maanantai 19. tammikuuta 2015

Muutto.

Olen saanut koko syksyn ajan eri kanavia pitkin paljon viestejä teiltä, rakkaat lukijat. Viesteissä on toivottu, että päivittäisin useammin, tai että ylipäänsä edes joskus päivittäisin. Kiitos kaikista niistä viesteistä, on ollut häkellyttävää huomata, että tätä blogia kaipaa niin moni.

Blogin pitäminen on vähän niin kuin hampaiden... no, ei harjaus sentään, mutta ehkä lankaus. Jos sen ottaa ilta- tai aamurutiineihinsa, siitä on helppo pitää kiinni. Jos sen unohtaa kerran, unohtaa helposti toisenkin kerran. Päivä päivältä hammaslankaan tarttuminen muuttuu vaikeammaksi ja koko operaatio saa mielessä megalomaaniset mittasuhteet. Sehän vie aikaa. Tai hammaslanka on hukassa tai peräti lopussa. Tai ientä kolottaa. Tai. Moninaiset ovat selitykset, mutta lopputulos sama - hampaat jäävät lankaamatta, ja samalla tavalla jää myös blogi päivittämättä. Kun edellisestä päivityksestä alkaa olla kuukausi tai toinenkin, kynnys uuden postauksen naputtelemiseen on kasvanut ainakin puolen metrin korkuiseksi. Ja sitten sekin jää kirjoittamatta. Kuukaudeksi, toiseksikin.

Mutta nyt minä kirjoitan, ja aion tämän julkaistakin. Istun yksin olohuoneen lattialla ja katselen tätä näkymää:


Neljä ja puoli vuotta sitten muutimme keltaiseen taloon. Mietin silloin, että olohuone on ainakin niin ruma että se pitää aika pian remontoida omannäköiseksi. Karvatapetti ja mäntyviilukuvioinen kovalevy eivät sen neljän ja puolen vuoden aikana varsinaisesti tulleet esteettisiksi suosikeiksini, mutta yllättävän pitkämielisesti niitä on silti jaksanut tuossa katsella. 

Ja nyt on tyhjä olohuone, ja sen nurkassa kirpputorikasa. 

Olen ollut viime syksyn ja alkuvuoden poissa blogistani siksi, että olen käyttänyt nettiaikaani toisaalla. Kyllästyin jo viime kesänä totaalisesti keltaisen talon remonttien keskeneräisyyteen, sotkuun ja kaaokseen, koko kodin ja elämän sitku-vaiheeseen. Yhtenä iltana googlailin aihetta "valokuvien säilyttäminen", ja siitä alkoi suuri muutos. Suuri, mutta pienin ja varmoin askelin etenevä. 


Löysin nimittäin ensin ammattijärjestäjä ja life coach Sandy Talarmon (klik). Sandyyn tutustumisen jälkeen päädyin hänen Unelmien koti -verkkokurssilleen  ja sitä kautta kyseisen kurssin suljettuun Facebook-ryhmään. Siellä olen aikaani viettänyt silloin, kun tietokoneen kanssa olen nokakkain ehtinyt. 

Kirjoitan tästä nyt vähän arastellen ja ujona. Kaiken maailman life coachit ja elämäntapavalmentajat ja muut postmodernin yhteiskunnan uudet palveluammatit ovat tuntuneet minusta(kin) jotenkin vierailta. Että osataanhan tässä elellä ihan itsekin, maalaisjärjen ja mummon neuvojen varassa. Enää en ole sitä mieltä. Olen oikeastaan koko ajan vähän häkeltynyt siitä, miten pari-kolme oikeaa kysymystä kysynyt ihminen ja hänen kehittelemänsä kurssi ja perustamansa uskomattoman loistavia ihmisiä yhteen koonnut vertaistukiryhmä ovat aikaansaaneet meidän kotona todella ison muutoksen. Ei se muutos vielä ulotu kaikkialle, eikä se ole kääntänyt elämää sormien napsautuksella kaikin osin autuaaksi ja ihmeellisen ihanaksi. Mutta jotain se on kyllä kiistatta tehnyt. Jotain ihan näkyvää ja konkreettista.

Kuluneen syksyn ja talven aikana meidän yläkerran remontti on nimittäin kokonaan valmistunut. Sillä tavalla kokonaan että IHAN kokonaan. Kuuluisaa viimeistä listaa myöten. 


