lauantai 14. helmikuuta 2015

Hajanaisia olohuoneajatuksia

Minun on pitänyt tänä iltana tiskata, pyykätä ja tehdä töitä. Vaan kun en ole.


Olen sen sijaan istunut tietokoneen ääressä ja plärännyt Kansalliskirjaston digitoituja aineistoja, löytyvät tästä. Kun sieltä valitsee Pienpainatteet ja sitten välilehden Julkaisijat, ja klikkaa kohdasta A Asko Avoniuksen, on kuulkaa meikäläisen sisustussuunnittelun kulmakivien äärellä.

Askon huonekaluja ja esitteiden valokuvattuja huoneita katsellessa minun sieluni lepää. Tuollaisen kodin haluaisin, huokean keittiönkaluston ja nurkissa olevat "säiliöt", lienee hienompi nimi komerolle. Inspiroidun Askon70 vuotta vanhoista katalogeista enemmän kuin kaikista 2000-luvulla julkaistuista sisustuslehdistä yhteensä.

Samalla tulee väkisin muututtua Mielensäpahoittajaksi. Miksi ei enää valmisteta koivusta ruokailuhuoneenkalusto "Sopua", salinkalusto "Kestiä", makuuhuoneenkalusto "Leilaa" tai tupakkapöytiä "Eino" ja "Väinö"? Miksi en uskonut Askon Kodin sisustuksen aakkosia -kirjasta, jossa todetaan muun muassa näin: "Värien valinta huoneisiin on arka asia ja vaatii synnynnäistä väriaistia."

No, tästä aasinsilta olohuoneeseen.Tältä se suurin piirtein näytti, ennen kuin iso paha (ei kun hyvä) remontti hyökkäsi sen kimppuun.


Otetaan vielä yksi näkökulma toiseen ilmansuuntaan:


Tässä remontissahan käy niin, että juuri mitään siitä, mitä tuolla olohuoneessa näissä kuvissa näkyy, ei tule siellä jatkossa enää olemaan. Styrox-katto on purettu ja paikalla on nyt jo valkeaksi maalattu uustuotanto-Halltex, jonka ajatteleminen saa minussa aikaan mielenrauhaa. Poissa on suihkupömpeli, poissa tuo mäntykuvioinen kovalevy ja kummallinen huoneen pienentävä lippa tuossa oviaukon päällä.


Keinutuolinurkkaan on tänään rakentunut toisen vaatekaapin runko. Lattian huonokuntoinen, saumoista irronnut ja suihkupömpelin alta osin irti revitty linomattokin on poissa ja haristunut puulattia odottaa päälleen uutta linoleumia.


Monet rintamamiestaloremontoijat haluavat nimenomaan säilyttää alkuperäisen puulattian. Minä en koe sitä mitenkään tarpeelliseksi - linoleumit ovat olleet lattioissa täällä jo niin kauan, että ne saavat olla jatkossakin lattiapäällysteinä. Linoleumia puoltaa myös käytännöllisyys - se sama, minkä takia niitä ylipäänsä ruvettiin elintason noustessa lattioihin lätkimään. En siis oikein näe, miten tuon puolen sentin rakoja täynnänsä olevan puulattian kanssa arjessa toimittaisiin. Vissiin putsaamalla raot jouluna ja juhannuksena haarukalla, kuten meidän talon keittiössä on perimätiedon mukaan tehty.

Olohuoneeseen vaihtuu lattian lisäksi tapetti, kuten kuulittekin. Ja hammastahnanväriset listat hiotaan ja maalataan, en vielä tiedä minkä värisiksi, luultavasti samalla Uulan Pellava-sävyllä millä maalasin lastenhuoneen listatkin syksyllä tapetoinnin yhteydessä. Se näyttää auringonlaskun aikaan vaaleanpunaiselta, muulloin hyvin, hyvin vaaleanruskealta.

Mitä sitten jää jäljelle? No ainakin iso, ihana huone. 


Ja ainakin toistaiseksi myös tuo televisiokaappi, nähdäkseni tuohon samalle paikalle.


Pianokin jää, mutta se siirtyy kaiketi tuosta entisestä sijoituspaikastaan olohuoneen nykyistä ja alkuperäistä, keittiön vastaista seinää vasten.


Tuossa, missä yllä olevassa kuvassa on seinäkello, on jatkossa siis kahden oviaukon välinen tila. Siihen olemme ostaneet vaalean koivulipaston, johon kuuluu myös lipaston päälle tuleva kirjahyllyosa.

