lauantai 6. huhtikuuta 2013

Piha, piha, piha

Kun taannoinen arvonta oli vielä käynnissä, tuli naapuri kylään.

Ja sanoi ensi töikseen: "Mää olen lukenut sun blogia. Mitä ihmettä oikein aiot sanoa kaikille niille ihmisille, jotka haluaa lukea pihajuttuja ja nähdä pihakuvia?"



Piha ja puutarha olivat isompien ja runsaampien kuvien lisäksi ylivoimaisesti suosituin aihepiiri arvon lukijaraadin toivomuskaivossa. Ja naapuri taas, no. Hän on nähnyt pihani. Olemme myös perustaneet yhdessä puutarhayhdistyksen, johon kuulumme erinäisistä syistä vain me kaksi. Yhdistyksen nimessä ovat sanat "ihanat (luonnontilaiset) pihat". Ja naapurin piha ei edes olisi mitenkään luonnontilainen, jos se ei olisi jäänyt viime kesänä laajennusremontin alle ja siinä paikoin hieman vaurioitunut.

Meidän piha taas on erittäin luonnontilainen. Se on vielä jollakin tavoin hoidettu siihen asti, missä yläpiha virallisesti loppuu ja alapiha alkaa, mutta siitä eteenpäin on vajaat puoli tonttia hoitamatonta ryteikköä. Alapiha ei suinkaan ole aina ollut hoitamaton ryteikkö, vaan kerrassaan upea puutarha.


Olen melko hyvin saanut raportoitua blogiin kaikki suuremmat pihalla tähän mennessä tekemämme mullistukset, ja ne löytyvät tuon Kuokka ja talikko -tunnisteen alta. Näistä postauksista käy luultavasti ilmi myös se, miksi naapuri oli melko huolissaan bloginlukijoiden puutarhavillityksestä - meidän pihaa kun voisi käyttää nykyasussaan lähinnä jonkinlaisen epäpuutarhan mallikappaleena.

Olemme me silti jotain saaneet aikaan. Minulla on, kuten rouva Vatulle edellisessä postauksessa kommentoin, ollut pihan suhteen reunoilta keskelle etenevä suunnitelma. Toistaiseksi olemme edelleen reunoilla, mutta ihan hyvällä mallilla: Orapihlaja-aita on kaadettu toissa syksynä ja lähtenyt jo reippaaseen uuteen kasvuun, jota on kahdesti leikattukin. Tästä operaatiosta on otettu hienot kuvat selvästi bloggaustarkoituksessa, mutta bloggaamatta on viime keväänä jäänyt:


Tietokoneen muistista löytyy myös paljon muita viime kevään pihatouhukuvia. En kyllä muista, missä välissä tuonne pihalle oikein olen ehtinyt - kuopus kun ei vauvana juuri päiväunista perustanut. Tässä kuitenkin yksi reunaprojekti, syreeniaidan jatkaminen alapihan puolelle. Tätä kaiva-kanna-kastele -hanketta on tarkoitus jatkaa myös tänä keväänä, koska syreeniä kasvaa myös väärällä laidalla pihaa orapihlaja-aidan seassa.


Tänä keväänä keittiön ikkunan alle penkereelle on tarkoitus rakentaa jonkinmoinen leikkipaikka. Hiekkalaatikko ja keinu nyt ainakin. Yritän vielä yhden kesän vältellä trampoliinia.

Maalämpörempan yhteydessä pannuhuoneesta vedettiin tuo selkäni takana pilkottava vesipiste myös ulos kastelupuuhia helpottamaan. Meidän pihalla on joskus ollut kaivo, mutta se on aikaa sitten kuivunut ja se täytettiin toissa kesänä kellarin pyykkituvan lattiasta kaivetulla ylimääräisellä maa-aineksella, ettei kukaan satunnainen oma tai lainattu lapsi tipahda kaivoon.


