maanantai 6. helmikuuta 2012

Parillisia ovia

Pakkanen paukkui, vaan ei pauku enää. Pakkasilla tuli kuitenkin mieleen, että olisi ehkä ihan hyvä saada kylmän autotallin ja toistaiseksi kylmän mutta pian lämpiävän pyykkituvan väliin muutakin kuin pahainen peiliovi.

Siis toinen, samanmoinen:



Ovi on samaisesta paikasta kuin parinsakin, kiitos vaan naapuriin sinne mäen päälle. Se keltainen versio oli ihan iskussaan, tästä toisesta oli alareuna hieman pehminnyt vaan ei hätää, kotipuuseppä restauroi sen käden käänteessä. Itse asiassa restaurointi tapahtui jo syksyllä mutta asennus jotenkin viivästyi. Kevään tullen, sitten kun maalia voi taas poistaa pihalla, täytyy molemmat ovet maalata samalla ruskealla kuin jo olemassa olevatkin kellarin ovet.



Muitakin parillisia ovia kellariin on valmistunut, nimittäin komeron ovet. Vähän ovat naftit, pitää höylätä. Mutta kyllä maar se ruma suihkukaappi tuon komeron taakse naamioituu. Pakasta vedetty kuusipaneeli nyt ei varsinaisesti ole sen 50-lukulaisempi näky kuin itse suihkukaan, mutta maali tehnee ihmeitä.



Viimeisempänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä, esittelemme pesukomootin. Joka itse asiassa on aika iso ja enemmän niin kuin pesupöytä. Vielä tanko ja verho ja vähän putkitöitä niin valmista tuli. Ja hieno se on, tässä edustavasti keskellä yläkerran maalaushuoneen kaaosta:



Kankaan valinta verhoksi on tosin melko monimutkainen operaatio. Kiersin tänään kaupungin kangaskauppoja ja kirpputoreja, mutta mitään sopivaa ei tullut vastaan. Minullahan on se yksi ruudullinen kangas, joka sopisi tuonne kuin valettu, mutta sitä on niin vähän ettei se riitä kuin pitkälle seinälle tulevan tason alle. Pesukomootin verhoksi pitää keksiä jotain muuta.

Pesukomootin rakennusprojekti on muuten toiminut oikeinkin hyvänä harjoituksena tulevaa keittiöremonttia varten. On todettu, että määrämittaan kaupassa sahatuista liimapuulevyn kappaleista saa perin näppärästi valmistettua huonekaluja, joten keittiöstä vielä puuttuva patakaappi, keittokirjahyllyt ja tiskipöytä valmistunevat kotipuusepältä tuossa tuokiossa. (Keittiöremonttihan, toim. huom., kestää rakkaan aikaoptimistimme mukaan "semmoset kaks viikkoa" että sikäli ihan lohduttava tieto tuokin.)

Tuollainen samanlainen lavuaari upotettuna puutasoon -ratkaisu tulee käyttöön myös keittiössä, vaikka minä olen edelleen sitä mieltä että taloudessa, jossa todistettavasti jätetään päättömiä rasvasillejä tiskipöydälle pötköttelemään, olisi ehdottoman paljon turvallisempaa käyttää tiskipöytämateriaalia rosteria. Vaan puuseppä on kantansa valinnut, puutaso sen olla pitää. Pyykkituvassa nuo tasot ovat halvempaa mäntyä, keittiöön on tulossa koivua. Lavuaari on tosiaan tuon kellarin lavuaarin kaksoiskappale, purettu samasta savottakämpän pesuhuoneesta. Ja vaikka ensin vähän karsastin sitä, täytyy kyllä myöntää että tuollainen paksusti emaloitu valurauta-allas on kyllä nätti ja sopinee ihan hyvin siihen jossain tulevaisuudessa siintävään kyökkiimme.

Mutta nyt pitää tilata se pitkä taso kellariin ja valita tason alle pyykkikone. Sepä ei olekaan ihan helppo homma.

5 kommenttia:

  1. Remontin edistymisestä taas luettu uusimmat käänteet, mukana seuraamassa ollaan! :)

    Ja vaikka itse olenkin juurin sen "vähemmän pitäväsi" vaalean romanttisuuden ysvätä, on ihailtavaa kuinka perinteistä ja oman mieltymyksen mukaista remonttia toteutatte. Jatkot sinne!

    VastaaPoista
  2. Hei,
    Ihana pesukommmuutti. Memmi tuossa yllä kertoo, että et pidä romanttisuudesta, mutta miten olisi, jos kirpparilta löydät, vanha hantuukinpeite peittokankaaksi. Kun eihän se, tuota, paraatipaikalle tule?
    OP

    VastaaPoista
  3. Hih, OP: hyvä idea, ja hassu yhteensattuma koska keksin tuon saman ajatuksen itse eilen. Ajattelin, että sellainen hantuukinpeite voisi olla hyvä (äidillä on niitä varastossa) tai vanha, kauniisti kirjottu pöytäliinakin. Tai joku muu vastaava. Tuo komuutti on niin korkea ja muutenkin iso, että tuo mikä olisikaan liina pitäisi ensin varmaan ommella vaikka vanhaan lakanaan. Mutta joo, ihan toteuttamiskelpoinen ajatus kyllä. Vaikka onkin vähän turhan söpö ja romanttinen...:)

    VastaaPoista
  4. Ihan vaan huom. kun haluat pesukoneen verhon taakse. Normilevyinen taso on about 60...62cm niin useimpien pesukoneiden etureuna tulee aikalailla liki sitä levyn etureunaa. Ainaski nappulat sohottaa helposti ihan melkein kiinni siinä etureunan tasossa taikka tulee ylikin. Eli jos sen verhon haluaa nätisti tason alapuolelle etureunaan taikka mieluiten vähän taaksemmaksikin niin kannattaa huomioida tuo asia. Konetta ei ihan takaseinäänkään voi kiinni survoa kun se heiluu pikkasen.
    Ite ratkaisin asian silleen että taosn alla on pesukoneelle tilaa syvyyssuunnassa noin 67 senttiä, että saan joskus tehtyä siihen ihan kaapin oven... Se syvyysmitta mahdollistui sillä kun tein valitilaan erillisen levyn.
    Tajuaisko sen tuosta kuvasta:
    http://howerblogi.blogspot.com/

    Eli taso itsessään on on 62 senttiä syvä, mutta tason ja yläkaapien välillä on tiiliseinässä kiinni rimoitus ja vanerilevy elikkä tason etureunasta tason alla on kiviseinään mittaa se 67cm. Taso nääs ei ole puskussa kiinni kiviseinässä vaikka se siitä onkin kannatettu.
    Saikohan tästä mitään selvää?

    - Hower

    VastaaPoista
  5. Hower, unohdin kommentoida tätä, kiitos vinkistä! Meillä on nyt ehkä kumminkin vallalla se ajatus, että pesukone ja kuivuri jäävät näkyviin - puolison sarkastisin sanoin sitä verhoa pidettäisiin niiden edessä ainoastaan silloin, kun joku "Ihanaakin ihanampi koti" -lehti tulee tekemään juttua meidän vanhaa kunnioittaen remontoidusta rintamamiestalosta, muun ajan verho on sivussa kun pyykkikone laulaa monta kertaa päivässä kuitenkin... Ja sitä paitsi sitä vihreäruudullista kangasta ei ole tarpeeksi koko tason alusen verhoamiseksi. Höm. En nyt muista ulkoa miten leveä tuosta tasosta tuli mutta kuulemani mukaan sellainen, että nuo koneet maastoutuu sinne alle ihan passelisti.

    VastaaPoista