perjantai 14. helmikuuta 2014

Laurakaisa maalasi taloa

Uutisia sekä henkistä tuskaa että runsaita kommentteja kirvoittaneelta maalinpoistorintamalta:

Olen käynyt alustavia keskusteluja meidän koulun eli Etelä-Savon ammattiopiston pintakäsittelyalan opettajan kanssa. Näyttää tällä hetkellä vahvasti siltä, että meidän onneton taloparkamme pääsee ensi huhtikuussa maalariopiskelijoiden opetusmateriaaliksi hintaan 60e + alv/päivä, eli mitä siitä nyt tulee, jotain 73 euroa työpäivältä. Talon ulkomaalausprojektiin on budjetoitu sen verran omia ja lainaeuroja, että tuolla päiväkustannuksella pitää opiskelijat työmaalla vaikka useamman viikon. 

Tekniset yksityiskohdat kuten telineet ja muut sellaiset ovat vielä kysymysmerkkejä, mutta ajatuksena on, että useamman opiskelijan porukka tulisi kuorimaan talon lateksista. Käytössä olisivat luultavasti tällöin lämpö ja skrabaus sekä maalijyrsin.

(Kuva on varastettu meidän koulun nettisivuilta, www.esedu.fi)

Lienee sanomattakin selvää, että olen tästä asiasta varovaisen huojentunut ja totaalisen huojentunut sitten, kun kevät vähän etenee ja saamme kaikki yksityiskohdat sovittua kuntoon. Samaisen maalinpoistourakan kanssa painivia kohtalotovereita kehotan myös ottamaan yhteyttä lähimpään ammattikouluun - nuo oppilastöiden hinnat ovat käsittääkseni ainakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella suunnilleen samoja, alan opiskelijat tekevät yleensä parempaa jälkeä kuin kaikenkarvaiset talkooporukat ja lisäksi meidän opiskelijoille on ensiarvoisen tärkeää päästä työssäoppimaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa koulun seinien ulkopuolelle. Ja pakollinen asenteenmuokkauslausunto: ne amiksen opiskelijat ovat 2010-luvulla keskimäärin hyvin fiksuja, ammattiylpeitä ja oppimaan innokkaita nuoria.


(Tämä kuva puolestaan on varastettu meidän koulun Facebook-sivuilta.)

Kun nyt näyttää siltä, että talo saadaan kuorittua tämän kevään aikana, on pitänyt ryhtyä miettimään myös maalausasioita. Samalla olen jo useampana päivänä katsellut koko rotiskoa ihan uusin silmin - jotenkin tuntuisi siltä, että kun talo on uudessa maalissa, siitä tulee nykyisen vähän elähtäneen ja kulahtaneen mörskän sijasta tosi kaunis ja komea ilmestys. Ja se tuntuu nyt vallan mukavalle asialle, kun estetiikan kaipuu on alati läsnä. Sitten ehkä täytyy tuohon banneriinkin vaihtaa uusi kuva...

Mutta maaleihin: Kalliokadun keltainen talo tulee jatkossakin itsestäänselvästi olemaan Kalliokadun keltainen talo, siitä ei ole epäilystäkään. En osaisi edes ajatella kotia muunvärisenä. Samalla kuitenkin ehdottomasti haluan, että talosta tulee nykyistä Hyvin Keltaista huomattavasti Vähemmän Keltainen - eli sellainen viiskytluvun hailakka, haaleankeltainen sävy. Se sopii paremmin koko kadun värimaailmaan, joka on yhtä suoraan sanottuna ihan kamalan kirkkaansiniseksi vähän aikaa sitten ulkoverhousremontoitua naapuritaloa lukuunottamatta tuollainen aikakaudelle tyypillisen vaalea.

(Tämän kuvan otti naapurin Ville joskus monta kesää sitten.)

Naputan tätä tekstiä työkoneella, ja kaikki kuvat ovat kotikoneella. Kuvittele tähän kuva kadusta, jolla näkyy vaaleansävyisiä, puuverhoiltuja tai rapattuja rintamamiestaloja.

En oikein tiedä, miten sellaisen sävyn sitten maaliin saa - tiedän täältä lähistöltä kaksi taloa, joissa on kiva sävy, toinen on rapattu rintamamiestalo Selännekadulla ja toinen vanhempi puutalo ehkä Suur-Savonkadulla, jos en ihan väärin muista. Mutta menenkö nyt muina perinnehippeinä anomaan niiden seinistä sitten mallilastuja vai miten näiden kanssa oikein menetellään? "Hei, teillä on kivan värinen talo, voinko raapia hieman seinäänne?"

