perjantai 19. huhtikuuta 2013

Unelmien puutarhakalusteet

Kaikki piha-aiheiset avaukseni sisältävät sanan "unelma". Eikä syyttä.

Olen nyt tämän viikon verran kestäneen melko lumettoman ajanjakson aikana tullut siihen tulokseen, että puutarhanhoidollisesti arvioituna tämä kesä tulee olemaan parempi kuin viime kesä. Olen nimittäin jo useana päivänä ehtinyt tekemään lasten aamupäiväulkoilun ajan väljästi laskettuna tunnin verran pihahommia. Ja lapsia on tällä hetkellä talossa neljä, 5-, 2,5- ja 1-vuotiaat sekä neljän kuukauden ikäinen vauva.

Fanfaareja!

Todellisuus nyt ei ole tällä kertaa tarua ihmeellisempi, vaan pihamaalla on muun muassa kahdesta eri ilmansuunnasta aloitettu ja yhä pahasti keskeneräinen orapihlaja-aidan leikkausoperaatio, yksi puoleen väliin kuolleesta aineksesta harvennettu kukkapenkki ja yksi noin yhden kolmasosan osalta leikattu ruusuaidanne. Pihahommat sijoittuvat nimittäin sille kulmalle, missä lapset kulloinkin suvaitsevat leikkimään. Onneksi joka kulmalla piisaa tehtävää.

Lienee tarpeetonta sanoa, että en ole ehtinyt kameran kanssa juuri pihamaalla heilumaan, joten kuvamateriaalia ei ole. Pitänee yrittää ensi viikolla ryhdistäytyä.

Mutta naputtelenpa nyt aiheesta pihakalusteet, kun kerran on sellainen meininki että jotain voisi naputella.

Meillä on pihakalusteet, yksi pöytä ja neljä tuolia. Saimme ne äidiltäni, joka luetteloi ne tarpeettomien tavaroittensa joukkoon. Me emme ole nyt kolmeen kesään niitä juuri ehtineet huoltaa, ja ne ovat päässeet perin heikkoon kuntoon. Ne eivät ole mitenkään erityisen tunteita herättävät, tässä jonkinmoinen kuva ensimmäiseltä kesältä. Valkoiset pinnatuolit eivät kuulu kalustoon, ja ne on muutenkin kiikutettu jo takaisin kierrätyskeskukseen mistä ne alun perin meille tulivatkin:


Olen nyt sillä silmällä tutkaillut pihakalusteita jo pari kevättä, syksyä ja vähän kesääkin sillä välillä. Lienee niin, että meillä olisi hyvä olla peräti kahdet pihakalusteet - toiset alapihalle ja toiset talon edustalle - siksi, että aurinko paistaa päivisin alapihan puolelle ja iltaisin etupihalle. Jos ajatellaan vaikkapa työsskäyvää arkea, tai kesäiltojen ruokailuja ylipäänsä, on ateriointi ilta-auringossa paljon miellyttävämpää kuin varjon puolella alapihalla. Kunhan se orapihlaja-aita vielä kasvaa, on etupiha tarpeeksi suojainenkin tuollaiseen ulkoruokailuun, nyt siinä on vähän niin kuin tarjottimella.

No, toisaalta nyt voi kätevästi huudella kadun yli naapurin uudelle terassille.

Lienee tarpeetonta sanoa sekin, että olen jo pari kevättä, syksyä ja vähän kesääkin ollut pääosin tyytymätön ja ärsyyntynyt tarjolla olevaan pihakalustevalikoimaan. Meidän pihaan eivät mitkään modernit polyrottinkisysteemit istu, vaikka sopivalla paikalla ne varmasti ovat ihan paikallaankin. Kaupoissa myytävät puiset puutarhakalusteet ovat sietämättömiä, joko liian ökyjä tai liian rempuloita. Halpojen pihakalusteiden laatu on sitä luokkaa että puoliso ei uskalla edes koeistua niitä, kalliitkin ovat muotoilultaan ja olemukseltaan rumia ja jollain selittämättömällä tavalla hyvin huonosti meidän pihaan kuviteltavissa olevia.

