torstai 28. elokuuta 2014

Lastenhuoneen tapetti

Tämä on nyt sikäli merkittävä blogiteksti, että kirjoitan tätä iPadilla. Se on oikeasti uusi työvälineeni, mutta koska työvälineellä on tarkoitus ryhtyä pitämään myös työblogia, ja minä olen tässä koko tablettiskenessä, omppuskenestä puhumattakaan, vielä perin noviisi, otan nyt itselleni vapauden harjoitella työvälineen käyttöä niin kutsutuissa vapaa-ajan projekteissa ennen kuin ryhdyn bloggaamaan Vakavista Asioista. Olen muun muassa äsken kuvannut puolisosta videon, josta tein hauskan 89 sentin hintaisen appsin avulla mykkäfilmin, joka hihitytti sekä kuvaajaa että kuvattavaa melko perustavanlaatuisesti. Ihan hauska vehje tämä on. 

Kuvata en tällä sen sijaan oikein osaa, mutta aion nyt tässä harjoittelupostauksessa kertoa teille aiheesta lastenhuoneen tapetti.  


Lastenhuoneessa on siis tällainen hassunhauska järjestely. Yksi seinä on tapetoitu samalla kuuskytlukulaisella tapetilla kuin nurkkakamarikin. Muut seinät ovat keltaiseksi jollain vettä pitävällä maalilla maalattua sitä edellistä viiskytlukulaista tapettia. Keltainen on sitä samaa mitä meidän vessassa oli ennen ja eteisessä ja keittiössä on edelleen. Olen täten tullut siihen lopputulokseen, että se on masentava ja pimentävä väri, josta haluan päästä eroon. 

No, sitten nousi työpaikalla kirjaimellisesti tapetille se, että pintakäsittelyn opiskelijat kaipaisivat tapetointikohteita tämän syksyn aikana. Ja koska lastenhuoneen kellertävä nykytila ynnä revenneet tapetit minua lievästi ärsyttivät, ajattelin luovuttaa tapetointihomman opiskelijoiden käsiin. kiireellisyyslistalla lastenhuoneen tapetointi oli jossain kohdassa "sadanviidenkymmenen tuolla puolen", mutta kun kerran opiskelijat tarvitsivat nimenomaan paperitapetointikohdetta... Oikeasti syynä tähän intoutumiseen oli se, että olen nyt ihan perustavanlaatuisesti lopen kyllästynyt tähän ikuiseen remonttia odotellessa -tilanteeseen ja kaipaan ympärilleni kaunista lebensraumia nuhjakan ja kulahtaneen tilalle.

Ja kyllä se tapetti oikeasti repsottaakin monesta kohtaa, vaikka tästä kuvasta sitä ei ehkä aivan pysty havaitsemaan...


Kun kerran olin päättänyt, että syksyllä tapetoidaan, en voinut hillitä itseäni vaan menin nykäisemään yhdestä repsotuskohdasta ihan vaan kokeillakseni, mitä tuon keltaiseksi maalatun tapetin alla on. No, siellä oli vanhempaa tapettia, ja puukuitulevyä. Ei ylläri.


Noin periaatteessa tämäkin huone pitäisi tapetoida konservointimielessä niin, että tapettikerrokset jätettäisiin uuden tapetin alle. Koska olen jo alakerran vessan osalta (hitsin hitsi, sekin remontti on loppuun raportoimatta...) kokenut karvaasti, että tuohon keltaiseen maaliin ei tartu mikään mahti maailmassa (en osaa näemmä upottaa tätä linkkiä tekstiin tällä laitteella, mutta tässä niistä maaliongelmista vessassa http://laurakaisatalo.blogspot.fi/2013/07/maalimurheita.html), epäilen, ettei siihen tarttuisi myöskään minkään valtakunnan tapettiliisteri. Näin ollen olen päättänyt, että lastenhuoneesta revitään kokonaan pois nuo maalatut tapetit ja tapetoidaan uusi kerros neitseelliselle pohjalle. Vanhat tapetit jätetään muistoksi vain tuolle paperitapetoidulle ja maalaamattomalle seinälle. 

