tiistai 29. huhtikuuta 2014

Riskinottoa

Olen miettinyt koko illan, mitä tekisin. Jättäisinkö tämän päivän raportoimatta blogiin, säästelisinkö myöhemmäksi. Pitäisi kirjoittaa tarinaan ne välistä puuttuvat luvutkin. Taikauskoinen kauhu valtaa mielen - jos nyt menen liikaa toitottamaan hyvää tuuriamme, kaikki voikin mennä kertalaakista pieleen.

Mutta no. Uskallan nyt kuitenkin ottaa riskin, ja julkaista kuvan siitä, mikä meitä odotti kun tänään palasimme töistä kotiin.


Kyllä, se on meidän talo. Ja kyllä, kuten kuvasta näkyy, siitä on poistettu aika paljon maalia - aamulla töihin lähtiessä kaikki maali oli vielä talon seinässä kiinni. Ja kyllä, luitte oikein - me olimme töissä, ja tämä kaikki tapahtui poissaollessamme.

Tässähän kävi siis niin, että epäonnisen sooda- ja lasinpuhalluskokeen jälkeen kaivoimme samana iltana autotallista viiden litran tonkan blogin kautta useitakin suosituksia saanutta ja Antiikkiverstas Wilmasta koekäyttöön tilattua Fluxaf Pro -nimistä maalinpoistoainetta. Puoliso suti ainetta masennuksen vallassa testiseinään ja puolen tunnin kuluttua kokeili pintaa skraballa.



Ja katso, maali irtosi. Kaikki lateksi lähti irti kevyesti supertylsällä kaapimella työntämällä. Minulle ei sattunut käteen muuta työvälinettä siihen hätään kuin kittilasta, mutta silläkin maali lähti kuin leikiten. "Kato, kato!", "Kato, tästäkin irtoaa!" -hihkunta kaikui alkukevään illassa.

Ja sitten soitimme uudelleen pintakäsittelijöiden opettajalle, joka sanoi, että testituloksemme olivat riittävän luotettavia siihen, että hän uskaltaisi ohjelmoida talon kuorinnan muutaman opiskelijan porukalle vielä tänä keväänä. Myöhemmin jengiin sovittiin liittyvän vielä yksi vastavalmistunut maalari ihan palkkatyöläisenä, joka maksua vastaan toimisi opiskelijoiden piällysmiehenä ja myös maalaisi lopulta kuoritun talon.

Maalinpoistourakka alkoi tänään siis kaiken kaikkiaan kolmen nuoren miehen voimin. Ja kuten kuvista näkyy, jälkeä tosiaan rupesi syntymään saman tien. Maaliroska onneksi näyttäisi putoavan aika tarkasti talon seinän viereen, täytyy huomisiltana suorittaa työmaasiivousta varmuuden vuoksi ettei tuo mömmö lähde tuosta enempiä leviämään.


Läheltä katsottuna työn jälki on aivan priimaa - tuo näkyvissä oleva maali on alkuperäistä öljymaalia, jonka voi tuollaisena hentoisena kerroksena aivan mainiosti jättää uuden maalikerroksen alle.


Paikoin maali oli kyllä irronnut kokonaan. Mitä pidempi vaikutusaika ja paksumpi maalinpoistoainekerros, sen helpompaa ja joutuisampaa on työskentely.


Kaksi aihetta onneen - maalinpoistoaine ja Pikä eli pintakäsittelijät. Hommasimme tuon maalinpoistoaineen lisäksi työmiehille skraboja, teloja ja suteja, telineet tulivat koulun puolesta ja niiltä yltää neljään metriin. Päätykolmiot otetaan sitten vuokrattavalla henkilönostimella.


Eikä tässä vielä kaikki. Meinasin pillahtaa ilosta itkemään kun kurkistin talon nurkan taakse - käytännössä tuossa on yhden kokonaisen seinän verran valmista jälkeä yhden vielä vähän vajaan työpäivän aikana, kun aamulla meni aikaa opastukseen, telineiden kasaamiseen ynnä muihin alkulämmittelyihin! Neljännes pystysuorasta seinäpinta-alasta siis osapuilleen valmiina.