Jopa yläkerran vessa, joka aiheutti puolentoista vuoden ajan masennusta ja eripuraa, on nyt valmis. Siinä tosin auttoi aika paljon naapurin maksullinen remonttimies. Mutta ehkä se onkin osa sitä kaikkea oppimaani - viisautta on tunnistaa omien voimien ja ehtimisen rajat ja mahdollisuuksien mukaan hankkia apua niihin tilanteisiin. 


Tähän samaan jatkumoon kuuluu myös tuo otsikko: Muutto. Nyt on nimittäin niin, että kun tätä kirjoitan, on puoliso hakemassa lapsia mummolasta. Me olemme riehuneet täällä kahdestaan viikonlopun, ja tätä ennen vielä loppiaisviikonlopun, ja sen riehumisen tuloksena olemme virallisesti muuttaneet yläkertaan asumaan. Alakerrassa on olohuoneen kirpputorikasa, remppaimuri ja, no, se pakollinen jokaiseen muuttoon liittyvä viimeisten tavaroiden epämääräissotku keittiön hellan päällä. 


Olemme nukkuneet yläkerrassa jo melkein koko tammikuun ajan ja tästä päivästä eteenpäin muutamme sinne kokonaan asumaan. Tammikuussa teemme purkuhommia - hyvästi jää, mäntyviilukovalevy ja sen takana oleva suihkupömpeli - ja helmikuun alussa samainen naapurin remonttireiska tulee tekemään keittiön ja olohuoneen remontit. Niihin liittyy toki paljon muutakin kuin pintojen maalaamista, tapetointia ja uusia lattiapäällysteitä - sähkötöitä, huippuimuria, puhallinkonvektoria olohuoneen kattoon ja sen sellaista, monimutkaistakin. Jossain vaiheessa kuluvan kevään aikana muutamme yläkerrasta takaisin remontoituun alakertaan. 

Ja sitten ne kaikkein suurimmat on tässä talossa tehty. Toki kaikenlaista pienempää ja vähemmän tärkeää on vielä jäljellä, kellarin viimeistelyä ja ensi keväänä loppujen ikkunanpuitteiden nyhertämistä, mutta mitään remonttirintamalla suuria tekosia ei meillä ole enää tällä kierroksella jäljellä. Putkiremontit, lämmitykset, pyykkituvat kellariin, saunat, ulkomaalaukset, ikkunaremontit, ja sitten vielä nämä sisätilat ylhäällä ja alhaalla - ne ovat kaikki valmiina. 


Vaikea sitä on todeksi uskoa. Ja vähän pelottavaakin ajatella, mihin sen kaiken ajatusenergian ja nämä viikonloput sitten käyttää, kun ei tarvitsekaan enää miettiä keskeneräisyyksiä koko aikaa. No, sitten vaikka se väitöskirja seuraavaksi. Höm.

En tiedä, millä aikataululla raportoin blogiin valokuvien kanssa kaiken sen, mitä tapahtui viime syksynä. Raportoin kuitenkin, sen lupaan. Nyt olen päässyt sen suurimman kynnyksen yli ja osaan räpsiä kuvia pädillä ja pienentää niitä Bloggeriin sopivaksi - sikäli päivityksiä voisi olla luvassa piankin. Jos pyrkisin ensin johonkin säännöllisyyteen ja yrittäisin kirjoitella vaikka kerran viikossa? 

Nyt kuitenkin sen keittiön hellan päällisen ja loppujen muuttosotkujen kimppuun. Seuraavaksi lienee asiallista esitellä meidän uusi koti, väistötila tuolla vintissä!

Ai niin, ps. Meille kuuluu noin muuten ihan semmoista tavallista hyvää. Töitä ja päivähoitoa ja maksalaatikkoa ja jauhelihakastiketta. Pikku kakkosta ja lumiukkoja ja vähän jo lasten harrastusrumbaakin. Välillä riidellään, välillä ollaan sovussa keskenämme. Ja välillä käydään Urpolanlammen jäällä luistelemassa. 