Olen todella surkea kaikenlaisissa värien sävyvalinnoissa, kuten vessan seinät -problematiikasta ehkä muistatte. Siksi olin äskettäin suunnattoman helpottunut, kun tavailin pitkästä aikaa Panu Kailan Talotohtoria ja törmäsin tähän luultavasti paikkansa pitävään lausuntoon:

"Koska väri on valon heijastusta, silmä ei näe rakennuksen väriä todellisena vaan valon tulkitsemana. Kesällä valossa on mukana puiden vihreyttä, talvella hangesta heijastuvaa taivaan sineä ja illalla iltaruskon punaista. Kirkkaassa valossa värit haalistuvat ja illalla syvenevät. Näin talo näyttää eri aikoina eri väriseltä."

Huojentavaa. Näin ollen voinen siis hyvillä mielin jättää nämä hankalat sävyasiat tyystin pohtimatta ja valita maalitehtaan valmiista sävyistä sen kaikkein vaaleimman keltaisen. Problem solved.

Talon muu väritys on myös jo selvillä. Nurkka- ja vuorilaudoista tulee valkoiset (no valkoisessakin on toki eri sävyjä, mutta ehkä luotan vessanseinä-casesta viisastuneena ihan siihen valmiiseen maalarinvalkoiseen), sokkelista tulee vihreä (se Uulan entinen Oliivi, joka on nyt kadonnut värikartalta) ja ikkunoiden karmien näkyviin jäävästä osasta tulee punainen. Tosin ikkunankarmit maalataan vasta sitten joskus tulevana vuonna tuohikuussa, kun nyt saisi seinät maaliin ensi kesän aikana. Mutta siis tällä tavalla. Värivalinnat ovat aika pitkälti ne, millaisessa maalissa talo on alunperinkin ollut, ja viimeinen värivarmistus on peräisin Kotini kauniiksi maalaten -kirjasesta vuodelta 1951.


Minä erityisesti pidän noista punaisista ikkunankarmiraidoista. Talot, joissa on sellaiset, ovat näpsäkän ja kauniin näköisiä.

No, talonmaalausasioissa värin lisäksi pitää pohtia aika paljon muutakin. Ostin TM:n Rakennusmaailman taannoisen perinnemaalivertailun netistä ja osin sen ansiosta, osin mökin kesäkeittiön positiivisista maalauskokemuksista viisastuneina olemme kaiketi päätyneet Virtasen 4 öljyn maaliin. Minä olen aiemmin vannonut aina ja kaikessa Uulan nimiin, mutta sen verran olen heidän pellavaöljymaalillaan ulkotiloissa maalannut, että hiukkasen hirvittää koko talon maalaaminen tai vaihtoehtoisesti maalauttaminen sillä tavaralla - Uulan pellavaöljymaalin kanssa pitää olla tosi tarkka siitä, ettei maalia tule vedetyksi liian paksua kerrosta ja siksi maalaaminen on kiistatta sekä raskasta, hidasta että vaatii ainakin minun käsialallani kolme kerrosta ennen kuin jälki on kelvollista. Kun pyrkimyksenä on ulkoistaa urakka muualle, tuo maalattavuusasiakin pitää nyt ottaa huomioon.

Nyt meillä on siis maali, ja on väri. Pitää käydä vielä maalikaupassa vakoilemassa Virtasen Oljenkeltainen-sävyä, ja jos se ei ole ihan kamala, niin talosta tulee sitten sen värinen. Maalin valinta seilaa sikäli turvallisilla vesillä, että aiomme suorittaa testin - meillehän tulee toukokuun alussa leikkimökki. Maalaamme ensin sen, ja jos valittu maali tai väri osoittautuvat ihan kamaliksi, niitä voi sitten varsinaiseen talomaalaukseen vielä vaihtaa. Hitsin kätsää.
(Tämän kuvan puolestani nyysin Virtasen maalitehtaan sivuilta, mutta tuskin ne pahastuvat kun tämähän on vähän niin kuin ilmaista mainosta.)


Mutta ei tämä projekti vielä tässä ole. Pitää miettiä telineasiat ja henkilönostinasiat ja pensseliasiat ja pensselinpesuasiat ja ja ja. Sitten on vielä tietysti se yksi asiaan liittyvä muuttuja, joka vähän ahistaa jo tässä vaiheessa  - SÄÄ.

Viime kesä oli optimaalinen ulkomaalauskesä. Rutikuiva ja sateeton. No, viime kesänä ei ulkomaalattu. Toivottavasti ensi kesä ei ole samanlainen kuin kahden vuoden takainen kattoremonttikesä, jolloin ihan koko ajan satoi vähän vettä. Henkisesti kannattaa ehkä valmistautua pahimpaan ja kaivella nettiselaimen suosikkilistoille taas kaikkien saatavilla olevien sadetutkien linkit. Huokailuttaa jo valmiiksi. 

Kaikki projektit liittyvät yleensä vähintään kahteen tai kolmeen ala- tai osaprojektiin ja niin tämäkin. Siksi seuraavaksi päätän aprikoida verantaa, sen kattoa ja katon päällä olevaa lahoa parveketta. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.


 (Tämäpä kuva on ihan oma!)