Kuten tässä vanhassa postauksessa kerron, olohuoneen sohvakalustoksi on tulossa Pormestari-kalusto, jonka toinen tuoli on myös tuossa ylhäällä olevassa kuvassa. Tuoleja on siis kaksi, ja lisäksi yksi kaksimetrinen sohva ja pyöreä tupakkapöytä. Niiden lisäksi meillä on vielä yksi loimukoivuinen lipasto, jonka ajattelin sijoittaa nurkkakamarin vastaiselle seinälle tuohon, missä alla olevassa kuvassa on tumma peilipiironki. Kattolamppu jää, koska se on sukukalleus, vaikka puoliso ei pidäkään siitä. En minäkään pidä pahkapöydistä.


Haluaisin olohuoneeseen ehdottomasti lukunurkkauksen, samaan aikaan sen ovien väliin tulevan lipaston kanssa ostetun ihanan jalkalampun ja nojatuolin. Siinä tapauksessa tuo nurkassa oleva kirjoituspöytä ei voi enää jatkossa olla tuossa, eikä se kyllä mahtuisi siihen oikein muutenkaan kun loimukoivupiironki on leveämpi kuin tuo nykyinen. Se, minkä haluan ehdottomasti kokonaan pois olohuoneesta, on tuollaisen sekalaista sälää sisältävän avohyllyn tuoma levottomuus.

Ja tuo talossa meidän muuttaessamme ollut, oranssiraitainen räsymatto muuttaa jatkossa joko yläkerran keittiöön tai kierrätyskeskukseen. Olohuoneeseen olemme jo sopineet hankkivamme jollain aikataululla (ja budjetilla) ison, aidon itämaisen maton, todennäköisesti Bukowskilta. Mattoja voi käydä kuikuilemassa tästä. Minä pidän eniten sellaisista, jotka ovat vähemmän punaisia, kuten vaikka tällaisesta:


Aika paljon on siis jo fundeerattu valmiiksi, mutta aika paljon vielä kysymysmerkkejäkin. Miten käy keinutuolin? Entä kirjoituspöydän ja tietokoneen, joille ei ole oikein mitään muutakaan järjellistä sijaintipaikkaa kuin olohuone? Entäs verhot? Minulla on säilössä ne fiikuksenlehtikuvioiset, ohuet sivuverhot, jotka olivat noiden pormestareiden kanssa samaan aikaan lapsuudenkotini olohuoneessa, mutta en ole niistä aivan vakuuttunut.

Oman haasteensa tähän mööpelien sijoitteluun tuo se, että olohuoneessa on hävyttömän vähän ehjää seinäpintaa, kuten tästä pohjakuvasta ehkä näkyy. Piirustuksesta poiketen keittiön ja olohuoneen välissä ei ole tuollaista komeroa muurin kupeessa vaan ovi, ja sen oven takana komerot. Olohuoneessa on iso ikkuna pihalle päin ja sen kanssa kulmaikkunan muodostama pienempi ikkuna naapurin Paulin suuntaan ja tosiaan kaksi ovea nurkkakamarista ja käytävästä vielä yhdellä seinällä. Ovia on rakastettu palavasti kun tätä taloa on suunniteltu.


Minä tuijottelin tänään olohuonetta sillä silmällä. Olohuoneessa oli sirkkeli sellaisten pukkien päällä, tai mikä liekään jalusta se on viralliselta nimeltään. Ja tämä laitos oli sijoitettu vinoon tuon kulmaikkunan eteen. Siitä sain idean, että jospa sen kaksimetrisen sohvan laittaisikin sillä tavalla vinoon, niin komeron viereen voisi jäädä tilaa tuolle pienelle kirjoituspöydälle. Toisaalta tämä iso all in one -tietokoneen ruutu tukkisi sitten puolet näkymästä pihamaalle. Ja Asko Avoniuskin toteaa: "Asetelkaa yleensäkin varovaisesti huonekaluja vinoon suuntaan. On nim. olemassa laki, jota aloittelijan olisi parasta suurin piirtein noudattaa; sen mukaan huonekalun asennon täytyy noudattaa huoneen ns. rakenteellisia viivoja - s.o. seinien suuntia, siis useinmiten suorakaiteen sivuja! - tai olla kohtisuorassa niitä vastaan."

Uskaltaako tässä nyt ruveta Askon teesejä rikkomaan, mene tiedä. Yksi vaihtoehto olisi laittaa sohva ikkunan eteen, missä se ennen olikin. Minä kaipaisin  kuitenkin olohuoneeseen enemmän sellaista pesämäistä kodikkuutta, joten tuo pormestari-porukka saisi olla melko läheisessä kontaktissa toisiinsa.

