sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Puh pah pelistä pois

Palatkaamme taas tämän kevään ikuisuusasiaan nimeltä kuinka kuoria lateksi rintamamiestalon seinästä.

Tarinan edelliset osat voi lukea tästä, tästä ja tästä.

Minä, kuten niin moni muukin tämän samaisen lateksoidun taloprobleeman äärellä oleva kiinteistönomistaja, olen kahlannut netistä aika paljon informaatiota kaikenlaisten kätevien puhallustoimenpiteiden sopivuudesta käsillä olevan ongelman ratkaisemiseksi. Museovirasto ei suosita mitään puhaltamista, hiekkapuhallus taitaa olla jo yleisen mielipiteenkin mukaan vähän turhan järeä konsti puuverhoukselle - ainakin jos sitä puuverhousta on tarkoitus jollain tavalla säästellä jälkipolville - ja soodapuhaltajat kehuvat estottomasti niin kirjallisessa kuin videomuodossa omia palveluksiaan kaikille kuviteltavissa oleville pinnoille.

Meillä tosiaan kävi soodapuhaltaja toteamassa, että se homma ei toimi. Toiselta firmalta nimeltä Saimaan soodapuhallus olimme saaneet puhelimessa arvion, että soodalla ei tosiaan kannattaisi lähteä edes yrittämään paksua lateksikerrosta, mutta lasimurskalla puhaltaminen voisi toimia.


Ja tämä firma tarjosi myös ilmaisen koeajon, jonka toki otimme mielellämme vastaan. Saapui ystävällinen sooda/lasimurskapuhaltaja, saapui yllä mainittu auto ja alla mainittu pömpeli.


Pömpeliin kaadettiin lasimurskaa ja auton perässä kulkenut kompura alkoi hurisemaan. Minä olin tulisilla hiilillä Peltoreilla varustettujen lasten kanssa turvaetäisyyden päässä ja toivoin, että voiku voiku voiku...


Mutta lopputulos oli noin vartin hurinan päästä sittenkin pelkkä eiku. Ja ihan äkkiä en muista, milloin olisin edellisen kerran ollut niin pettynyt kuin lasimurskapuhalluskokeen päätyttyä kirvelevään tappioon. (Tässä alla olevassa kuvassa on lasimurska kerrostunut sen uuden salaattilavan päälle.)



Näitä puhallusjuttuja tosiaan tunnutaan markkinoivan aika aukottomina menetelminä ja siksi kai minäkin olin niin toiveikas. Noin ihan peruskoulufysiikalla ajatellen voisi kuitenkin tulla siihen johtopäätökseen, että tuollainen mekaaniseen kulutukseen perustuva toimenpide riippuu aika paljon siitä, mitä pintaa kulutetaan. Ja jos nyt yhtään on lateksia yrittänyt miltään pinnalta poistaa, voi todeta, että aika veemäistä se venyvä ja paukkuva ja paksu ja nahkea kerrostuma on irrotella, millä tahansa menetelmällä.

Meidän talon osalta siis tuolla lasinpuhallusmenetelmällä maali ei hellävaraisesti yrittämällä vaan yksinkertaisesti lähtenyt irti. Soodapuhallus on vielä hellävaraisempi, eli puhaltajan mukaan sillä ei olisi tullut edes tämänmoista jälkeä.


Kun sitten maali on jostain kohtaa tiukasti kiinni ja jostain kohtaa ei ollenkaan, haukkaa lasimurska sitä paljasta puuta tietysti ihan eri tavalla - siitä näkyy jälkiä tämän alla olevan kuvan vasemmassa alareunassa. 



Kun puhallukseen lisättiin tehoja, rupesi kyllä maali kiistatta irtoamaan. Mutta samalla rupesi irtoamaan myös puu. Tästä alta näkynee hyvin, miten pehmeä kevätpuu on lähtenyt irti lasimurskan mukana ja kovempi kesäpuu jäänyt jäljelle. Seinä oli testilaudan osalta siis jos ei nyt ihan yhtä hurja kuin hiekkapuhalluksen jäljiltä niin ei paljon muutakaan. 


Tässä tuo maalinpoiston tekemä raidoitus näkyy ehkä kaikkein selvimmin, vaikka kuvasta ei kolmiulotteisuus juuri käykään ilmi.


Puhaltaja otti tässä vaiheessa Ebola-virustorjujan näköiset työvarusteensa pois yltään ja totesi, että teidän talon ulkoverhous on niin hyvässä kunnossa että hän ei kyllä rupeaisi sitä tällä tavalla enempiä raapimaan. Jäimme vielä pitkäksi aikaa jutustelemaan puhaltajan kanssa ja tämä osoittautui aivan oivalliseksi hepuksi, suorastaan perinnerakentajan parhaaksi ystäväksi. Kovasti pahoiteltiin puolin ja toisin ettei saatu yhteistä urakkaa aikaan ja puhaltaja vielä pyysi, että ilmoittaisimme, millä konstilla lateksi lopulta irtosi seinästä. Kuulemma mikä tahansa öljymaali tai kuultava puunsuoja tai muu vastaava pintakäsittelyaine olisi lähtenyt helposti ja vaivatta, mutta lateksiin ei oikein tahdo purra mikään. Greit.

