keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Remontoija heittäytyy runolliseksi

Maalasin eilen illalla leikkimökkiä. Töiden jälkeen, kurkkukipuisena, epäluuloisesti pilviä keräävälle taivaalle tähyillen. Aloin sommitella mielessäni puolihuolimattomasti runomittaa koko ankeudesta - eli ikuisesti valmistumattomasta remontista - ja kun nyt olen jakanut runoa sekä Facebookissa että sähköpostilla kanssasisarille remonttilamaannuksen kurimuksessa, lienee paikallaan julkaista tämä kaunokirjallinen saavutus myös täällä:

On remontoijina tää perhe jotensakin hupa,
ei valmistu ees leikkimökki, saati sitten tupa.
Mä vihaan remontointia, mä tahdon vetää lonkkaa
ja koko perhe mua tässä toiveessani komppaa.

Ne toisenlaiset perheet osaavat kai elää niin,
et' tärväydy ei heillä kaikki aika remonttiin.
Vaan tämä äiti remontoi, hän skrabaa, maalaa, naulaa
ja lapsipolot äiditönnä itkuvirttä laulaa.

Mä tänään mökin maalasin ja siitä olen ylpee,
vaan tuolla se nyt kaatosateen syleilyssä kylpee.


Että näin. Miksi en ikinä usko, että aina alkaa sataa kun minä nappaan maalipensselin käteeni? Ulkomaalaustöitä ylipäänsä pitäisi suorittaa vain ja ainoastaan toukokuussa. Ja ensi kesänä ei muuten remontoida mitään, paitsi näitä tänä kesänä kesken jääneitä.

21 kommenttia:

  1. Jos tuollaisella pelillä pääsee ajelemaan, kannattaa remppaa lähinnä keksiä koko ajan lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ramirentistä noita saa viikonloppulainaan kun lyö muutaman satalappusen tiskiin...Oli kyllä asiallinen peli sikäli, että ei ikikuunaan olisi saatu alapihaa siihen kuosiin missä se nyt on, jos ei oltaisi vuokrattu tuota vehjettä.

      Poista
  2. Kaikki on niin suhteellista.
    Itse olen todennut, että kun käy vierailulla sellaisessa talossa, jossa sitä puuhaa on vielä enemmän, niin helpottaa kummasti;)

    Omasta perspektiivistäni teidän remontti näyttää pienelle pintaremontille.

    -Rosanna67-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän se varsinaisesti onkin - pientä pintaremonttia, tai ainakin enää jäljellä olevat hommat pitkälti ovat. Eikä ne tehdytkään nyt ole mitään isoja verrattuna johonkin kolossaalisiin kosteusvauriokorjauksiin tai kellarit uusiksi -meininkeihin.

      Mutta jos vuorokaudessa on keskimäärin nollasta viiteentoista minuuttia aikaa remontointiin, on ne pienetkin jutut aika suuria. Puuh.

      Poista
  3. Tuo runo on kyllä mahtava! Tsemppiä remppaan! :)

    VastaaPoista
  4. :D just tänään kun mietin, mitä kaikkea pitäisi jaksaa, ihmettelin, miten kaikki muut sen tekevät. Siis sen remontin. Millä ajalla? Millä voimalla? Millä innolla? En tajua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tajua. Mutta minua helpottaa ihan suunnattomasti se, että myöskin hamsterilliset ja koiralliset ja pupulliset perheet ovat samassa jamassa kuin me, eli kukaan ei voi edes olettaa että saataisiin kahden kakaran kanssa mitään aikaan. Paitsi itsehän sitä koko ajan olettelee sitä sun tätä omista kyvyistään ja voimavaroistaan, yleensä täysin irrealistisesti.

      Totta puhuen lienee niin, että tämä "asumme ja remontoimme" -heimo on jotenkin samanhenkistä. Luulen, että ne jotka pykäävät nollasta täysin valmiiksi omakotitalon parissa vuodessa, ovat ihmisinä jotenkin tyystin erilaisia. Onneksi me tunsimme itsemme sen verran hyvin, ettemme ikinä siihen souviin lähteneet - tämä kitisten ja maristen tapahtuva ikuisuusremontti vaan kuitenkin sopii luonnolle paljon paremmin, eikä ole ainakaan vielä aiheuttanut stressikuolemia tai avioeroja tässä osoitteessa. Mutta jos niitä aikoja, voimia ja intoja jossain päin on ylimääräisiä niin saa tottavie komentaa tännekin suuntaan...