Tähän asti keittiötarhaa ovat markkeeranneet nuo kaksi naapurin kattoremontin ylijäämätarvikkeista rakennettua lavaa. Ajattelin, että jos suinkin kerkiän niin nikkaroin täksi kesäksi pari lavaa lisää. Lavojen lähistölle, erittäin ränsistyneen vattupusikon paikalle on tarkoitus kaivaa perunaosuuskunta PoskUjen viljelypalsta. Ja tuohon naapurin Paulin autotallin seinustalle ei naapureiden sitkeästä lobbauksesta huolimatta ole tulossa Jeesus pelastaa -tyylisiä iskulauseita Shellin terassilla notkuvien sielujen hengenravinnoksi, vaan imukärhivilliviiniä.


Reuna-alueiden kunnostusprojektiin on liittynyt myös blogissa jo moneen otteeseen esitelty portti sekä sosiaalisin perustein tilattu aita, jonka ilmestymistä tänä vuonna jaksamme yhä odottaa. Pitäisikin aktivoitua ja soittaa sinne työpajalle nyt, kun lumet sulavat hurjaa vauhtia.

Koska viime kesänä suurin osa pihasta oli tämän kaltaisen, vähemmän puutarhanhoidollisen toiminnan kurimuksessa...


...emme viitsineet ajaa nurmikkoa kuin ehkä kerran koko kesänä. Piha puski niin paljon päivänkakkaraa, ettei kukkaloistoa olisi lopulta edes raaskinut leikkurilla silputa. 


Vaikka olihan se vähän ehkä ruokkoamattoman näköinen, kun nyt jälkikäteen muistelen.

Meidän talo pitäisi ehdottomasti kuoria lateksista ja maalata pikimmiten. Olemme kuitenkin luopuneet siitä hankkeesta tulevan kesän osalta - vielä kiireellisempien listalla on ainakin ovien kunnostamisen loppuunsaattaminen ja ehkä kuistin katto, puolison työtilanteesta riippuen. Olen myös haaveillut karmi kesässä -tyyppisestä ikkunaremontin jatkosta, mikä pitäisi saada alulle varmasti nyt huhtikuun puolella että ehtisi maalaushommiin toukokuussa kun ainakin teoriassa pitäisi olla optimaalinen maalauskeli. Talo saa siis vielä pärjäillä hilseilevine latekseineen ainakin ensi vuoteen asti.

Tämän kevään istutussuunnitelmista voisin tehdä ihan oman postauksen. Tällä hetkellä piha-asioissa askarruttaa eniten tässä kuvassa selvästi näkyvä dilemma (eikä enää onneksi tuo susiruma katto ja roikkuva ränni, näin ne asiat kuitenkin lutviutuvat ja muuttuvat näköjään paremmiksi):


Meillä on tuo onneton peräkärry, joka ei todellisuudessa ole lainkaan onneton, koska sitä tarvitaan ainakin kesäaikaan melkein kerran viikossa ja talvellakin satunnaisesti. Eikä meidän pihalla ole kerrassaan mitään järjellistä paikkaa tuolle hökötykselle. Koko talven se on majaillut suunnilleen tuossa kohdassa, missä se on kuvassakin - siinä on entinen tonttiliittymän paikka. En nyt varsinaisesti ihan tuollaista sisääntulokaunistusta ja tervetulleeksi toivottajaa tuohon etupihalle halajaisi, mutta en toisaalta tiedä mihin muuallekaan tuon kotteron lykkäisi. Jos sen vie alapihalle, se pitäisi sieltä aina käsin työntää ylös ainakin sadekelillä, koska göteborgilaisen autoteollisuuden takavetoinen helmemme ei nouse tuolta jontkasta liukkaalla nurmikolla edes ilman kuormaa saati peräkärryn kanssa. Kuistin takana on nurkka, mutta se on peräkärrylle liian pieni. Tuonne talon toiselle sivullekaan se ei mahdu, koska siellä on pyykkiteline ja se olisi muutenkin vähän kaukana käytön kannalta. Pöljä kärry, pakko kai sitä on tyytyä katselemaan niin meidän kuin ohikulkijoidenkin tuossa paraatipaikalla.