22 kommenttia:

  1. Vau! Tepä olette laittaneet tuulemaan. Meillä vielä kaksi huonetta tekemättä, joskus tekisi mieli ottaa loppukiri ja tekaista molemmat yhtäaikaa. Mutta se tekaisu, aina se on vähintään 3 kuukautta :)
    Tsemppiä väliaikaistiloihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vaan jotenkin kypsähdin siihen sitku-sitkuttamiseen. Onhan tämä varmasti aikamoinen kevät, mutta ainakin tähänastinen tuntuu ihan hallitulta ja hallittavissa olevalta. Ja tosiaan, tämä on mahdollista vain sillä tavalla että Joku Muu Tekee... ainakin suurimman osan!

      Poista
  2. Hui. Ensin hätkähdin otsikkoa. Tajusin samalla, kuinka pelottavalta tuntuu ajatus, että joku kanssaremontoija jättäisi projektin kesken ja muuttaisi pois. Ehkä ihan uuteen ja projektittomaan taloon.

    Mielenkiintoinen uusi elämänsuunta ja komea kiri projektin kanssa. Ehkä meidänkin pitäisi ryhdistäytyä ja rutistaa! Onnea uuteen vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otsikossa bloginpitäjä SAATTOI pitkän tauon jälkeen hieman hakea draaman kaarta, se myönnettäköön...;) Ei me tästä mihinkään lähdetä jos ei jotain ihan todella poikkeuksellista satu. Vaikka Huutokosken asema onkin kuulemma myytävänä....

      Kuten todettua, joku v-käyrän ylitys tämän nyt on aiheuttanut. Ja tuntuu ihan käsittämättömältä kun nämä ikuisuushommat ovat nyt valmiita ja se "ei varmaan ikinä toteudu" -remppa alkamassa :)

      Poista
    2. Niin ja se piti vielä sanomani että kyllähän teillä tapahtuu koko ajan!

      Poista
  3. Olen tototisesti funtsinut, että miksei mitään kuulu, pohtinut vaihtoehtoisia syitä.
    Sitten ykskaks otsikko "muutto". Mä ajattelin, ettei ne voi siitä pois muuttaa, vai voiko...?
    Nooh selitys selittää aika paljon.
    Lisäpäivityksiä odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olin tieten tahtoen vähän turhan dramaattinen. Paluu blogiin rytinällä :D

      Poista
  4. Kiva kuulla kuulumisia ja vielä hyviä sellaisia. Ihan mieletöntä tehokkuutta. :) Mistähän tänne saataisiin moista? No joo, meillä hidastaa yksinkertaisesti lastenhoitoavun puute, mutta jatkanemme sitten, kun pienempi lapsi alkaa olla järkevämmässä iässä.

    Olohuoneen uusi ilme kyllä kiinnostaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastenhoitoapu on se asia, mikä meilläkin tätä ihmeellistä etenemisvauhtia selättää. Ollaan siis viime kesästä asti aina silloin tällöin torpattu tyttäret mummolaan viikonlopuksi ja raadettu täällä sitten niska limassa. Olisi ehkä järkevää vieläkin vähän himmailla mutta varsinkin sen olohuoneen osalta estetiikan kaipuu kävi niin vakavaksi että oli pakko ryhtyä toimintaan.

      Ilme on itse asiassa jo tilattu ja osin pahvilaatikossa tuossa minun jaloissa, tapettien osalta. Hyvin orkkismeiningillä mennään, vaaleaa beessiä ja harmaata ettei pomppaa liiaksi naapurikammarin näkymästä.

      Poista
  5. Oikein mukava kuulla mitä siellä on puuhasteltu.se on ihmeellistä kyllä miten yhden oikean ihmisen tapaaminen ja kysymysten esitys voi johtaa. Paljon olette saaneet aikaiseksi, ehkä tuo valmiin näkeminen on innostanut. Uusia päivityksiä odotellen, ohjelmaan ottaminen jotenkin varmasti helpottaa sitäkin. Etana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se valmiiksi tuleminen kieltämättä houkuttaa tekemään sitten jonkun toisenkin kohdan valmiiksi. On tässä vielä iso henkinen muutos käynnissä tämän yläkerrankin osalta, kun ei tämä ole enää mikään "kohta sitten täällä pitää vielä aloittaa" -ikuisuustyömaa vaan kokonaan valmis!