Mieliala oli kyllä kiistatta aika pakkasella, kun puhallusauto ajoi pois pihasta. Mietimme, että nyt alkaa olla se aika, jolloin otetaan vain lusikka kauniiseen käteen ja todetaan, että mitään helppoa ja nopeaa konstia ei ole olemassa. Talo pitää tosiaan raapia käsipelissä esiin sen turkasen lateksikerrostuman alta, ja sille urakalle ei löydy ketään maksullistakaan tekijää.

Lohdullista oli kuitenkin se, että aika monta ulkoverhousta nähnyt puhallusasiantuntija oli kanssamme yhtä mieltä siitä, että alkuperäinen ulkoverhous on kaiken sen vaivan ja säilyttämisen arvoinen. Lisäksi tämä kokemus tietysti vahvisti omaa kyynistä suhtautumista markkinointiin - niin monta "soodapuhallus ratkaisee kaikki ongelmasi" -tyyppistä maalinpoistomainosta on eteen parin viime vuoden aikana sattunut. Tosiasiassa ne talot, joiden maalinpoistossa nuo puhallusmenetelmät ovat mahdollisia käyttää, ovat ilmeisesti todella harvassa.

Summa summarum, vinkiksi muille sanoisin tästä viisastuneena sen, että kannattaa asioida vain sellaisten puhallusfirmojen kanssa, jotka suostuvat tekemään kotikäyntejä ja testaamaan, miten oman talon seinästä maali lähtee irtoamaan. Meidän tapauksessamme tämä kotikäynti oli ihan ilmainen, josta olemme Saimaan soodapuhallukselle kiitollisia.

Mutta maalinpoistotarina ei pääty tähän... Lisää ensi kerralla. 

8 kommenttia:

  1. Oihan ja voihan. Jaan pettymyksesi. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida elämä juuri tarjoilla helppoja oikopolkuja, ei remonteissa eikä muutenkaan...

      Poista
  2. Tosi kenkku juttu, mutta hieno yrittäjä oli, kun ei vaan väkisin puhallellut ja päälle rahastanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta! Oli tosi mukava tuttavuus ja useaan kertaan sanottiin että laita vaan lasku tulemaan mutta kieltäytyi.

      Poista
  3. Älä ammu mua ihan heti. Vinyyliverhous?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvon anonyymille suosittelen hiukan tarkempaa perehtymistä tähän blogiin. Meidän talon tapauksessa edes uusi PUUSTA tehty ulkoverhous ei tule kyseeseen. Ja jos tästä nykyisestä muovikuoriongelmasta vielä joskus eroon päästään niin ei kyllä tulisi pieneen mieleenkään verhoilla sen jälkeen taloa PVC:llä, joka on kaikkien muiden ällöttävien epäesteettisten ja epäaitojen ja epä-kaikkien ominaisuuksiensa lisäksi vielä ongelmajäte.

      Poista
  4. Ymmärrän harmistuksen ja epätoivon, ja toivon keltaisen talon lateksistavapautusoperaatioon löytyvän ratkaisun. Mutta tämä blogikirjoitus antaa kyllä kullanarvoista kokemuspohjaista ja hienosti dokumentoitua tietoa puhallusten ongelmista ja rajoituksista monille lateksmaalinpoisto-ongelmien parissa ahdistuvalle talolliselle.

    Tätä kirjoittaessa tuli sellainen villi ajatus, että kun Panu Kailankin ensisijaisena ratkaisuna suosittelema raaputus vaatii paljon työtä, muttei niin paljon taitoa, niin voisiko joku joukkotyövoimartkaisu olla mahdollinen? Tarkoitan yhdistyksiä, jotka keräävät varoja tekemällä niinsanottua talkootyötä. Niinkuin vaikka pari lentopallojoukkueellista levittäytyneenä skrabojen kanssa pitkin keltaisen talon ulkoseiniä? Vai tulisiko siitä kuitenkin enemmän vahinkoa verhoukselle?

    t. A13

    VastaaPoista
  5. Tikkumäki jakaa tuskanne. Meilläkin kävi soodapuhaltaja turhaan testaamassa lateksimaalin poistamista. Parhaillaan vaihdamme ulkolaudoitusta. Raaputtamisessa on käsittämätön työ ja aikakin on lopulta rahaa. Reipashenkisellä talkooporukalla ja ainoana urakkana ehkä onnistuisikin. Odotan mielenkiinnolla, mitä aiotte!

    VastaaPoista