Puoliso totesi näihin pohdintoihin, että eikö sitä voi miettiä sitten kun remontti on valmis. Kuitenkaan ei osteta uusia huonekaluja vaan sijoitellaan näitä olemassa olevia paremmin uusiin tiloihin. Vaikea on noita mittasuhteitakaan hahmottaa, kun huone on näennäisesti avartunut hirmuisesti, mutta ei sinne ole lisää neliöitä kuitenkaan tullut muutamaa enempää.

Jos jollain sattuu olemaan sisustuksellista silmää, saa mieluusti vilkuilla sillä tähän suuntaan.

10 kommenttia:

  1. Ne pienpainatteet, ah! Pari päivää sitten selasin valaisimia, jo ties kuin monetta kertaa. Ne koukuttaa. Huonekaluista ei ole ideaa, avohyllyn siirtäisin minäkin pois. Ja ehdottomasti pormestarin kalusto esille. ja ehkä suoraan kuten herra Avonius neuvoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä ihania. Kuvinakin, ja interiööreinä, ei pelkästään ne esineet joita niissä kuvataan!

      En ylipäänsä pidä avohyllyistä. Nyt siinä ovien väliin tulevassa lipastossa on selainen, mutta ajattelin että siihen voisi laittaa maltillisesti esille vanhoja kirjoja. Ne ovat kauniin ja seesteisen värisiä...

      Pormestarit tulevat kyllä, aiempi 50-luvun sohva saa palvella jatkossa yläkerran isossa huoneessa. Niissä on se ongelma, että sohvan fyllingit ovat valahtaneet maan vetovoiman ansiosta väärälle puolelle istuinta, ja tuo verhoilukangas on minusta kamalan ruma, mutta niin kauan kun meillä on tätä tahmatassuosastoa, saavat välttää noin. Verhoillaan sitten uudelleen kun on vähemmän tahmaista ja räkäistä ja muuta vastaavaa tämä elo.

      Poista
  2. No minäpä puolestani yllytän laittamaan sohvan vinoon. Siellä taakse jäävässä kolmion muotoisessa kulmassa voisi hyvässä päivänvalossa kasvattaa vaikka fiikusta.
    Edellinen kotimme oli rmt. Siellä yhdessä alakerran huoneessa oli sohva vinoittain ikkunoitten edessä ja viherkasvi siellä takana. Tässä nykyisessä hirsitalossa olen toistanut itseäni vinolla sohvalla ja vihreällä siellä takana.
    Kävin tässä välissä lukasemassa mainitsemasi julkaisun. "Vinosti asetetun esineen suuntaviivan täytyy jollain tavoin olla perusteltu". Perusteluna mutu "sohva ikään kutsuu syliinsä" tuossa asennossa.

    Täytyy sanoa, että kylläpä on ollut aikamoinen tuo mäntykuvioinen kovalevyseinä ynnä styroxkatto, huh.

    VastaaPoista
  3. Minua kiehtoi se sirkkelipöydän vino asento kyllä kieltämättä... Mutta se sohva on todella iso ja massiivinen kapine, joten on luultavasti ihan tuurista kiinni, miten se siihen asettuu. Vai asettuuko ollenkaan. Pyysin puolisoa askartelemaan minulle sellaisen palapelin, jossa on olohuoneen pohjapiirros ja irralliset huonekaluja mallaavat lappuset samassa mittakaavassa. Puoliso ei lämmennyt, joten ehkä tyydymme vaan joskus x kuukauden tai viikon päästä kanniskelemaan öiseen aikaan sohvaa nurkasta toiseen kunnes se vakiintuu joihinkin asemiin.

    Mieti, katseltiin tuota mäntykovalevyn, karvatapetin ja styroxkaton kolmiyhteyttä neljä ja puoli vuotta...!!! Kamalinta on, että meidän ameriikantäti (eli USA:sta alun perin kotoisin oleva, Suomessa jo pitkään asunut ystävä) kutsuu tuota mäntykovalevyä lapsuutensa materiaaliksi - sitä on siis käytetty avokätisesti myös niin kutsutun rapakon takana. Kollektiivinen hyvän maun menetys...?

    Mutta on todettava, että tuota sisustusmateriaalikimaraakin enemmän tuon olohuoneen olomuotoon vaikutti sen pömpelin purkaminen. Minä alan pian uskoa feng shuihin, koska aiemmin en viihtynyt olohuoneessa ollenkaan, kun taas nyt tekisi mieli istuskella siellä remonttivalaisimen kelmeässä valossa vaikka kaikki illat. Ehkä se pömpeli tosiaan tukki jonkun energian virtausreitin...? :O

    VastaaPoista
  4. No nytpä riemu repesi, kun rupesin tutkailemaan noita pienpainannearkistoja! Se unelmien ruokapöytäkin olisi tietysti saatavilla siellä! (Sapettaa, että vastaava löytyi perintötalon kellarista homeessa...).

