maanantai 17. kesäkuuta 2013

Aika tavaran kaupihtoo

Minä olen kyllä perinjuurin karjalainen, mutta kai tämä Savossa asuminen on jo omat jälkensä jättänyt. Ainakin tuo otsikon savolainen sanonta on sisäistynyt varsin automaattiseksi toimintaohjeeksi.

Puoliso kävi ruokakaupassa. Tiedustelin häneltä jotain kyseiseen ostotoimenpiteeseen liittyvää yksityiskohtaa, ja vastauksena oli mutinaa tyyliin "olisi siellä ollut neljä hyvää pöydänjalkaa halvalla mutta päätin jättää ne kuitenkin sinne." Tämä oli melko suoraa kettuilua viimeisimpää hankintaani kohtaan. Se hankinta kun on tämä:


Ostin huuto.netistä nimittäin pöytälevyn. Se tuli vastaan hakusanalla "50-luvun" ja oli niin valloittava, etten pystynyt pitämään näppejäni erossa. Meillä on aivan liian monta ehdottomasti tässä talossa säilytettävää (ja mieluiten myös käytettävää) pöytää jo nyt, mutta kun ihastuin tuohon pöydän pintakuvion ikilevyyn ikihyviksi. Tässä on siitä vielä lähikuva, jossa värit ovat vääristyneet - se on oikeasti tuon ylemmän kuvan eli turkoosin värinen:


Levy on aivan priimakunnossa ja koko kapistus muutenkin perin jämäkkä. Harmi, kun se on tuon kokoinen ettei siitä oikein saa mitään työtasoa keittiöön tai muuta vastaavaa hyödykettä. Pienen, kivan pöydän siitä saisi - mutta yläkerran keittiöön se ei värien puolesta käy, ja sinne on jo tulossa taannoinen perinnöksi saatu pieni klaffipöytä. Turkoosien verannan huonekalujen yhteyteen se sopisi hyvin, mutta paha kyllä verannallakin on jo yksi turkoosi pöytä, joka on peräisin isovanhempieni kesämökin saunakamarista.

No, tuo levy on juuri sopivan kokoinen, että siitä saa jatkopalan meidän olemassa olevaan keittiön pöytäämme. Ehkä se voi palvella sellaisena sitten joskus, kun on aikaa ja energiaa kutsua paljon vieraita syömään pöydän ääreen.

Hyvä hankinta, ehdottomasti. Jalat vielä jostain... 

3 kommenttia:

  1. Varmasti on hyvä hankinta! Aikanaan kaikelle löytyy tarvetta. Minäkin kerran otin vadtaan vanhan oven karmeineen, vaikkri meidän vuokra-asunnossa ollut sille mitään käyttöä. Sulo kiukuttelu ja päätti ostaa kostoksi mopon. Ja kiukutteli lisää, kun muutimme tänne ja "turhaa" ovea piti roudata toiselle puolelee Suomea. Mutta hah. Nyt se ovi on ovena siivouskomerossamme, joka tänne rakennetttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mopokosto! Tuosta ei kyllä kostokonstit enää parane.

      No niin. Meilläkin tulee ihan varmasti vielä vastaan tilanne, jossa on ehdoton tarve turkoosille pikkupöydälle. Sitä ennen pitäisi vielä tulla vastaan ne jalat...

      Poista
  2. On ehdottomasti hyvä ostos. Mistä sitä koskaan tietää jos joskus tarvitsee.
    Kehuttuani mainiota ostostasi voisin tasapuolisuuden nimissä antaa vinkin miehellesi:
    Voisiko perheen tietokoneeseen asentaa jonkinlaisen esto-ohjelman, joka piilottaa esim hakutermin "50-luvun" tulokset vallan kokonaaan :)

    VastaaPoista