Huone on tapetoitu aikaisemminkin niin, että listoja ei ole irrotettu vaan tapetin reuna on nostettu listoja vasten kuten alla saattaa näkyä, jos on oikein tarkat silmät ja kyky lukea huonolaatuisia kuvia. Ajattelen, että samalla tavalla tehdään nytkin - jos listoja lähtee repimään irti, ne pitäisi maalata uusiksi ja se taas on niin iso työ, etten siihen nyt jaksa ruveta kun on paljon muutakin työn alla. Saavat opiskelijat kokeilla ihan oikeita vanhan kunnon pula-ajan menetelmiä. Höm.


Minua nyt sivumennen sanoen hiukkasen ahdistaa tuo keltainen maali eteisen ja keittiön seinissä. Se on  ties mitä, taatusti epähengittävää. Ei paljon auta sutia sitä jollain perinnemaalilla, jos alle jää tiivis pinta, luulen ma. Mutta en mieti sitä nyt, mietin sitä joskus myöhemmin kun on keittiön ja eteisen miettimisen vuoro.

Ai niin, yksi olennainen asia jäi vielä kertomatta: lastenhuoneeseen ei tule lastenhuoneen tapettia, koska  minusta lastentapetit ovat pääosin ääliömäisiä ja meillä ei ole tarkoitusta tapetoida huonetta uudelleen muutaman vuoden kuluttua, kun lapset ovat kasvaneet ohi lastentapettivaiheesta. Tämä huolimatta siitä, että tytär vanhempi ihastui ikihyviksi Maaria Wirkkalan lapsena piirtämään, ylläripylläri vaaleanpunaiseen Enkeli-tapettiin. 

Lastenhuoneeseen tulee proosallisesti Yki Nummen Calypso. Eleetön, vaalea, viiskytlukulainen. En tiedä, miten tällä laitteella saisi sen kuvan tähän suoraan, joten saatte käydä linkin takaa kurkistamassa Pihlgren&Ritolan sivuilta: http://www.tapettitehdas.fi/fi/tyylit/50-luku/63348

Opiskelijat saapuvat joskus kuluvan syksyn aikana. Odotan innolla, millainen onnen tunne valtaa mielen kun sitten on yksi huone kokonaan valmis. Muuta muutosta ei ole tulossa, tapettioperaation jälkeen on vain syväpuhdistettava ja vahattava lattian linoleummatto ja siinä se. 

Kas näin, ensimmäinen bloggaus iPadilla suoritettu. Vähän kökköä, mutta tällä tavoin saan ainakin selätettyä sen suurimman bloggausesteen eli laiskuuden pienennellä järkkärillä otettuja kuvia blogiin sopivaksi. Täytynee etsiä seuraavaksi joku valokuvausopas pädille, luulen ma. 

7 kommenttia:

  1. Hmmm... Pitäisiköhän taas itsekin kokeilla, miten bloggaaminen aipädillä suju. Aiemmista yrityksistäni olen lähinnä saanut aikaan päänsärkyä ja tekstiä, johon ei saa kappaleenvaihtoja ym. millään aikaiseksi, mistään kuvista tms. muotoiluista nyt puhumattakaan. Mutta sullahan tuo näytti ihan uskottavalta bloggaukselta.

    Yki Nummen tapetti on kyllä kiva. Huomaan aina haaveilevani noista upeista Kaipiaisen kiuruista yms. vastaavista tapeteista, kun haaveilen sisäremonteista, mutta sitten kuitenkin huomaan lopulta kuitenkin vakavissani harkitsevani noita eleettömämpiä malleja. Ehkä niitä joskus löytyy seiniltäkin... Nin ja ymmärrän erittäin hyvin tarpeesi erottautua tuosta keltaisesta maalista. Se ei ole sävyltään ihan elegantein lajinsa edustaja.