      Poista
  5. Minusta on jotenkin huojentavaa, että kaikki remontoijat eivät ole supertehokkaita ja suhtaudu remonttiin yltiöpositiivisella asenteella. Usein, kun olen kertonut vieraille ihmisille remontoivani vanhaa taloa, olen saanut vastaukseksi suunnatonta ihastelua. Olen sitten yrittänyt selittää, että oikeasti remontointi ei välttämättä ole ihan niin romanttista, vaan jopa välillä hermojaraastavan kamalaa. Vastareaktiot ovat olleet pääsääntöisesti hämmentyneitä. Ilmeisesti remontista ei saisi valittaa, jos on kerta idioottimaisuuttaan päättänyt ryhtyä niin järjettömään urakkaan.

    Meillä on ollut aika väsyttävä vuosi talon kanssa ja terveytenikin on reistannut niin, että ei oikein jaksaisi mitään. Mutta on tämä toisaalta taas edennytkin paljon, ulkopuolisen työvoiman ansiosta tosin. Kaipa siitä joskus jaksaisi kirjoittaa blogiinkin muutaman sanan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, kurja kuulla että terveysrintamalla sakkaa, ne reistailut vaikuttavat aina niin kokonaisvaltaisesti kaikkeen. Pääasia, että etenee...

      Minusta on koomista, että ihmiset edelleen kyselevät että "joko se teidän remontti on valmis". Itsellä ei ole edes pienintäkään kuvitelmaa siitä, että tämä savotta olisi joku aikamääreiden rajaama yksittäinen "remontti", vaan ikuisuustyömaa, joka koostuu vaan pienemmistä osista. Ikiliikkuja, jossa rattaat seuraavat toisiaan...

      Minä tykkäisin kaikista niistä skrabaamisista, maalaamisista ja naulaamisista jos olisi joku täydellinen maailma, jossa siihen olisi aikaa. Tuollainen vesisateen uhka niskassa uupuneena ja puolikuntoisena tapahtuva pakkourakointi ei mitenkään suuresti ilahduta saati tuota tekijälle tyydytystä - semminkin kun se sade yleensä tekee jonkunmoisia tuhojaan tuoreelle maalipinnalle. Pöh.

      Poista
  6. Niin ja löydän tuosta runosta itseni täysin. Tai siis lapset korvautuvat tietysti pupuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten totesin, puput, koirat, hamsterit, väitöskirjat, harrastukset, mielenkiinnon kohteet, sosiaalinen elämä, mikä vaan. Kaikki kärsii jos koko ajan vaan pitää remontoida. Ja remontti kärsii siitä että huomioi pupuja, lapsia ja väitöskirjoja. Oi voi.

      Poista
  7. Nauroin tälle vedet silmissä, kun lähetit tämän. Meillä ne lapset korvautuu koiralla. Joka katsoo surullisena leuka maassa, kun me vedetään remonttikamppeet niskaan.

    VastaaPoista
  8. Koen ääretöntä heimolaisuuden tästä postauksestasii. Meillä rintsikkaprojekti kestänyt jo 7 vuotta eikä totta vie loppua näy... Meillä sukulaiset ja tuttavat eivät onneksi enää kysele, onko remontti jo valmis. Ovat kai saaneet muutaman tulikivenkatkuisen vastauksen ja tietävät paremmin. :D

    VastaaPoista
  9. Kerran ajeltiin esikoisen kanssa vanhan kerrostaloasuntomme ohi. Kyselin toiveikkaana, että eikö olekin kivaa, kun nykyään asutaan omakotitalossa. Vastaus oli murhaava: "Ei ole. Ennen teillä oli aikaa leikkiä minun kanssa, nykyään te vaan koko ajan teette remonttia."

    VastaaPoista
  10. Olen täällä käynyt välillä katsomassa onko tullut uutta kirjoitusta mutta Susannan blogin kommenteissa oli vähän teidän kuulumisia. Olisi kiva saada niitä tännekin. Lapsiperheessä nettiaika tietysti on vähäistä. Hyvää joulua. Etana

    VastaaPoista
  11. Minun uuden vuoden lupauksiini kuuluu blogin punaisen langan löytäminen. Lupaan siis palata asiaan mahdollisimman pian! Kiitos kun olet kaivannut...:)

    VastaaPoista
  12. Kunnet sää kirjoita...:( t. Jenkka

    VastaaPoista
  13. Täällä lukija myös huhuilee kuulumisia :)

    VastaaPoista