En lupaa mitään

Blogi on ollut telakalla jo kauan, ja se kertoo eniten siitä, että menin elokuun alussa takaisin töihin. Aikaa ei jää yhtään millekään, illat ovat lyhyitä ja uupumus valtaa mielen kun lapsen saa nukkumaan, viikonloppuisin olemme lähinnä yrittäneet ylläpitää jonkinlaista sosiaalistakin elämää ja itse olen lisäksi pyrkinyt keskittymään eroahdistusta potevaan 9-kuiseen tyttäreen.

Jonkinlainen mini-inspiraatio iski kuitenkin tänään, kun rakas puoliso raahasi vintistä alakertaan keittiön väliaikaisratkaisun, josta tulee kyllä myös pysyväisratkaisu sitten kun keittiö remontoidaan. Se ratkaisu on tässä:



Tuosta saa nyt käsityksen, millaiset ne meidän varsinaiset keittiön kaappimme tulevat olemaan. Se jo seinällä oleva vinokaappi on maalattu samoilla sävyillä (Sininen on Uulan Utu ja punainen Uulan Puolukka), mutta tuossa on muodot ja vetimet ja muut kohdillaan. Leikkuulaudan vedin on tosin vielä anopin verstaalla maalattavana ja sokkelihan tuohon tehdään sitten uusiksi jahka keittiöremontti etenee - alakaapit tulevat hellan tasoon, hella on samassa tasossa kuin ikkuna, ja alakaappien päälle ja ikkunan eteen tulee koivuinen liimapuulevytaso. Tuo ruudullinen vakstuukiviritys on siis väliaikaisratkaisu sekin.

Lisäksi meillä on kermanvärinen Smeg, joka saapui kesällä luoksemme Saksasta. Se ei ole punainen, koska totesimme punaisen edustavan liikaa amerikkalaista imperialismia ja diner-meininkiä. Valinta oli oikea, kermanvaalea sävy istuu kyökkiimme täydelliseti ja kaappi on sekä kaunis että käytössä kätevä - se on siis noin kaksi kertaa suurempi kuin entinen, talossa ollut jääkaappi, joka siirtyi yläkertaan varajääkaapiksi juhlia ja muita erikoistilanteita varten.

Kyllä täällä muutenkin tapahtuu monella rintamalla. Pihatie on kaivettu auki, vuorattu suodatinkankaalla ja tuotu sen päälle 18 tonnia mursketta. Vielä täryytystä ja kivituhkaa niin valmista tuli. Orapihlaja-aita leikataan alas jo tänä syksynä, kunhan siitä putoavat lehdet - ensi keväänä kohti uutta, kauniimpaa ja alaosastakin tiheää aitaa.

Maapohjakellarista kaavittiin kesällä jätesäkkeihin Annin patentti eli sanomalehtieristys ja kaivettiin sen alta useampi kymmenen senttiä hiekkaa pois. Tilalle on tuotu soraa ja lattia on tänään kohtuuvaikean flunssan ja pienen kuumeen siivittävänä eristetty. Ensi viikolla tulee putkimies-Marko tekemään lattialämmitystä ja ensi kuun alussa lattiaspesialisti valamaan lattian. Ensi talvena suihkutellaan ja pestään ja kuivataan pyykkiä kellarin pyykkituvassa.

Ja sitten tulee keittiön vuoro. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa, enkä vähiten tiskikoneen takia. Keittiöremppa on aikataulutettu niin, että sen pitää satunnaisesta syystä olla valmis ennen maaliskuun 15. päivää...