Toki nuo nyt poistetut alueet ovat varmasti olleet ne kaikkein nopeimmat työstää, suoraa seinää suoraan maasta käsin, mutta yhtä kaikki tästä "monen kesän ikuisuusprojektista" taitaa nyt tällä menolla tulla "muutaman viikon keväthomma". En saata ihan vielä käsittää, että tämä on edes mahdollista. Toki työ tuosta hidastuun kun päästään talon toiselle puolelle, jossa pitää kikkailla autotallin luiskan montun kanssa, tai aletaan työstää räystäiden alusia. Mutta kuitenkin - kutsuisin tätä kunnioitettavaksi päivätyöksi.

Olen kokenut näissä remonttiostopalveluissa niin monta pettymystä, että en oikein vielä uskalla edes unelmoida valmiiksi maalatusta talosta. Toki noiden seinien ja räystään alusten maalaamisen jälkeenkin jää vielä ihan kiitettävästi puuhaa - ikkunoista on kunnostettu vasta pokat, karmit odottavat vielä maalausta ja osin, ainakin tippalistojen osalta, myös puukorjauksiakin. Sokkeli pitäisi myös maalata, ja sitä ennen tuo melko hurjan näköiseksi mennyt vuokralaisen porras kunnostaa tai luultavasti rakentaa kokonaan uusiksi, sen verran isoja palasia siitä tipahtelee. Ja ennen sokkelin maalaamista pitäisi miettiä, mitä tuolle yllä olevassa kuvassa näkyvän kadun puolen julkisivun vasemanpuoleisen ikkunan edustalle tehdään - siinä on kuoppa, joka kerää sulamisvesiä, ja sokkelissa on sillä kohtaa reikä, jonka paikkaaminen ei ole kokonaan poistanut pyykkituvan seinän kostumisongelmaa keväisin ja syksyisin.

Mutta että maalattu talo, voi pojat. Nuo kaikki muut hommat ovat sellaisia, että ne jollakin ulkoistusprosentilla saattaisivat valmistua jo tänä kesänä tai sitten tulevien parin kesän aikana omin voimin. Talon maalaus taas - no, lienee tarpeetonta enää edes toistella, miten ylivoimaiselta se on tuntunut. Ja nyt se näyttäisi olevan ihan realistinen, suorastaan kovaa vauhtia toteutumassa oleva saavutus, ilman mitään muuta omaa eforttia kuin kukkaron kaiveleminen. Käsittämätöntä.

Tämä kertoo ehkä eniten siitä, miten suunnattoman vaikeaa tällaiseen perinnehinkkausprojektiin on löytää tekijöitä. Meidänkin tekijämme ovat siis opiskelijoita, joille tämä maalinpoistourakka on opintoihin kuuluvaa työssäoppimista. Kun on jo ainakin kolmen vuoden ajan asennoitunut siihen, että kaikki pitää kuitenkin tehdä aina itse, ja kun itsellä on perin vähän ajallisia tai muitakaan resursseja siihen tekemiseen, on tällainen yllättävä ostopalvelu kuin taivaan lahja. Okei, talon ulkovuorauksen maalinpoisto ja uudelleenmaalaus tulevat reilusti kalliimmaksi kuin vaikkapa meidän kattoremontti - budjetti on tällä hetkellä kymppitonnin luokkaa kaikkine kuluineen, ja voin siitä kyllä esittää projektin valmistuttua blogissakin tarkan laskelman - mutta on meillä nyt ihan eri elämäntilannekin, kun molemmat olemme hienosti sanottuna koulutusta vastaavassa työssä ja nostamattomaan remonttilainaan voi suhtautua "tämähän se alkuperäinen ajatus olikin" -tyylillä. En usko, että tämän ulkoistetun projektin vuoksi tulemme menemään konkurssiin, enkä usko, että tätä helpotuksen määrää voi edes euroissa mitata.

