinien kanssa en enää samaan ryhtyisi.
    Päivänpesän Katja kirjautumatta

    VastaaPoista
  3. Vau, teidän remppahan on ihan kohta valmis, siis käytännössä ainakin. Huikea loppukiri ja tehokkuus. Ja mahtava nähdä pian teidän uusi keittiö, pääsempä taas kuolaamaan ;)

    Mä taas olen asennoitunut meidän talon kanssa siihen, ettei se tule koskaan valmiiksi. Liian iso (huonokuntoinen) pala haukattavaksi tämä olikin näillä resursseilla ja tässä iässä missä jo ollaan. Mutta kunhan saisi tämän sellaiseksi että tässä voi jotenkin asua sen aikaa kun ollaan vielä siinä kunnossa, että omakotitalossa voidaan asua.

    PS: Ihanan tunnelmallista teidän "väistötiloissa".

    -Rosanna-

    VastaaPoista
  4. Eihän tähän muuta osaa sanoa kuin "WAU!" Onpa hienot ja kodikkaat väistötilat! Tuo kevyt ja aito 50-luvun tyyli somistettuna muutamilla myöhempien vuosikymmenien pikkujutuilla (kuten 70-luvun leipälaatikolla) on kyllä tyylikkään näköistä!

    t. A13

    VastaaPoista
  5. Ihan kuin mökillä olisitte! Vaihtelu on kivaa. Kun me kuljimme koko viime talven takaovesta etupyolen kuistin remontin vuoksi, niin sekin oli olevinaan mahdottoman hauskaa vaihtelua. Pieniä voivat ilonaiheet joskys olla. :)

    VastaaPoista