    Olohuoneen sisustussuunnitelmat kuulostaa hyvältä, eiköhän kaikki löydä sitten paikkansa lopulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole ihania?! Voisin ottaa noista huonekaluista melkein minkä vaan.

      Luulen, että se tila hahmottuu tosiaan vasta kun ruvetaan sijoittelemaan noita mööpeleitä sinne. Nyt kun suihkupömpeli on poissa, voisi sohvan melkein laittaa myös keskelle lattiaa ikkunoihin nähden suoraan kulmaan...hmm.

      No, ei vielä.

      Poista
  5. Teillä menee nyt niin lujaa, että eihän tässä pysy perässä. Oot mun idoli.

    T. Keskeneräisten asioiden kuningatar (silleen negatiivisessa mielessä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän menee lujaa sinä päivänä kun remppamiehen ja putkimiehen laskuja aletaan makselemaan...;)

      Mutta joo, joku vee-käyrän ylitys tuli tuossa nyt vastaan ja tässä ollaan. Ei ole edes juuri mitään vaikeutta sietää tiskikoneetonta evakkoelämää tai joka paikkaan kengissä kulkeutuvaa pölyä ja muuta ryönää. Ihan hyvä flow, vaikka siihen laskujen maksuun...;)

      Poista
  6. Oijoi...ihan kadehdin tällaista remonttikohdetta, joka edistyy noin huimaa vauhtia :-) Meillä tuntuu vellovan ikuinen keskeneräisyys ja näin kevätauringon aikaan ihan ahdistuu taas nuhruisista nurkista. Meillähän on jo kaks lapsista muuttanut omilleen ja kaks kotona. Ihmetellään miten ny uudistettais tiloja järkevästi, kun ei sitä ylimääräsitä rempparahaakaan oikein ole. Kertaalleen on asuinkerroksien huoneet laitettu jo aikanaan mutta selkeä tarve on kohennukselle.
    Kellarikerroksessakin olisi syytä tapahtua jotain laajempaa vähitellen. Moni tila tuli remontoitua silloin muuton jälkeen vaan sillai jotenkin, kunhan nyt asua voidaan ja tiloja käyttää. Osassa suoritettiin vaan hämähäkinseittien imurointia ja tilojen pesua.
    Meilläkin oli tässä talossa linoleumia lattioissa paljonkin. Ei vaan ole ollut mahdollisuutta sitä vielä palauttaa lattioihin. On kyllä ykkösvaihtoehto mulle kans :-) Mistä löysitte oman linoleuminne, jos saa udella? Ensimmäiseksi meillä se varmaan palautettais tuohon olohuoneeseen myös, siinä on nyt joku karmea kulahtanut muovimatto mistä lie 70-80-luvulta. Sitkeästi ollaan sitä siedetty ny 19 vuotta, kääk.
    Suosittelen rohkeasti kokeilemaan vinojakin linjoja tai muuten vaan keskitilan käyttöä rohkeilla ratkaisuilla. Toki lapsiperheessä on hyvä varata reilusti tilaa liikkumiselle ja lasten leikeille :-) Meillä on tällä hetkellä ruokapöytä ja miehen konttoripiste vinosijoitettuna olohuoneessa. Toiset tykkää ja toiset ihmettelee mutta vaihtelu virkistää :-) Kun ei ole mahdollisuuksia etsiä sopivia ja parempia vanhoja huonekaluja, pitää vaan pyöritellä noita nykyisiä ajoittain uuteen järjestykseen :-)
    Meillä tää kodinkalustus on kummallinen sekoitus vanhoja kaunottaria, ostettuja ja perittyjä ja sitten ihan Ikeaakin ja itsetuunattuja juttuja. Haaveissa mulla olis sellainen mahdollisimman laajasti vanhoista koostuva koti. Ehkä sitten eläkepäivillä päästään siihen :-D
    Iloista suunnitteluintoa teille valoisaan ja avartuneeseen tilaan!
    T. Pauliina

    VastaaPoista
  7. Hei, noita itämaisia aitoja mattoja saa kohtuuhintaan myös Carpet vista -nettikaupasta. Itse olen ollut tosi tyytyväinen omiini :)

    VastaaPoista