perjantai 5. huhtikuuta 2013

Tikasmoka

Minulle kävi viime kesänä moka. 

Meidän talossa ei ole alunperin ollut rännejä. Kattoremontin yhteydessä nykäistiin irti jo valmiiksi hyvää vauhtia kohti maan kamaraa matkalla olleet rumat, neliskanttiset kattokourut ja muut tykötarpeet ja vaihdettiin niiden tilalle Vesivekin pyöreät rännit. Eivät ne nyt varsinaisesti mitkään peltisepän käsin nyhertämät perinnerakentajan unelmat ole, mutta kun alkuperäisiä ei ollut olemassa ja sadevedet nykyjärjellä piti saada pois sokkelia kastelemasta, oli tuossa kohtaa kompromissi ihan paikallaan. Sitä paitsi ne Vesivekit eivät ole edes kauhean rumat. Ainakaan kaukaa katsottuna. 


Tuo hienosti sanottuna kattoturvatuote, joka pilkottaa piipun takaa ja on siis sellainen silta, jota pitkin pääsee piipulle, sen sijaan on ruma. Mutta joku kulkureitti sille nuohoojallekin piti järjestää.

Meiltä puuttui myös tikkaat vintin ison huoneen ikkunan alta. Vintin keittiön päädyssä tikarappunen pelastautumista varten on, se on alkuperäinen, ja näyttää tältä: 


Ja minä en edelleenkään tiedä, millä uupumushuuruisella aivosolulla päädyin siihen ratkaisuun, että Vesivekiltä olisi hyvä tilata samalla noiden rännien ja kattotikkaiden kanssa se talon toisen päädynkin tikassysteemi ison huoneen ikkunan alle. Se Vesivekin näkemys tuosta yllä olevasta on nimittäin tämän näköinen: 


Ai kamala sentään. Joka kerta kun näen tuon tikkaan, alkaa v-käyrä oirehtimaan. Ja se ei edes tuossa kuvassa jotenkin onnistu näyttämään niin epäsopivalta ja paikalleen kuulumattomalta hökötykseltä kuin luonnossa. 

Piippu pitäisi pellittää, ja pellityksen tarjouspyyntöön lisäsin tuon alkuperäisen tikkaan mallin mukaan tehdyn tikarappusen, jolla tuo Vesivek-epäonnistuminen paikataan. Kun tässä nyt on tullut myyskenneltyä kaikenlaista niin seuraavaksi sitten myydään erittäin hieno ja aivan täysin käyttämätön tikapuu eniten tarjoavalle. Tuokin varmasti sopii ihan kauniisti johonkin paikkaan, mutta se paikka ei ole paraatipaikka meidän talon seinässä. 

Paraatipaikka siksi, että nyt on jo jonkin aikaa ollut taas käsillä se aika vuodesta, jolloin minä voin harrastaa ehdotonta lempikotitalousaskarettani. Ja tämän askareen harrastusareena sijaitsee juuri tuon pelastautumistikkaan alapuolella sivupihalla. 

Se askare on pyykkien ripustaminen ulos kuivumaan ja auringossa ja tuulessa kuivuneiden pyykkien kerääminen kuivumasta pois. Mikään maailmassa ei tuoksu niin hyvälle kuin ulkona kuivatettu pyykki, ja vaikka kuivausrumpu onkin ollut kuluneen talven ajan tosiystävä ja laulanut ahkerasti kellarissa, on sen nyt aika vetäytyä kesälomalle. Hyvästit ei-millekään tuoksuvalle pyykille ja ikuisuuskurttuun vetäytyville lakanoille ja muille tekstiileille, tervetuloa ulkokuivatuksen ilot ja mankelissa taas kurtuttomiksi siliävät petivaatteet.  


Muutaman päivän on jo tuntunut siltä, että saattaisi tulla kevät. Merkillisen pitkäpiimäinen tämä talvi olikin. 

Pää täynnä pihasuunnitelmia, joista toivottavasti tännekin ennätän jotain pikimmiten naputtelemaan. 

7 kommenttia:

  1. Huraa, pihasuunnitelmia! Vaikka niitä ei ehtisi edes toteuttamaan, mut huraa silti..

    Meillä menee tikkaat piipulle asti. Katolle jouduttiin ostamaan kyllä uudet, kun ne edelliset oli vähän vaaralliset :D

    Meinaatteko pitää keltaisen värin talossa, vai vaihtaa johonkin muuhun väriin? Meillä valkoinen olisi alkuperäinen, mutta himottelen vaaleanvihreää. Nykyinen liituuntunut falunpunainen on jo vähän aikansa elänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnitelmia on pihankin osalta noin vuodelle 2030 asti... ja nykyelämällä sinne saakka tässä pitää odotellakin että keretään toteutusvaiheeseen. Minulla on sellainen pihalähestymistapa että etenen reunoilta keskustaan, nyt on jo orapihlaja-aita kuosissaan ja syreeniaitaa jatkettu ja pihalla portti, vielä pitäisi saada yksi lauta-aita kasattua niin sitten olisi reunat kunnossa. Piha on kyllä sellainen rytöpesä että oksat pois. Viime kesänä ei ajettu lopulta edes nurmikkoa kun puolet siitä oli joka tapauksessa kattoremonttitelineiden peitossa, koko piha pukkasi sitten päivänkakkaraa urakalla. Kaunishan se omalla tavallaan oli mutta vähän, öö, ruokkoamaton.

      Meilläkin on katolla vielä yhdet uudet tikkaat jotka nousee tuonne piipulle, ne on myös punaiset ja maastoutuvat ihan hyvin kattoon.

