Puutarhaunelmia

Irtisanouduimme talven ajaksi muovit lepattavat ikkunoissa -kerhosta: Ikkunaremontti on nyt puolivalmis, eli kaikki pokat on kunnostettu ja ne saatiin toissa viikonloppuna myös paikoilleen. Ensi kesänä tai sitten joskus ovat vuorossa karmit - yksi on laho, muut kaipaavat maalinpoistoa ja uudelleenmaalausta.

En tajua, miten kerrostaloeläjät kestävät puolen vuoden mittaisia julkisivuremonttejaan - minulle kaksi kuukautta muovipimennossa oli jo ihan liikaa. Ulkopokien takaisinasennuspäivä oli vielä pitkästä aikaa aurinkoinen, ja tuntui sanoinkuvaamattoman ihanalta kun syksyinen kuulas valo pääsi taas esteittä huoneisiin eikä maisemaa peittänyt enää muovinen harmaus.

Puoliso tosin kysyi sarkastiseen sävyyn, että oletko ihan varma että haluat katsella tuota maisemaa, kun karmea totuus nimeltä alapiha oli taas esteettä tsiigailtavissa keittiön ikkunan läpi:

Jep. Tuolta se näyttää, meidän piha. Ruohoa ei ole ajettu koko kesänä satunnaista trimmerin kanssa huiskamista lukuunottamatta, rakennustelineet kun peittivät hankalasti aika ison osan talon ympärystä toukokuulta syyskuulle. Ei ollut myöskään aikaa eikä energiaa tehdä millekään yhtään mitään, paitsi sen orapihlaja-aidan istutin aukkopaikkoihin ja leikkasin kahteen kertaan. Puutarhanhoidollisten aktiviteettien sijoituksesta prioriteettilistalla kertonee se, että ainakin toinen leikkaus suoritettiin kello kymmenen ja yhdentoista välillä illalla.

Onneksi kesäyö oli valoisa.

Meillä kävi männä viikolla kylässä äitini ja äitin ihanat ystävät Ellu ja Hilkka. Erityisesti Ellu on ihan mahtava puutarhaguru, itseoppinut sellainen. Minä pyysin Ellun vieraisille, koska tarvitsin apua varsinkin tuon alapihan rytelikön kanssa.

Seisoimme tunnin verran pihamaalla kaatosateessa. Viuhdoin käsilläni kuin tuulimylly. Että tuohon olen ajatellut sitä ja tuohon tätä ja mitähän tuohon ja entäs tämä ja pengerrys ja omenapuu ja marjapensas ja polku ja ryytimaa ja kasvihuone ja villiviini ja jasmike ja ja ja... Ellu kuunteli ja nyökytteli ja esitti hyviä kommentteja ja ideoita ja sanoi lopuksi, että visio on ihan hyvä. Tunsin suurta huojennusta.

Visio, kun tuota yllä olevaa kuvaa katselee, on siis se, että tuo Paulin autotallin seinä naamioidaan villiviinillä ja köynnöshortensialla piiloon. Pihan takalaidalle tulee aita joskus tulevana vuonna tuohikuussa, en jaksa enää uskoa että ihan lähiaikoina. Tuonne ihan pihan takalaidalle, keskelle, tulee kasvihuone, aika iso sellainen. Sen vasemmalle puolelle jää hedelmätarha: pari omppua, ehkä luumu, kriikuna, kirsikka, mitä näitä nyt on. Siellä on jo yksi omenapuu, jonka saimme lahjaksi tänä kesänä. Kasvihuoneen oikealle puolelle pihan takaosaan tulee lisää marjapensaita, nyt siellä on jo kaksi. Etuoikealle alapihalle tulee kasvimaa. Alapihan läpi kulkee polku kasvihuoneelle, ja sen molemmin puolin haluan jonkinlaiset kukkapenkit kaunistukseksi.

Tämä oli vain niin kutsuttu "alapihan suuret linjat" -suunnitelma. Suunnitelmia on vielä ziljoona muutakin, joka lämpäreelle omansa. Ne vaatisivat aikaa ja energiaa toteutuakseen. Toisaalta ajattelen stoalaisen tyynesti, että lapset ovat vielä monta vuotta pieniä ja elämä siksi varmaankin melko kotipainotteista. Mikäs sen mukavampaa kuin puuhastella omalla pihalla jälkikasvun kanssa.

Jälkikasvulle rakennettavat piha-asiat kuten hiekkalaatikko, keinu, liukumäki ja leikkimökki ovat ensi kevään prioriteettilistalla ykkösinä. Luulen, että ilman niitä mikään pihapuuhastelu ei ole mahdollista.

Luulen, että joudun vielä sanomaan kyllä myös trampoliinille. Ja sitä ennen viljelemään vähän helkkarin paljon perunaa.

Siitä ensi kerralla.