      Poista
  6. Jee! Minäkin olen sivustaseurannut blogiasi ja remonttianne ja oppinut paljon. Teillä on hyvä, inspiroiva tyyli. On rohkaisevaa, että vielä löytyy periaatteita :) Uusia postauksia odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu, kiitos kommentista! Tyyli on itselle jotenkin niin itsestäänselvä ettei osaa kuvitellakaan, miten muuten tätä meidän mökkiä oikein kohtelisi :)

      Poista
  7. Onneksi olkoon! Kiva, että teistä rupeaa kuulumaan taas. Mitkä ne oikeat kysymykset olivat? Täälläkin tarvittaisiin! Nimim. Kohta yhdeksän vuotta jämähtäneenä kaaokseen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otapa Sandyyn yhteyttä, jos kaaos ärsyttää. Uskon, että saat avun :) Esimerkiksi se Unelmien koti -tehtäväkirja on hyvä sellaiseen ajatusten selkeyttämiseen - miksi ollaan jämähdetty ja miten löytää tie ulos siitä jämähdyksestä. Toki se ainakin minulla edellytti myös sitä totaalikypsähtämistä olemassa olevaan tilanteeseen...

      Niissä oikeissa kysymyksissä taidettiin lopulta käydä läpi sellaisia asioita, joita me toivotaan meidän kodilta. Millaisia tunnelmia, mitä haluttaisiin lisää, mitä vähemmän. Molemmilla taisi olla se toive ykkösenä, että kotona olisi rauha. Eikä niin, että tämä olisi joku ahdistava ikuisuustyömaa. Toki meillä jää vielä niitä projekteja tehtäviksi mutta ne on enemmän sellaisia että tehdään sitten kun tuntuu että alkaa taas sirkkeli ja vasara kutsua, ja luulen että se ei nyt ihan muutamaan seuraavaan vuoteen tapahdu :)

      Poista
  8. Ihanaa, että päivitit! Olen niin kovasti kaivannut blogiasi. Otsikko aiheutti vatsankouristuksia: ajattelin että nyt se remppakyllästyminen on saavuttanut huippunsa ja te olette muuttamassa POIS, johonkin ihan valmiiseen taloon! Hui! Onneksi ei niin.

    Iso muutos kuitenkin. Olette olleet tehokkuussankareita. Luulen, että minäkin tarvitsisin jotain samansuuntaista. Tavaraa vaan on niin paljon. Sitä väärää tavaraa, joka vaivaa. Mutta onneksi myös oikeaa tavaraa, joka tekee onnelliseksi.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten todettua, ehkä vähän tahallisesti draamaqueeneilin otsikossa - vaikka tosiaan yllättävän iso muutos on myös muutto oman kodin sisällä, huomaan ma! Mutta kiva olla täällä taas :)

      Minäkin tulen onnelliseksi oikeista tavaroista, mutta jos ne hukkuvat väärään tavaraan, ei niistäkään oikein ole tilaa iloita.

      Poista
  9. Ihanaa, että muutto on vain talonsisäinen, ja että aiot taas alkaa päivittää blogiasi säännöllisesti!

    VastaaPoista
  10. Tervetuloa takaisin! Voi kun pelkät oikeat kysymykset auttaisi meidänkin remonttia eteenpäin. Minä äitiyslomalla ja isäntä lomautettuna, niin aikaakin olisi. Mutta rahaa ei ole, eikä tule, niin tässä ollaan eikä voida kun kärsiä. Ja odottaa parempia aikoja ja lottovoittoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, pelkällä pyhällä hengellä ei totta maar remontoida yhtään mitään. Me ollaan tehty remppaa siten että minä olin hoitovapaalta ja puoliso muistaakseni työttömänä, mutta käytettiin siihen säästöjä, joita onneksi oli jäänyt sukanvarteen. Tsemppiä, kyllä sitä remonttikin sitten taas ehtii kun on valoisammat ajat kukkaro-osastolla.

      Poista
  11. Hei, hienoa saada taas lukea Keltaisen Talon remonttikuulumisia. Hyvää alkanutta vuotta ja alakerran remonttia! Meilläkin on saatu noin neljä vuotta tauolla ollut yläkerran remontti vähitellen taas liikkeelle vähän niinkuin pakon painostamana, kun kasvavat tättähäärät rupeavat tarvitsemaan omaa tilaa. Tai ehkä se on niin, että vanhemmat eivät halua koko olohuoneen olevan jatkuvasti lasten leikkihuone ja leluvarasto :-)

    t. A13

    VastaaPoista