Saunan lumoissa

Löysin kummallisesti joulukuun päiväyksellä tietokoneen syövereihin tallennettuja valokuvia viime vuoden elokuulta, jolloin saunaremontti oli alkutekijöissään. Tässä pari otosta maistiaisiksi:



Tuossa yllä puoliso kuorii muovimattoa saunaan rakennetun kylpyläosaston lattiasta. Huomatkaa brasilialaiset turvakengät.

Tässä puolestaan aimo kasa purkujätettä, joka tuli lähinnä löylyhuoneen ja tuon kylpyosaston välisestä seinästä:



Ja tässä otos, jossa ikkunan alta irronneet tiilet on muurattu takaisin paikoilleen sen jälkeen kun niitä oli irrotettu pari varvia ja todettu, että enempi purkaminen ei ole tarpeen kun seinät olivat ihan kunnossa:



Meillä on muotoutunut tavaksi käydä saunassa keskiviikkoisin ja lauantaisin. Tänään saunapäivä oli tosin tiistai, koska huomenna olen menossa saunaan työpaikan naisten kanssa.

Mietin äsken löylyissä lötkötellessäni, että sauna on kyllä noin viiden kuukauden testijakson perusteella osoittautunut juuri niin hyväksi kuin alussa aavistelimmekin. Löylyt ovat hyvät ja pehmeät ja sauna lämpiää ainakin näin muutamalla pakkasasteellakin rivakasti. Toisaalta saunan eteinen on mukavan viileä vilvoitteluun. Sauna kuivuu nopeasti saunomisen loputtua, kun muistaa lisätä pesään puita viimeisten löylyjen jälkeen. "Vanhanaikainen" saunamalli, jossa pesutila on samassa kiukaan kanssa, on tuon kuivumisen kannalta järkevä ratkaisu kun pesutilan kuivumista ei tarvitse erikseen murehtia. Lattia ei ole ainakaan vielä ollut jääkylmä paljaaltaankaan, mutta puurallit lisäävät toki saunomismukavuutta. Räsymatto riittää jalan alle pukuhuoneen puolella. Rallien nostaminen pystyyn ja lattian lanaaminen kuivaksi sekä räppänöiden avaaminen eivät ole ainkaan vielä tuntuneet ylivoimaisilta toimenpiteiltä saunomisen jälkeen. Sauna ja pukuhuone pysyvät saunapäivien välillä peruslämpiminä patterien avulla.

Sitten ovat tietysti ne tunnelma-asiat. Saunapuhtaan, kylpytakkiin käärityn punaposkisen lapsen kantaminen ylös viileitä kellarin portaita on juuri niin mukavaa kuin arvelinkin. Moderni kiuas lasiluukkuineen on kiva, koska saunassa ei tarvitse kattovaloa. Pukuhuoneen puolelta ikkunan kautta tuleva valo yhdistettynä liekkien loimotukseen luovat leppoisan saunatunnelman. Ja jostain syystä se vaan on ihan eri tavalla rentouttavaa istua penkillä ja kaataa kauhasta vettä päähän kuin seisoa suihkun alla - suihku on siis melko vähällä käytöllä, vaikka vettä tulee kieltämättä melko harvoin lämmitettyä vesipadassa. Pata on silti yksi saunan ehdoton tunnelmanluoja, sitä on mukava lauteilta katsella.

Sauna tuntuu edelleen jotenkin käsittämättömältä luksukselta - kannattaa siis asua vuosikausia askeettisissa oloissa niin osaa arvostaa elämän pieniä mukavuuksia. Aprikoin äsken puolisolle, mahtaako tuleva kellarin pyykkitupakin aiheuttaa jatkossa samanlaista käsittämättömän luksuksen tuntemusta, remontin jälkeisestä keittiötilanteesta puhumattakaan.

Jää nähtäväksi, mutta ainakin nuo tässä postauksessa esitellyt ennen-kuvat luovat uskoa siihen, että kyllä sitä valmistakin tulee kun jaksaa vain olla riittävän pitkämielinen.