Kunpa nyt kaikki sujuisi tämän ensimmäisen päivän lailla loppuun asti.

24 kommenttia:

  1. Olen todella onnellinen puolestasi. Vaikka jotain klikkejä matkalla vielä tulisikin, niin johan tuossa on 1/4 maalitonta taloa! Siitäkin saa ja pitää iloita! Ja on aivan mahdollista, että joskus asiat lutviutuvat alusta loppuun asti, vaikka sitä ennen miten monta kertaa olisivat jääneet lutviutumatta :). Olen elänyt tätä sinun taloasi mukana viime syksystä asti (jolloin kahlasin kaikki postaukset läpi) oman rm-talokuumeen liennytykseksi. Täällä on toinen insinööri-humanisti pariskunta kaksine tyttärineen (kohta kolmine, arvellaan), josta tuo insinööriosapuoli ei ole laisinkaan innostunut perinnehihhuloinnista ja/tai mistään ylimääräisestä remonttivälineistön heiluttelusta. Mutta no, enköhän minä tämän luopumisen kanssa pysty elämään. Toteutan itseäni teidän rintamamiestalobloggaajien kautta sitten, ja etsin itselleni uusia unelmia. Voitonriemuista kevätmieltä Laurakaisa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tänään on jo melkein puoli maalitonta taloa! Aika vinhaa vauhtia nuo pojat tosiaan etenevät hommissaan. Tänään oli jo aika vahvasti sellainen fiilinki, että kyllä tässä vielä hyvin käy.

      Minä voin kokemuksen syvällä rinta(mamiestalo)äänellä sanoa, että humanistin, insinöörin ja kahden ainakin kovin pienen tyttären kanssa voi olla ihan hyvä hankkia asumismuoto, missä remonttivälineistön heiluttelu on minimissään... Me haaveillaan välillä ihan oikeasti siitä 2000-luvun alussa rakennetusta hengettömästä rivitalosta, jossa voisi ihan vaan elää.

      Mutta no. Nyt kun tämä työleiri on kerran hankittu niin eihän tätä poiskaan missään tapauksessa vaihtaisi.

      Poista
  2. Vau! Teidän puolesta iloitsen, mutta omasta puolesta hiukan ketuttaa kun emme uskaltaneet käyttää maalinpoistoaineita. Vaikuttaa erittäin käyvältä jutulta ja toimii. Ymmärsinkö ettei sitä tarvitse edes huuhdella vedellä pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo aine pitää jotenkin pestä pois. Tehdään vähän kokeiluja maalin kanssa, miten se käyttäytyy erilaisilla pinnoilla ja miten kuivuisi, jos pesisi varovasti ylhäältäpäin painepesurilla ihan hiljaisella paineella. Noissa meidän ulkovuorauksen paneeleissa on aika syvä pontti, joten vesi tuskin sillä tavalla ainakan seinän sisälle ryömisi...

      Mutta joo, ei me oltaisi saatu tuota urakkaa varmaan ikinä tehtyä tai teetettyä ilman tätä maalinpoistoainekikkaa.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Se sana on ollut itselläkin aika monta kertaa mielessä eilen ja tänään :)

      Poista
  4. Jipii! Kuulostaa loistavalta ratkaisulta! Ja kiitos kun jaat sen meille täällä, meilläkin on parin vuoden päästä maalinpoisto edessä, joten kokemuksia kaivataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miun pitää vielä julkaista ne kuvat meidän testiseinästä, missä on kokeiltu kaikkia mahdollisia ja mahdottomia mieleen tulevia maalinpoistokonsteja. Lienee niin, että seinät ja maalipinnat ovat erilaisia, joten tuo kokeilu kannattaa - se, mikä ei toimi itsellä, saattaa toimia kuitenkin jonkun toisen seinän kanssa.