Aloitetaan siis pihakausi 2013 näillä hajanaisilla ajatelmilla., pyrin jatkamaan vähän jäsennellyimmin postauksin tästä eteenpäin. Pihasta lisää asiaa toivoneet lukijat ovat enemmän kuin tervetulleita myös esittämään täsmentäviä toiveita, mistä piha-asioista erityisesti voisin kirjoittaa. Suunnitelmia on jos jonkinlaisia ja kyllä meidän pihalla aika paljon kaikkea kasvaakin, tosin vielä toistaiseksi varsin epäjärjestyksessä ja ah niin ihanan luonnontilaisesti. 

16 kommenttia:

  1. Hauska naapuri, ei ainakaan kaunistele puheitaan. Terveisiä sinne!

    Meillä on se mönkijä, joka on samanlainen murheenkryyni kuin teidän peräkärrynne. Minä annoin käskyn, että mönkijä pitää aina peruuttaa pyörävajan taakse, josta sitä ei lainkaan nä. Tästä huolimatta se on seissyt aivan koko talven keskellä pihaa. Ja viime kesän myös. Sulo haluaisi sille katon suojaksi. Ja Sulon maailamssa se katto tarkoittaisi pressuautotallia, sellaista halpamarkettiviritystä. Apua, ei.

    Tuollaset määrät päivänkakkaraa! Ihanaa, että annatte rehottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naapuri on oiva kaikin puolin!

      Arvaapa vaan onko meidänkin pihalle kaavailtu pressuautotallia, tosin Rakkaan Peltilehmän eli Volvon suojaksi. Meillä oli jopa ajatus rakentaa autotalli, mutta olemme sittemmin luopuneet suunnitelmasta melko turhana. Auto pärjää taivasallakin ja muita autotallitoimenpiteitä varten meillä on kellarissa iso autotallitila, jota ei voi auton säilytykseen käyttää koska sinne pitäisi tehdä tie, joka peittäisi puoli tonttia alleen.

      Päivänkakkaroita oli tosiaan hyvin, hyvin paljon. Esikoinen ei osannut vielä viime kesänä juuri puhua, mutta päivänkakkara eli "paia kakka" oli hänen ensimmäisiä sanojaan.

      Poista
  2. Juuri siksi on ihanaa lukea pihapostauksia, kun näkee, miten se villiintynyt piha siitä pikkuhiljaa taipuu ihmisen käden alle! Mua ainakaan eivät valmiit pihat kiinnosta niin paljoa kuin kehittyvät pihat :D Meillä on puoli tonttia villiä pihaa, viime kesänä kitkin kolmemetrisiä "rikkaruohoja" (puiden vesoja), tänä vuonna ehkä niitä metrisiä (mesiangervoa ja nokkosta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivon, että tästä tulisi sellainen onnellinen kasvutarina... Ja nythän pihalle on jo vaikka mitä positiivisia nimityksiäkin, napaurin keksimä "ihanasti luonnontilainen" ja tämä melkein vielä parempi "kehittyvä piha"! :D

      Hirmu vähän tosiaan missään on mitään tolkullisia ohjeita, miten villiintyneen viidakon kanssa pitäisi toimia. Joka paikassa kehotetaan odottamaan ja katsomaan, mitä pihasta nousee, mutta minä kaipaisin ihan käytännön selkeitä ohjeita, miten tuollaista villiintynyttä heinikkoa ruvetaan valloittamaan pikkuhiljaa takaisin.

      Poista
  3. Peräkärry on yksi sanonko mikä. Inhoan sitä vekotinta ylis kaiken, mutta ilmankaan en pärjää. Ja vaikka siell olisi pihassa oma paikka, niin eipä se mitään kauneuspalkintoa saa, ei mitenkään.
    Ja villiintyneestä pihasta lähteminen-postaukset on juuri niitä helmiä joita olisi itse aikoinaan kaivannut. Suurin osa puutarhaohjeista tuntuu olevan sitä, että perustetaan tyhjästä uusi piha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä kamalan ruma vehje niinkin tarpeelliseksi kapineeksi! Me ostettiin tuo kärry samaan aikaan talokauppojen kanssa ja se on kyllä hintansa hankkinut jo erinäisissä muutto- ja kalusteidensiirtotoimissa pihan multa- ja kuorikatekuormista ja varsinaisten remonttitavaroiden roudaamisesta puhumattakaan. Mutta voisiko se olla vaikka puhallettava versio, jonka voisi taitella käyttökertojen välillä näkymättömiin...argh.