Oikeastaan vankilan myymälä on ainoa, jossa on ollut edes vähän sinne päin olevia pihakapineita. Minä olen ollut jo ostamassa meidän pihaan sieltä keinua, mutta ostos on tyssännyt puolison vastusteluun. Keinu ei vastaa tiukkoja laatukriteerejä eikä ilmeisesti ole muutenkaan erityisesti vakuuttanut.

Totuudenmukaisesti on kyllä sanottava, kaikella kunnioituksella rikosseuraamuslaitosta kohtaan, että vankilan kaupan pihakalusteet ovat ulkomuodoltaan monesti hitusen kökähtäviä ja niissä on vähän sellainen "torx-ruuvi törröttää" -tyyppinen viimeistelyn tai lähinnä viimeistelemättömyyden leima. Kun nyt ajattelee kalusteiden tuotantotapaa, niin ehkä nämä pienet puutteet ovat ihan sallittuja ja suorastaan ymmärrettäviä. Eivätkä vankilan myymälän pihakalusteet maksa kovinkaan paljoa. Niitä ilmeisesti saa myös tavallisesta puusta, minä kun en ole erityisen ihastunut kestopuuhun materiaalina. Kaikkein mieluiten hankkisin puuvalmiit, käsittelemättömät kalusteet ja maalaisin ne itse pellavaöljymaalilla.

Tänään posti toi Glorian Antiikki -lehden. Siinä oli kuva kauniista, vihreästä puutarhatuolista ja osoite www.westan.fi . Kävin nettisivuilla katsomassa kuvia ja niistä innostuneina soitin ja pyysin myös hinnaston.

Eiväthän nuo tuolit ja pöydät ilmaisia ole. Toisaalta ne ovat Suomessa valmistettuja ja ainakin kuvissa hyvin laadukkaan oloisia. Olisin taipuvainen ajattelemaan jopa niin, että noista saattaisi olla meille pihakalusteiksi vähän niin kuin loppuiäksi. Ihastuin erityisesti 50-lukulaisiin lepotuoleihin, joiden kuvan uskaltaudun varastamaan Westanin sivuilta:


Sellaista unelmien ruokailuryhmää ei tainnut löytyä vieläkään, muutamia aika kivoja kuitenkin. Sen sijaan ryhdyin pontevasti haaveilemaan siitä, että kaksi tuollaista lepotuolia ja yksi pieni pöytä koristaisivat jo ensi kesänä pihamaatamme. Ne voisi sijoittaa tuohon keittiön ikkunan alle, penkereelle, mihin on tulossa myös lasten leikkipaikka.

En kyllä tiedä ihan varmasti, kuinka paljon tavaraa siihen leikkipaikalle oikein mahtuu. Mutta ainakin aion vakavasti harkita noita tuoleja ja pikkuista pöytää. Vankilan kaupassakin pitää käydä tutustumassa vielä kerran tarkasti valikoimiin.

Jos jollakulla on vinkkejä kauniista, ajattomista puutarhakalusteista niin sellaisia otan mielelläni vastaan. Tiedän, että ainakin Antiikkiliike Fasaani tuo Suomeen vanhoja, ranskalaisia metallikalusteita puutarhatarkoituksiin, mutta ne ovat minusta vähän liian maalaisromanttisia meidän pihalle. Puiset pihakalusteet olisivat enemmän minun makuuni. 

26 kommenttia:

  1. Täällä on sama vaiva. Mä en jotenkin tykkää mistään puutahakalusteista tai jos jostain tykkään, ne ovat hysteerisen kalliita. Me tehtiin viime kesänä täällä lojuneista siirtolavoista megapitkä pöytä. Se on kiva ja säänkestävä ja ennen kaikkea maksoi nolla euroa. Tuoleja pitäisi hankkia tänä vuonna. Meidän vanhan valkoisen simppelin ulkokaluston tuoleista tuli jo yksi tiensä päähän ja jakkarat eivät riitä. Viime kesän pihajuhliin kaveri toi tullessaan muovituoleja pinon. Ne eivät ole minun makuuni, mutta olivat silloin oiva ensiapu ja lainaa vain.

    http://koti1898.blogspot.fi/2012/05/pihi-on-pihi.html

    Mä tykkään myös noista 50-luvun tyylisistä puutarhakalusteista. Selllaisia oli isoäidillä kun olin lapsi.

    a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan teidän siirtolavapöydän! Tuollainen olisi hyvä puutarhajuhlameininkeihin mutta meidän pihaan ehkä muuten vähän turhan iso.