      Poista
  5. Hei hiiohoi konstille ja toimivuudelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa miinus on kyllä se, että sitä maalimössöroskaa kertyy tällä tavalla väkisin pihalle ja tennarin pohjiin... kuten silloin taannoin tätä vaihtoehtoa pohtiessa sanoitkin. Piha on kiistatta aika lapsiepäystävällinen tällä hetkellä.

      Poista
  6. Long time reader, first time poster. Mahtavuutta että keino löytyi, meillä odottaa hieman vanhempi talo mineriitin poistoa, uutta pystyrimoitusta (toivottavasti laudoitus on kunnossa) ja maalia. Väriksi tulee keltainen joten innolla odotan miltä talonne näyttää uudessa maalissa. Säännöllisesti tulee ajettua Mikkelin läpi ja vasta viime kesänä tajusin minkä huoltsikan takana talonne sijaitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt voit sitten tulla vaikka lähempääkin ensi kesänä katsomaan, miltä tuo Uulan Olki-sävy näyttää :) Meillä se oli ainakin ihan yks yhteen alkuperäisen maalin kanssa.

      Poista
  7. Mahtavaa! Ja erityisen loistavaa on, että tämän voisi olettaa toimivan meilläkin :D Pitänee tilata pönikkä tököttiä testiin. Pitääkö aine pestä perusteellisesti pois ennen kuin sillä käsitellyn puun voi maalata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla kommenteissahan pesuasiaan jo vastattiinkin. Meillä raaputettavana on siis ullakon laudoitus, jonka takana ei ole mitään eristettä. Jos sen suihkuttaa painepesurilla, niin ullakko taitaa kastua...

      Poista
    2. Meillä tuota pesuhommaa tehtiin vähän kevyemmällä kädellä, siis ei kuitenkaan painepesurilla. Seinät pestiin harjalla ja vedellä, kun oli ensin testattu että maali tarttui ongelmitta myös sellaiseen seinän kohtaan jota ei oltu pesty mitenkään. Toivotaan, ettei tästä nyt tule jatkossa mitään ongelmaa. Seinät on kyllä myös hiottu hiekkapaperilla suurpiirteisesti, joten maalinpoistoainejäämät lähtivät osin siinäkin urakassa.

      Poista
  8. Mukavaa huomata, että yllätys voi olla myös positivinen sellainen!

    VastaaPoista
  9. Hienoa, että maalausurakka etenee. 1970-luvun puolivälissä maalasin Topin kanssa taloa - ei lateksilla, vielä. Topi maalasi yläosia omatekoisten tikkaiden ja jatkotikasviritystensä avulla. Minä maalailin alaosia. Kerran kun itse olin talon etuseinällä alaosaa sutimassa, kuulin Topin huhuilua talon päädystä. Siellähän hän roikkui yhden käden varassa (maalipurkki toisessa kädessä) yläkerran ikkunan vieressä kulkevasta sähköjohdosta ja pyysi hinaamaan tikkaat takaisin jalkojensa alle....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua... Meillä otettiin juuri tämänkaltaiset skenaariot mielessä avuksi konevuokraamon henkilönostin :)

      Poista
  10. Voiherranjestasherranjestas!!!!!!!!!! Mä olen ihan suu auki täällä! Miten huimaa, eihän nyt vaan ole mikään aprillipäivä?

    T. Työhuoneen Susanna, joka ei pysty nyt kirjautumaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä tähänastisen remonttitaipaleen positiivisin JA vaikeimmin käsitettävä juttu - että tuo superhankalaksi ellei mahdottomaksi kuviteltu maalinpoistourakka sujuikin puolessatoista viikossa ilman mitään varsinaisia ongelmia! Antaa toivoa myös Immolan asemalle, toivon.

      Poista
  11. Laurakaisa, hypin riemusta lukiessani postaustasi. Onneksi muistin pitkän tauon jälkeen tulla lukemaan, sillä lateksimaalin poistaminen meilläkin edessä katon rajasta. Parhaat vinkit jakoon, jei!

    VastaaPoista