maanantai 28. marraskuuta 2011

My precious....

Muut menevät rautakauppaan, me menemme Toijalaan.

Kaikille elokuvasivistyneille lienevät tuttuja ne Taru Sormusten herrasta -leffan kohtaukset, jossa Klonkku höpäjää "my precious" -juttujaan. Näyte tässä alla.



Sunnuntaina oli synkkä ja myrskyinen yö, vettä tuli kuin aisaa ja Pirkanmaa oli pilkkopimeä. Eksyimme, ajoimme varsinaisen eksymisenkin jälkeen vielä kaksi kertaa harhaan. Lopulta päädyimme rintamamiestalon pihaan keskellä läpimärkää peltoa - vissiin. Talo olisi voinut sijaita vaikka keskellä Shangri-Lata, koska oli tosiaan erittäin, erittäin pimeää. Pysähdyimmme toviksi. Puoliso syöksyi pimeyteen, pakkasi peräkärryn, suoritti erittäin kohtuullisen maksutoimituksen ja hyppäsi takaisin rattiin. Ajoimme kotiin. Lapsi nukkui, mies kuunteli Kjell Westön Missä kuljimme kerran -äänikirjaa. Minä haaveilin uudesta keittiöstä ja tunsin olevani Klonkku.

Sillä peräkärrissä matkasi sateisen Suomen halki aarteiden aarre:



Toverit rintamamiestaloissaan tietävät, että punaraidallinen Enso-levy ei ole mikä tahansa menneisyyden materiaali, vaan kuuminta hottia oleva niukkuushyödyke, jonka vuoksi eräät ovat valmiit keksimään jos jonkinlaisia kikkailuja. Köh. Mutta katsokaapa nyt vaikka tätä keittiötä - jos tuon raidallisen levyn tilalla olisi vaikka punainen kaakeli valkoisilla saumoilla, olisi lopputulos kuitenkin ihan eri. (Kiitos TeemuHL:lle kuvan lainaamisesta ilman lupaa...tästä löytyy lisätietoja tuosta kaikin puolin erittäin ansiokkaasta keittiöremontista.)



Peräkärrikuvasta ei ehkä ihan erotu, että levyjä on monta monituista palaa ja suuri osa niistä on vielä ehjiä ja reijättömiä. Levy on täysin samaa sävyä kuin meidän jo olemassa oleva Enso-levymme tiskinurkkauksessa. Ja sitä on ehkä sen verran runsaasti, että siitä saattaisi saada kikkailtua levytyksen myös vessan lavuaarin ympärille sitten kun vessaremontin aika koittaa.

Voimme pyyhkiä yli yhden kohteen etsintälistalla. Seuraavaksi pitäisi löytää jostain 50-lukulainen lattialamppu olohuoneeseen. Saa vinkata. Voidaan ajaa toiselle puolelle Suomea täydellistä yksilöä noutamaan.

4 kommenttia:

  1. Voi miten ihana kööki tuossa kuvassa! Mä en kestä, mullekin!

    VastaaPoista
  2. Onnittelut hienosta levylöydöstä! Me ajettiin aikanaan Hämeestä Imatralle samanlaisen, mutta sinisen manilevyn perässä :-)
    t. A13

    VastaaPoista
  3. Minä kun luulin, että olisitte käärineet ne levyt pehmeisiin huopiin ja viltteihin... Siinä ne nyt vaan kolkosti ovat paljaaltaan peräkärryssä :(
    Hienoja ovat, ja tosi on, että kaakelilaatat on vähän köyhänoloista tavaraa välitilaan.

    - Hower

    VastaaPoista