      Poista
  2. Voi mikä muiston tulvahdus;
    maaseutumummolassa oli ihana kuisti, missä ukkini istuskeli juuuri tuollaisella alakuvassa olevan tuolin kaltaisella tuolilla polttelemassa sätkää ja puhumassa puuta heinää. Tuoli oli juurikin tuollainen vihreä, mutta maali oli rapissut siitä.
    Voi..se oli ihana tuoli. Ja muisto. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tuli muisto mieleen :) Tuolit on kyllä niin klassisia, että varmasti nostavat muistoja mieleen muillakin.

      Poista
  3. Samat on mietteet. Itse meinattiin tehdä pöytä itse ja metsästää tuolit jostain. Ikean metalliset perustuolit kelpaisi, ne on sopivan simppelit, eivätkä lopulta maksa paljon. Kun sellaisia puisia tuoleja ei ole vielä vastaan tullut, jotka kelpuuttaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me käytiin Ikeassa katsomassa pihakalusteita mutta ei ne jotenkin... ei vaan jotenkin.

      Poista
  4. Minä ihastelin http://westan.fi
    sivustolla puutarhakalusteita (mutta budjettirajoitteista johtuen hankin omani Jyskistä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen juossut jo monena kesänä kaikki Jyskit ja muut läpi, mutta kun ne puiset ovat minusta rumia, eivätkä kuitenkaan edes puoli-ilmaisia, niin en ole sitten ostanut edes niitä. Ollaan lainattu naapurista tai sisätiloista tuoleja jos on tarvittu neljää enempää...

      Poista
  5. Meidänpä faija teki tuollaiset westan tyyliset kalusteet itse - pöytä oli kunnolllinen ja muotoiltu. Ne ei ole myynnissä. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhakalusteet voisi ihan hyvin tosiaan tehdä itse. Jos olisi aikaa...

      Poista
  6. No eipä ole vinkkejä, kun sama ongelma on itselläkin. Prisman muovikalusto kestää jo neljättätoistavuotta, mutta kovasti kaipaan jotain muuta tilalle. Westanilla on just meille käyviä malleja, mutta hintaa arvelisin olevan liikaa. Kirjahyllystäni löytyy kirja Perinteiset puutarhakalusteet (Peter Långberg), kivoja malleja ohjeineen, mutta kun ei ole sitä tekijääkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tuo kirja myös, ja siinä on tosi paljon sellaisia malleja joista tykkään. Puutarhakalusteiden nyhertämien on vaan tässä nykytilanteessa niin to do -listan häntäpäässä että pakko keksiä seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi joku muu vaihtoehto...

      Poista
  7. Jos jostain syystä päättäisitkin nikkaroida kalusteet itse, niin varsinkin ruotsalaisia nikkarointikirjoja tuntuu löytyvän. Muistelisin, että Snickra till din trädgård -opus sisältää kivoja malleja.

    Onneksi ei ole pihaa, ei ole pihakalusteongelmiakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, hyvä muistutus siitä miten ongelmat ovat yleensä itseaiheutettuja :D

      Poista
  8. Mä päädyin täältä surffaamaan ulkokalusteita. Noi inkoolaiset olisi ihania ja varmaan sellaisia voisi askarrellakin, muttei tänä kesänä. Eli Ikeaan pädyin ja löysin muutaman, jotka on riittävän jees. Keräsin niitä omaan blogiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikealla on tosiaan ne metalliset minustakin ihan kivan näköisiä, ja muutenkin olit kyllä valkannut sieltä ne kaikkein kauneimmat :) Mutta meidän pihalla ne jotenkin tuntuvat avaruusalustyyppisiltä... eivät vaan istu tähän systeemiin.

      Poista
  9. Meillä on terassilla ekotuolit lorvailuun ja sitten ihan ikean Roxö-metallituolit pöydän ympärille. Ne ovat sopivat basic-mallia. Pöytänä onkin sitten jostain tehtaasta tullut hitsausvaunu. Se on ihan toimiva.

    Mutta takapihan puolelle pitäisi kans keksiä jotain. Olen yrittänyt etsiä ihan penkkejä ja pöytää, toistaiseksi huonolla menestyksellä...

