lauantai 18. joulukuuta 2010

Priorisointia

Meillä on uusi parvekkeen ovi, tuossa se nojaa kuistin seinään puuvalmiina ja odottaa ikkunalasia, maalausta ja paikalleen asennusta. Meillä on myös rakennuslupa, jota on edeltänyt taas muutama painokelvoton sana ja käyntikerta kaupunkimme rakennusvalvonnassa väärän kokoisiksi kopioitujen dokumenttien kanssa. Meillä on myös paljon vakavaa maalämpöpohdintaa ja erinäisiä muitakin remontti- ja asumisaiheisia teemoja meneillään.

Noin niin kuin periaatteessa. Mutta jotenkin päivät vain kuluvat etupäässä siinä, että ihmettelemme vauvaa, hoidamme häntä jo enemmän ja vähemmän rutinoituneesti - minä öisin, kun olen jo muutenkin hereillä, Panu päivisin, kun minä nukun yhtä aikaa vauvan kanssa - ja ihastelemme meidän mielestämme tietysti maailman suloisinta, kilteintä ja ihmeellisintä pientä olentoa.

Katsokaa nyt tätäkin. Voiko kenelläkään muulla muka olla aamu-unilta herätessä tukka korvan takaa noin söpösti pörröllään?

4 kommenttia:

  1. Olen nyt muutaman viikon seurannut blogiasi, en muista miten tänne johkaannuin, kun minulla ei edes ole mitään tekemistä rintamamiestalojen kanssa. Muuten kyllä rakastan vanhaa tavaraa, ja sitä minulla on talo pullollaan.

    Aiemminkin on pitänyt jättää viestiä, mutta kun aina on olevinaan niin kiire. Mutta nyt pitää kyllä onnitella uudesta asukkaasta, ilmeisen söpöstä pörröpäästä!

    Viljo Kajavan sanoin:

    Kun olin hyvin pieni
    järvi oli sininen
    ja rannan kivet lämpöiset.
    kun olin hyvin pieni
    äidin käsivarsi tuoksui aamulta.
    Kun olin hyvin pieni
    unesta uneen kävelin.
    Nelijalkainen.

    VastaaPoista
  2. Voin melkein tuntea vauvan suloisen tuoksun :D

    nina

    VastaaPoista