Pihan töitä

Meillä oli hyvin eksoottinen viikonloppu.

Lapset olivat mummon ja ukin luona yökylässä. Edellisen kerran olivat toisessa mummolassa noin vuosi sitten, kun kävimme pääkaupunkiseudulla pyhiinvaelluksella. Emme kaiketi turhan usein siis vietä lapsivapaata aikaa. Nyt vietimme, koska oli niin paljon isoja asioita agendalla.

Ja nyt, sunnuntai-iltana, on todettava, että aika paljon saa kahden pienen lapsen vanhempikaksikko aikaiseksi kun ne jättää kokonaiseksi viikonlopuksi ahertamaan. On myös todettava, että puolisoni on nero - jos emme olisi saaneet päivän varoitusajalla konevuokraamosta lainaksi etukuormaajaa, ei murto-osaakaan näistä hommista olisi valmistunut.

Agendalla oli siis alapiha, ja kuten monesti aiemmin todettua, meidän tapauksessa alapiha on vielä aika kaukana siitä tilanteesta, jossa käyskennellään puutarhassa ja mietitään korkeintaan sitä, tulisiko kukkapenkkiin lisätä vaikkapa uusi pionilajike. Konevoima oli siis enemmän kuin tarpeen.

Se agendan ensimmäinen asia oli toukokuun 9. päivänä pihaan saapuvan leikkimökkipaketin perustusten laadinta. Niitä varten piti kuoria iso alue pintamaata...

... ja keksiä sille maalle joku käyttötarkoitus. No, kun ala- ja välipihan välille oli tehty jyrkkä penger, johon tulee myöhemmin kesällä ostopalveluina hankittavat ikuiset kiviportaat, täytyi kottikärry- ynnä muuta huoltoliikennettä varten rakentaa luiska. 

Luiska sijoitettiin tuohon Paulin autotallin vierustalle, ja minä olin ajatellut sijoittaa luiskan viereen, tuohon osapuilleen etukuormaajan takaosan kohdalle ja siitä vasemmalle, tulevan hienon kasvimaani.

Se suunnitelma meni nyt kertalaakista uusiksi, sillä...

...kun rupesimme mylläämään pihaa, tajusimme maan olevan tuosta Paulin autotallin seinustalta vielä aivan jäässä. Mikä johti ensinnäkin siihen, että kun se nyt kevään lämpimimpien päivien ansiosta alkoi sulaa, muuttui pihamaa etukuormaajan alla velliksi. Ja lisäksi se johti siihen, että olen aivan hukassa kasvimaa-ajatusteni kanssa - tajusin siis vasta nyt, että autotallin seinä varjostaa pihaa niin paljon, ja aurinkokin paistaa tuohon kohtaan vain aamupäivisin, että tuo kolkka on varmasti alapihan kylmin paikka. Se ei ole optimaalinen sijainti kasvimaalle, semminkin kun pihan toisella laidalla on jo aivan sulaa.

Että nyt sitten pohtimaan pihasuunnitelmia uusiksi. Hyvä että selkisi sentään tässä vaiheessa tuokin mikroilmastollinen olosuhde. Toistaiseksi voitolla uudeksi kasvimaan paikaksi on tuo alla olevassa kuvassa näkyvä pihan vasemman laidan nurkka omenapuun takana. Mene tiedä.

Kuvassa näkyy myös pääsyy siihen, miksi tuo etukuormaaja päätettiin ottaa vuokralle. Kuvassa ei näy, että viime talvena pihaan tuoduista nurmimullista oli vielä noin puolet kuorma-auton lavallista eli seitsemisen kuutiota levitettävänä. Minulla ei ole todistusaineistoa, mutta mitään noista kolmesta kasasta ei ole enää pihalla - jee!

Ihan ensin piti kuitenkin siirtää koneen alta turvaan kolme syksyisestä pihamylläyksestä kuin ihmeen kaupalla selvinnyttä sankaria...

...jotka pääsivät turvaan etupihan kukkapenkkiin. Anopin ensimmäisenä kesänä pihalle tuomat keltapäivänliljat, jotka epäortodoksisesti vielä jaoin kuudeksi kappaleeksi - olen muistaakseni jostain lukenut, että päivänliljat nököttäisivät mieluiten paikallaan ja että alkukesästä kukkivat kukat pitäisi ylipäänsä jakaa ja siirtää syksyllä ja syyskesällä kukkivat keväällä. No, katsotaan miten käy - etukuormaajan alla olisi käynyt luultavasti kuitenkin huonommin.

Päivänliljojen pelastamisen lisäksi myös yksi ikuisuusprojekti saatiin päätökseen - alapihan keskellä on törröttänyt aikoja sitten kuivuneen ja lapsiturvallisuussyistä kellarin pyykkituvan kaivuujätteellä täytetyn kaivon rengas. Se irtosi helposti etukuormaajan avustuksella ja pääsi heti toimimaan yhdistettyna kuntoiluvälineenä ja puutarhajyränä, jolla muotoillun rinteen sai näppärästi jyrättyä riittävän tiiviiksi koneella ajeluun. Kaivonrenkaasta tulee parsapenkki sitten kun sille kasvimaalle löytyy paikka...

Meillä oli myös lainassa puutarhajyrsin. Siinä vasta metka peli. Ajattelin, että sen perässä voisi kävellä kuin ruohonleikkurin, mutta maan muokkauksen ei kai pidäkään olla liian helppoa - aikamoista taistelua oli myös jyrsimen kanssa maan kääntäminen. Käytimme jyrsintä kaivetun leikkimökkimontun pohjalla niin, että viettävästä maasta sai murumaisen ja helpommin muotoiltavan mökin perustusten saamiseksi vaateriin.

Seuraava pikkuinen arkihaaste oli nimeltään kolme kuutiota sepeliä penkereen päällä. Ne piti saada jotenkin siirrettyä monttuun, ja sitä varten olisi pienoiskaivinkone ollut omiaan. Sepeli ei oikein liikkunut etukuormaajan kauhalla, joten käytimme konetta vain sepelilastin siirtelyyn ja lapioimme kasasta käsipelillä sepelilastin koneen kauhaan. Siinä sai myös mukavasti lihaskuntotreeniä.

Söpö pikku kuormaaja ei ollut moksiskaan pihan jyrkistä luiskista.

Lopulta leikkimökin vaatimattomat pikku perustukset olivat valmiit. Tässä nyt jäi dokumentoimatta se työvaihe, että sepelien alla on vielä varmuuden vuoksi routaeristeet. Jossain vaiheessa projektia tuli kiistatta mieleen, että leikkimökki - vaikka vähän isompikin - saattaisi tulla toimeen vähän vähemmänkin jykevillä perustuksilla, mutta perustettiin nyt kunnolla kun kerran perustamaan ryhdyttiin. Jospa mökki seisoisi sitten suorana ainakin niin kauan kuin meillä sille tarvetta on.

Tuohon päälle tulee siis vielä  betonilaatat ja leca-harkot, joiden päälle mökki rakennetaan.

Tähän asti pääsimme lauantaina. Sunnuntai meni sitten pengerrysten parissa, mutta taidanpa kirjoittaa siitä asiasta ihan oman jutun.