maanantai 23. toukokuuta 2011

Lapsoset ketterät kotihaasta

Olo on onnesta mykkyräinen.

Kävimme äsken ensimmäistä kertaa omassa saunassa. Minä olisin ehkä halunnut säästellä ensimmäisiä löylyjä siihen asti kunnes jokainen lista on paikallaan (puolet puuttuu), saunakamarin lattia on maalattu ja koko kamari siivottu (nykyinen olotila lähinnä remonttivarasto) ja saunan vesihanat kytketty toimintaan (saunaan ei siis vielä tule vettä).

Saunan rakentaja oli kuitenkin sitä mieltä, että koska meillä on täysin saunomiskuntoinen sauna, on asiallista myös käyttää sitä. Kun vielä vierailulla saattui olemaan mummo, joka valvoi lapsen unta saunomisen ajan, valikoitui kaikista maailman päivistä juuri tämä testilöylyjen ajankohdaksi. Saunasta ylimääräiset rojut pois, puutarhaletku ikkunasta sisään ja muuripata ynnä pari ämpäriä täyteen vettä, tulet kiukaaseen ja padan alle ja odottelemaan jännittyneenä sitä, millaiset löylyt uusi sauna tarjoaa.

Olisi pitänyt videoida ensimmäinen saunaan lähtö. Pyörimme eteisessä hädissämme, mietimme että mitä sinne saunaan pitää ottaa mukaan ja otetaanko vaatteet pois ylhäällä vai vasta alhaalla ja ai niin ne laudeliinatkin ja Erittäin Hieno Suomalainen Shampoo ja miten tässä nyt ylipäänsä käyttäydytään, omaan saunaan mennessä. Sitten todettiin että ei auta muu kun mennä vaan.

Eikä tullut pettymystä. Sauna on kaunis ja ihana, sen olen jo käynyt toteamassa ja tirauttamassa pienet itkut ilosta kun ensimmäistä kertaa koemielessä lauteille kiipesin. Siellä on rauhallinen tunnelma, tilaa olla ja oikoa jäseniään. Ja paljon hauskoja pieniä ja vähän isompia yksityiskohtia, joista minulla on koneella liuta valokuvia. Ja joista aion vielä kirjoittaa tyhjentäviä saunaremonttibloggauksia, uskokaa pois. Tässä kuva saunan ehkä hallitsevimmasta tunnelmanluojasta, tuossa kohtaa vielä remontin keskellä:



Saunassamme on leppeät, lempeät ja viipyilevät löylyt, sellaiset, joissa jaksaa istua kauan. Ei kuitenkaan missään tapauksessa hailakat ja haaleat. Siellä tuoksuu ei-oikeastaan-millekään tai vähän puulle, niin kuin saunassa pitääkin. Siellä on valoisaa ja vaaleaa, ainakin näin kesäiltana. Ylälaude on juuri niin leveä kuin halusinkin, että sille saa nostettua jalat koukkuun. Lattialta puuttuivat vielä puurallit mutta mitenkään erityisen kylmä se lattia ei kyllä ollut, johtuneeko sitten kesäajasta, melko pitkästä lämmityksestä varovaisen aloituksen vuoksi vai mistä. Muuripata toimii tehokkaasti ja suihkun puuttuminen saa aikaan henkisen siirtymän mökkisaunaan tai muihin vastaaviin, kiireettömiin sfääreihin missä kaadetaan koussikalla vettä päähän. (Meidän tapauksessamme litran vetoisella muovikulholla, koska koussikka on vielä ostamatta.)

Ihana sauna. Ihana puoliso, joka saunan rakensi. Ihana kotitalo, jossa on saunan myötä jotain vielä vähän enemmän. Sydän, tai syli.

Jospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa.

5 kommenttia:

  1. Onnea saunaan pääsyn johdosta! Ja todella mainio tuo teidän muuripata.. ;) Tässä se taas todistetaan, ettei ihmistä ole tarkoitettu suihkukaappeihin seiskolemaan...(vaikka talvipakkasilla väsyneenä sellainen kaappiversio on kyllä erityisen houkutteleva.. :)

    VastaaPoista
  2. Oma sauna on kyllä ihan paras asia.

    VastaaPoista
  3. Puolitoista viikkoa meillä ensimmäisistä saunaremontin jälkeisistä löylyistä. Ei ole montaa päivää tarvinnut sen jälkeen olla saunomatta. Meni talvi vähillä saunomisilla, kun ei kylmillään olevaa pihasaunaa viitsinyt montaa kertaa lämmittää. Eipä kulunut puitakaan, niin on nyt vähän enemmän tuhlattavaa.

    Joko löylykiulu/kauha ongelma ratkesi?

    Mikko

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, yhdellä sanalla ilmaistuna!

    Mikko, löylyä heitetään puisella K-raudasta ostetulla kauhalla ja vettä pidetään markkinakojusta hankitussa emaliämpärissä. Ensikokemuksen perusteella varsin jees yhdistelmä.

    Unohdin mainita tuossa tekstissä, että saunakokemusta rikastutti mm. se, että puoliso kävi välillä hakemassa vatupassin löylyihin koska oli aivan vakuuttunut siitä, että ylälauteen takalaita oli korkeammalla kuin etulaita. No, ei ollut. Vaaterissa oli koko laude.

    Mikä ei sinänsä ollut ihme, kun niitä lauteita tehtiin tönärin (aka työntömitta) kanssa. Metallimiehet pelaa millimetreillä...

    VastaaPoista