    VastaaPoista
  2. Minä en ole ikinä käyttänyt tätä laitetta ennen eilistä, ja siihen nähden bloggaaminen oli kyllä sairaan helppoa. Koska tämä on tosiaan työväline, ja minun pitää töissä kyetä myös kirjoittamaan, minulla on tässä sellainen bluetooth-näppis - en usko, että minusta tulee ihan lähiaikoina kovinkaan vankkumatonta kosketusnäyttönäppiksen fania ainakaan kun aikomus on kirjoittaa jotain kolmea riviä enempää. Ärsyttävää on se, että tässä ei vaihdu pisteen jälkeen automaattisesti iso kirjain, mikä voi olla joku asetusasiakin, en ole vielä perehtynyt. En myöskään ymmärrä tuota linkitysjuttua tai sitä, miten noita pystykuvia saisi keskitettyä, mutta eiköhän sen opi.

    Minä vierastan jo ihan lähtökohtaisesti niin hallitsevia elementtejä kuin ne kiurut sun muut, minusta nuo viiskytluvun hillityt harmaat ja beesit taiteilijamallit ovat kauneimpia. Olin ensin sitä mieltä, että tässä huushollissa säilyy tuo keltainen sävy, mutta nyt olen vessan myötä aikalailla sitä mieltä, että valkoinen on kuitenkin kivempi ja mieluusti sellainen jopa maalarinvalkoisesta astetta harmaampi. No, suuri yleisö varmaan muistaa vessanseinävärisävyskitsoiluni, joten ehkä se maalarinvalkoinen on turvallinen vaihtoehto. Lohdullista sikäli, että tuon keltaisen alla näkyy paikoin se, että nuo ensopahvit ovat meillä olleet alunperin valkoiset.

    Minun tekisi ihan hirveästi mieleni repiä kaikki keltaiset tapetit täältä nyt pois, mutta en saa tehdä sitä ennen kuin tapetointipäivästä on sovittu. Tylsää kun ihmisen elämää rajoitetaan näin...

    VastaaPoista
  3. Ipatti on kiva vehje. Sulo osti sellaisen ja me katselemme telkkariohjelmatkin nyt siitä, illalla sängyssä pötköllään.

    Minustakin lastenhuoneentapetti on jo käsitteenä kauhean outo. Se mainitsemasi enkeli on vielä kiva, mutta nykyajan lastentapetit ovat ihan törkeän kauheita. Pääosin.

    Ja suihkuverhot. Pitääkö läpäistä joku mauttomuuskoe, että pääsee suunnittelemaan suihkuverhojen kuoseja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidän 50-luvusta siksikin, että se on jotenkin kauhean demokraattisesti hienostunut vuosikymmen suunnittelun suhteen. Silloinhan ihan nimekkäät taiteilijat, arkkitehdit ja muut ammattilaiset suunnittelivat asioita, jotka oli kuitenkin sekä valmistusmenetelmien että hinnan puolesta aika tavallisten ihmisten ulottuvilla - ja heille myös tarkoitettu. Nykyisin designia kaupasta ostaakseen on oltava kroisos, ja pienituloisille on tarjolla pelkkää sietämätöntä krääsää.

      Poista
  4. Ja tietysti opiskelijat keittämään tapettiliisteri itse! Calypso on oiva valinta, ajaton ja käy varmasti niin taaperon kuin teininkin huoneeseen. Minä yritin saada opisklijoita tekemään sabluunamaalausta, mutta asumme liian ei keskellä mitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eiköhän niiden kuulu myös vehnäjauholiisterin keittoon osallistua tässä projektissa :)

      Minusta tuo Calypso oli jotenkin tyylikäs ja ajaton tosiaan. Tuosta pikkuhuoneesta tulee varmaan jatkossa joku työhuone/kirjasto/mikälie/aupairinhuone, joten sikäliki neutraali tapetti on ihan kestävä ratkaisu.

      Poista
  5. Meillä on toisella lapsella ihan vain vihreää tapettia (halusi asua viidakossa) ja toisella, joka ei osannut puhua tapetin valinnan aikaan, keltakukkaista leinikkiä, Tapettitalosta tietenkin. Onhan tuo Calypso vähän tylsä ja ymmärrän, että lapset ovat tyytymättömiä siihen, mutta yleensä lasten huoneissa on väriä ihan tarpeeksi leluista yms. härpäkkeistä, että ei sitä seinille enää niin paljon tarvita.

    t. Elina

    VastaaPoista