      Meillä on aikomus säilyttää talo keltaisena mutta värisävy vaihdetaan nykyisestä ysäristä vaaleammaksi viiskytlukulaiseksi. Ikkunanpuitteista tulee valkoiset ja karmeihin ne sellaiset punaiset tehosteraidat, ovet säilyvät edelleen vaaleanruskeina joka on muuten prikulleen Uulan Kaakao-sävy. Jossain vaiheessa talossa on ollut vihreät ikkunanpielet, ainakin koeskrabauksen perusteella. 80-luvulla otetussa kuvassa näkyy nuo punaiset karmitehostukset, minusta ne on nätit ja sopivat vaalean keltaiseen taloon hyvin. Ajattelin yrittää karmi kesässä -lähestymistapaa...

      Poista
    2. Mä nirhin ekana syksynä hirveän ryteikön pois meidän pihalta. Ja sitten samalla hävitin kaksi kukkapenkkiä aivan totaalisesti. Se oli sitä aikaa, kun katto lirutteli ekan kerran ja vähän suututti. Nyt oon sit tuuminut, että olisihan se ollut ihan kiva katsoa tarkemmin, että mitä kasveja sieltä olisi noussut.

      Mut varmasti hyvä lähestymistapa tuo reunoilta aloittaminen. Meillä on kaadettu pari isoa mäntyä, toinen kasvoi samalla metrin läntillä syreenin, päärynäpuun ja luumupuun kanssa ja toinen oli yksi kolmesta männystä, jotka kasvoi tuossa talon nurkalla. Keskimmäinen sai lähteä, kun auton peruuttaminen tallista oli ihan hirveää vekslaamista. Mutta voisin kyllä itsekin harkita tuota reunoilta lähestymistä, olisi edes jokin filosofia mitä noudattaa.

      Hauska, katselin tänään bussin ikkunasta jotain vanhaa hirsitorppaa, jossa oli just punaiset raidat tehosteina keltaisen ulkovuorauksen kaverina. Enne :D Meille tulee varmaan tummempaa vihreää tehosteeksi. Ennen tässä on ollut sen valkoisen ulkovuorauksen kaverina sähkönsiniset vuorilaudat jne. Ollut varmasti aika villi.

      Poista
    3. Minä sentään ensimmäisiksi töikseni tuhosin pihalta vain roitakkeeksi kasvaneen vuorimännyn ja synkeän hurme(?)happomarjan, josta jäi piikkejä varpaisiin... Meidän pihalla ei varsinaisia kukkapenkkejä ollutkaan, mutta pihasta nousee kyllä vuosi vuoden jälkeen kaikkea satunnaista kuten syysleimuja ja kevätesikoita sekä krookuksia ja muita sipulikasveja. Ja yksi keisarinkruunu, jonka liljakukot vissiin syövät joka vuosi, en ole ehtinyt sitä varjelemaan.

      Reunat on minusta olleet aika selkeä tapa lähestyä pihaa. Meillä ei ole pihalla myöskään yhtään (!) puuta, jos ei vanhaa omenapuuta lasketa, joten tämä on vähän tällainen tabula rasa, mutta rikkaruohojen valtaama sellainen...

      Katselin tänään taloa tuolta toiselta kadulta pienen matkan päästä ja totesin, että tuo punainen katto kyllä kaipaa seurakseen niitä ikkunoiden tehosteraitoja. Minä tykkään hirveästi sellaisista rintamamiestaloista, joissa on seinien vaaleasta sävystä poimittu tummempi sävy noihin korostuksiin, oli se sitten vihreää tai ruskeaa. Kuulostaa hyvältä toi suunnitelma. Ja meidän naapurin Paulin talossa on muuten räystään aluslaudat maalattu sinisiksi! Mikähän muoti se on ollut, sininen pigmentti kun on ollu vielä sekä kallista että hankalasti saatavilla olevaa ainakin heti sotien jälkeen.

      Poista
  2. Eiväthän nuo tikkaat ihan niin huonot ole, mutta ymmärrän kyllä että ne tökkäävät silmään. Meillä kävi ainakin minun mielestäni paljon tökerömpi moka (Vesivekin kanssa!), mutta kyse on vesiränneistä. Olen aikonut kirjoittaa siitä sitten kun lumet sulavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin nuo tökkäävät minulla silmään tosi pahasti, ehkä siksikin että tuossa sivupihalla on melko lähellä naapuritalon seinä jota koristavat ihan alkuperäiset punaiseksi maalatut tikapuut ja ne ovat NIIN eri maailmasta kuin tuo Vesivek-style...

      Oho, mielenkiinnolla odotan rännikirjoitusta. Meillä meni Vesivekin kanssa kyllä kaikki ihan putkeen ja kuten todettua, olen ihan tyytyväinen noihin meidän ränneihin. Onhan ne vähän muovisen näköiset vaikka pulverimaalattua alumiinia ovatkin, mutta jopa kiinnikkeiden malli on aika yksi yhteen sen ainoan meidän talon alkuperäisrännin kanssa, joka kuljettaa kuistin katon vedet pois rappusilta.

      Poista
  3. Onhan tuo vanha selvästi parempi. Suosittelen kokeilemaan miten tikkailla pääsee oikeasti poistumaan. Niin paljon näkee sellaisia, että ammattiakrobaatilta voisi onnistua, mutta pimeässä ja kiireessä kun kämppä palaa, niin ei tavallinen ihminen tikkaille taivu. Kädensija ikkunan sivulla on melkein välttämätön.

    VastaaPoista