Kasvun ihme

On aika päivittää puutarhakuulumiset.

Aloitetaan siitä, että sain kuin sainkin haravoitua pihan loppuun. Suurkiitos anopille avusta.



Orapihlaja-aita on edelleen leikkaamatta, mutta sen sijaan olen ahkeroinut muualla. Nykäisin alas koko aidan nykyisen kompostin ja tulevan pyykinkuivausvyöhykkeen reunalta. Ränsistyneen orapihlajan alta paljastui naapurin vanhan sedän ränsistyneehkö lauta-aita, mutta ei hätää: puoliso oli jo sopinut sedän kanssa, että tämän varastossa olevista tarpeista rakennetaan tuohon tilalle uusi, entistä ehompi lauta-aita.



Minä haluaisin leikata alas koko tuon tontin seinustan orapihlajan, koska se on luvalla sanoen aika rytöinen ja alaosastaan kaljuuntunut. Puoliso empii, koska ei ehkä ole riittävästi perehtynyt orapihlajan kasvutapaan. Pyrin ylipuhumaan. Naapurin vanha setä on jo antanut suostumuksensa.

Ja kun nyt lauta-aidasta ruvettiin puhumaan, päätimme saman tien aidoittaa tuolla samalla mallilla myös tontin takareunan. Tällä hetkellä siellä huojuu ja tutisee muinainen verkkoaita, joka on puoliksi kaatunut ja maatunut ja muutenkin varsin hutera. Tehtävälista sen kun pitenee.

Mikkeliin on onneksi näiden kuvien ottohetken jälkeen tullut kesä, ja joka paikasta esiin puskeva hento vihreys saa pihamaan näyttämään jo varsin viihtyisältä. Tämä alla oleva ydintalvea muistuttava maisema ehostui orapihlajan alasleikkuupäivänä sen verran, että saimme vihdoin kaadettua nuo rusakoiden raiskaamat, pystyynkuolleet omenapuut. Vaikutelma on kiistatta elinvoimaisempi ilman niitä.



Matalaksi vaan -projektini on tähän mennessä iskenyt myös penkereellä rohjottaneeseen, liian isoksi kasvaneeseen vuorimäntyyn ja noiden omenapuiden edustalla rehottaneisiin happomarjapuskiin. Vuorimänty oli yksinkertaisesti ruma ja väärässä paikassa, piikikäs happomarja taas oli esteettisen synkeyden lisäksi paljasjalkaisen hippiperheen pahin vihollinen. Nyt se on kaivettu juurineen maasta, tilalle on istutettu anopin lahjoittama kukkapenkki ja jatkossa siihen tullee juhannusruusua. (Hei taas, Koccy Moskovassa! Joko haikailet Pariisin kevääseen...? :))

Tällä hetkellä pitäisi olla keskittyneesti pohtimassa etupihan sadevesien hallintajärjestelmää, tonttiliittymän siirtoa ja muita ikäviä ja raskaita maansiirtotöitä. Sen verran sain tänään aikaiseksi, että soitin paikalliseen KTK-yhtiöön ja kysyin täyttömaatilannetta - tuleva pyykinkuivaus- ja mattotelinekompleksi ei mahdu nykyiseen koloonsa ellei tonttia tasoittele hieman takareunaa kohti. Aiemmin en ollut kuullut koko KTK:sta, onneksi appiukko kertoi tuon systeemin olemassaolosta. Hänen ansiostaan meille on tulossa pikimmiten kuormallinen ilmaista täyttömaata pyykinkuivaustilannetta helpottamaan. Sitä ennen pitäisi tosin surauttaa matalaksi pari kitukasvuista syreeniä tulevalta, eli alkuperäiseltä tonttiliittymän paikalta. Tehtävälista jatkaa kasvuaan.

No mutta, raskaiden maansiirtoasioiden parissa askaroinnin sijasta olen jälleen kerran keskittynyt pikkusievään sipistelyyn. Orvokit eri muodoissaan ovat jo tovin koristaneet pihamaata, tässä yksi yksilö:



Ja lopuksi vielä otsikon lupaama kasvun ihme -tilannekatsaus: Samettiruusut itivät yli oman tarpeen, myös basilika ja auringonkukat kasvavat terhakoina. Oregano koki lievän tapaturman matkalla Imatralle (se piti ottaa mukaan, koska en ehtinyt koulia sitä ennen äitienpäivämatkaa) mutta näyttää selvinneen melko vähillä vaurioilla. Timjami iti ihan hyvin, mutta lakkasi sitten kasvamasta, ruohosipulia puolestaan vaivaa hontelous. Rosmariinia ja aika yllättäen minttua en saanut itämään lainkaan, rosmariini pääsi ehkä vähän kuivumaan mutta minttu on arvoitus - sen helpompaa viljeltävää kun ei yleensä ole. Ehkä siemenissä oli jotain vikaa. No, yrttien taimet eivät paljoa maksa, joten epäonnistuneiden lajien osalta turvaudun puutarhamyymälään tai lähikaupan vihannesosastoon. (Krassit ja kesäkurpitsat sponsored by äiti.)



Oma piha on kyllä elämän suola. Vaikka se olisi vähän räjähtänyt ja keskeneräinenkin, silti. Ja kaiken ydintalvimaiseman keskeltä nousi tänäkin vuonna krookus, kuin muistuttaakseen siitä että tulee se kevät vähän vähemmälläkin puutarhuroinnilla!