      Tuo on myös totta, uusien pihojen laittaminen ei mitenkään tunnu kohtaavan tämän oman savotan kanssa kun neuvoja ja ohjeita etsii.

      Poista
  4. Ihanaa, juuri tällaista pihakatsausta minä ainakin toivoin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu :) Minä voisin kirjoittaa pihahommista vaikka romaanin, olen niistä tosi innostunut mutta samalla lievästi ahdistuksissani kun piha nyt ei ole mikään ykkösprioriteetti tällä hetkellä. Onneksi voi ajatella, että tämä on tosiaan sellainen kymmenen vuoden projekti ainakin...

      Poista
  5. Eihän siinä olis mitään kiinnostavaa, jos postaisit että tällaisen puutarhasuunnittelija suunnitteli ja sitten firman pojat kävi toteuttamassa. Eiks tullut hieno. Puutarhuri sitten pitää sen tässä kuosissa ikuisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin! Lähinnä ehkä vähän kauhistuttaa tässä piha-asiassa se, että talon remontointi on kuitenkin prioriteettilistalla ykkösenä ja pihalle on ehkä tosiaan kunnolla aikaa vasta useamman vuoden päästä. No, ehtiipä ainakin suunnitella kunnolla.

      Poista
  6. Minäkään en ole löytänyt ohjeita rikkaruohottuneen pihan pelastamiseen. Anoppi vaan meinasi, että "sitä pitää vaan ruohonleikkurilla pitää lyhyenä". Ruohonleikkuria ei voi ihan kaikkialle viedä, mutta ensi kesänä ajattelin kasvimaan paikalle pressua rikkaruohoja tappamaan, ja sitten ahkeraa heilumista trimmerin ja viikatteen kera siellä, mihin ei ruohonleikkurilla pääse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tuo alapiha on sellaisten puolen metrin heinätuppaiden vallassa, sinne ei ole ruohonleikkurilla vielä mitään asiaa. Trimmerillä (meillä on sellainen vähän järeämpi polttomottorilla varustettu trimmeri) puoliso on sitä yrittänyt vähän suitsia kerran kesässä... Pressukokeilukin on minulla menossa, katsotaan mitä siitä tulee.

      Poista
  7. Peräkärryt ovat esteettis-käytännöllisesti hankalia säilytettäviä: ulkona ne ovat rumistuksia ja jos olisikin tallitilaa, niin eihän sitä haluaisi peräkärryn säilytykseen tuhlata. Minä tykkäisin kovasti piilottaa kärryn piharakennuksen taakse, mutta sitten se on katolta valuvan veden ja putoavan lumen alla eli menee rikki. Voisiko teillä ajatella sen maastouttamista sopivan kasvillisuuden kätköihin? Kesällä ympärillä aitaa ja pensaita ja talvella lumilinnoitus? :-)

    t. A13

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain tämmöistä olen ajatellut. Tuossa nykypaikallahan kasvaa tuo kanukka jo valmiiksi ja kunhan orapihlaja-aita saavuttaa täyden korkeuden, jää koko etupiha aikalailla sen suojaan kadulta katsottuna. Toiselle puolelle pitäisi keksiä jotain... Ja lisäksi olen aikeissa istuttaa tuohon etupihan nurkkaan kuusen, jospa sen alle joskus 40 vuoden päästä maastoutuisi peräkärrykin. Pitää olla perspektiiviä näissä pihahommissa...:)

      Poista
  8. Kaverilla näytti olevan vartavasten peräkärrylle tehty matala talli. Silmälle kelpo ratkaisu minusta, vielä kun olisi ollut ovi kiinni laitettavaksi. Rakennuslupahan moiseen pitänee olla, mutta joku aitaus tai karsina voisi olla hyvä ratkaisu myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katokseen tai talliin kärryn saisi kyllä näpsäkästi piiloon, mutta meidän tapauksessa ongelma on ehkä enemmän se, että sellaisellekaan ei oikein tuossa etupihalla ole luontevaa paikkaa. Täytyy toivoa, että joku ratkaisu vielä joskus pälkähtää päähän.

      Poista