    Niin ja ne ekotuolit on näitä http://www.ekotuolit.fi/ Ihan mahdottoman mukavia istua ja oikestaan voisivat olla hyvin 50-luvulta tai aiemmalta ajalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, ekotuolit. Puoliso on niitä joskus katsellut täällä muistaakseni Kenkäveron myymälässä sillä silmällä. Ne olisivatkin ihan kivat löhötuolit tuohon lasten tulevan leikkipaikan viereen...kiitos muistutuksesta!

      Poista
  10. Minäkin löysin joskus kirjakaupan poistokorista tuon Peter Långbergin Perinteiset puutarhakalusteet - kirjan.
    Ehkä vielä joskus olisi aikaa ja uskallusta yrittää tehdä itse edes se ihan yksinkertaisisn juorupenkki ja se maalataan sitten öljymaalilla valkoiseksi.


    Jätin sinulle blogiini tunnustuksen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis tunnustuksesta! Kirja on tosiaan tuttu täälläkin ja siinä on tosi tyylikkäitä ja kauniita kalusteita. Miksei niitä voi saada kaupasta...

      Poista
  11. Olen viime päivien aikana lukenut koko blogisi alusta näin pitkälle ja on kyllä niin ihanaa lukemista, itselläkin kun olisi rintamamiestalo toivomuslistalla.

    Näistä Westan-tuoleista sen verran, olen itse 172 pitkä, ja ovat minun makuun aivan liian matalia istua. Tosin olen ihan samaa mieltä, eihän tarjolla ole oikein mitään järkevän näköisiä puutarhakalusteita, ja nämä ovat sopivan jämäkän näköisiä olematta kuitenkaan täysin möhköjä! Ulkonäöllisesti siis ehdoton kyllä Westaneille, mutta kannattaa koeistua aika monta kertaa ennenkuin päättää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou wau! Onnittelut urakan suorittamisesta! Ainakin lukukokemuksen jälkeen voi huomata sen, että se "asu vuosi ennen kuin alat tekemään mitään" -homma on todella tarpeellinen, meilläkin on osapuilleen kaikki suunnitelmat menneet uusiksi ja ainakin hidastuneet kymmenkertaisesti siitä mitä alussa kuviteltiin...

      Meille ne Westanit tulisivat tosiaan sellaisiksi istuskelutuoleiksi, ovat varmasti liian matalat ruokapöydän tuoleiksi. Ollaan nyt käyty vankilan kaupan pihamaalla katselemassa niiden valikoimaa ja tultu täysin päinvastaiseen lopputulokseen - puoliso haluaa tuolit, jotka ovat minusta kamalat ja minä taas tuolit, jotka ovat puolison mielestä epäkäytännölliset. Pattitilanne, ei puutarhakalusteita...

      Poista
  12. Me löysimme vanhat hyväkuntoiset 50-luvun putkirunkoiset puukalusteet laittamalla ilmoituksen paikalliseen lehteen. Soittoja tuli muistaakseni aika paljonkin. Monilla voi tuntuu olevan sellaisia jossain varaston nurkassa. Huutonetissä en ole niitä paljoakaan nähnyt.

    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuotakin voisi kokeilla, meilläkin on ollut joitakin ihan onnistuneita paikallislehti-ilmoituslöytöjä... kiitos vinkistä!

      Poista
  13. Tällaisia löytyi äsken netistä, tuli tämä sun postaus heti mieleen, joten täytyy jakaa löytö.
    http://pood.arsi.ee/index.php

    Mutta sen voi etsijöille sanoa lohdutuksena, että pariin ekaan kesään rintsikkaan muutettua ei ehdi puutarhassa istumaan ollenkaan, koska remppa ja pihatyöt vievät kaiken ajan (ainakin jos on vielä lapsia huollettavana), joten tuolit ehtii hankkia myöhemminkin sitten kun alkaa olla istuskelun aika. Nimim. kokemusta on.

    VastaaPoista
  14. Ruotsalaiset osaavat tämän pihakalustehomman(kin) aika hyvin:
    http://www.grythyttan.net/klassikerserien/
    Siinä yksi esimerkki, vastaavia 50-luvun puu/metalliputkisarjoja löytyy helposti monia tuosta kauniista länsinaapuristamme.

    VastaaPoista