22 kommenttia:

  1. Tämähän oli ihan loistava ongelmanratkaisu. Hyvä, Laurakaisa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, mutta kiitos kuuluu kyllä sille opettajalle, joka tätä vaihtoehtoa meille ehdotti!

      Poista
  2. Hienoa, että ratkaisu löytyi noin yksinkertaisesti. :) Ja sävyasioissa kyllä on just noin, että väri vaihtelee ihan valtavasti valon ja ympäristön värin vaikutuksesta. Jopa siinä määrin, että meillä on talvisin selkeästi vaaleanharmaa talo, mutta kesällä valkoinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon nyt vaan että kaikki menisi suunnitelmien mukaan, ja kevät tulisi jo maaliskuun lopussa niin kerkiäisivät huhtikuussa tehdä tuon homman. Nyt puuttuu enää maalari... mutta yksi puhelinnumero on plakkarissa.

      Poista
  3. Meidän kadulla on yksi sievä pieni talo joka oli ennen kaunis vanhanaikaisen okrahtavan keltainen. Sitten ne päättivät maalata talon ja nyt se on kivijalkaa myöten sitruunan värinen. Sitä ehkä kannattaa välttää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ehkä vähän hirvittää, että se Virtasen oljenkeltainen on just sellainen liian sitruuna. Mutta jos joku kaunis päivä ehtisin maalikauppaan, ehkä siellä on joku mallipäkäle jota voi käydä tiirailemassa ulkona. (Päkäle = laudankappale. Toisinaan myös päkäle = käikäle, mutta käikäleessä on usein jotan monimutkaisempia osia kuin pelkkä kappale lautaa.) (Puolisoni mielestä näillä sanoilla on jotenkin loogiset semanttiset merkitykset. En ole samaa mieltä.)

      Poista
  4. Toi vaikuttaa siltä, jännetupentulehdus ole ainakaan kroonisena vaivana teidän perheessä ens kesänä; hienosti ulkoistettu homma.
    Kätevää, että väriasioita voi testata leikkimökillä. Me testattiin aikoinaan huussin ulkomaaluksella talon värittämistä.
    Siitä tuli musta. Yksi työmies totesi sitä katsellessaan, että hän tietää yhden toisenkin kaksikerroksisen; se vaan on tummempi. Mä ihmettelin ihan ääneen, että miten mikään voi olla tummempi kuin musta. Ehkä siihenkin valaistus vaikuttaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mustassa on kaikki värit." :)

      Olen lievästi kauhuissani kaikesta siitä, mitä tällä tontilla pitäisi ennättää huhti-toukokuussa tehdä, mutta jospa nämä ulkoistukset jotenkin helpottaisivat asioita. Asiaa ei auta, että juuri keskelle kuuminta sesonkia osuu pääsiäinen, ja me olemme pääsiäisen Moskovassa. Mutta no, kevät ja pitkät, valoisat illat...

      Poista
  5. Ihan huippumieli tuli tästä tekstistä. Noin ne asiat vaan sitten kuitenkin ratkeavat parhain päin, vaikka ensin näyttää toivottomalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurenmoinen huojennus tästä koko asiasta kyllä tulee, vielä on epäuskoinen olo että näinkö helposti tämä tosiaan menee...

      Imatrallakin näyttäisi Sampo eli Saimaan ammattiopisto tarjoavan pintakäsittelyalan töitä. Ei kun Immolan asema ensi vuonna maalariopiskelijoiden temmellyskentäksi...

      Poista
  6. Kuule, kannattaa testata muutamaa eri sävyä kohteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virtasen maalista on kolmea eri keltaisen sävyä. Niistä yksi on supertummankeltainen, yksi tummankeltainen ja yksi vaaleankeltainen. On ihan itsestään selvää, että noista valmiista sävyistä tuo vaalea keltainen on ainoa kyseeseen tuleva sävy. Joten leikkimökistä tulee sen värinen ja jos se on kamala, pitää sitten miettiä mitä tehdään.

      Poista
  7. Tosi hyvä idea teettää oppilastyönä. :) Jotkut pelkäävät päästää opiskelijoita huseeraamaan, mutta niillä on ainakin periaatteessa koko ajan ohjaaja niskassa ja suunnitelmat ja seurannat ym. Jälki voi parhaimmillaan olla parempaa kuin valmiilla ammattilaisilla, joilla tunnetusti on koko ajan kiire. Pidetään peukkuja sään suhteen! Ja värivalinnan kanssa, tosin siihen on helpompi vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Minä en itse opeta niitä meidän kansakunnan toivoja, mutta olen niiden kanssa muuten töissäni tekemisissä ja aika vahvasti sitä mieltä, että jos ei niitä päästä koskaan huseeraamaan mihinkään koulun seinien ulkopuolille niin miten ne kukaan työnantaja ottaisi valmistumisen jälkeen töihin...

      En kyllä usko, että oltaisiin edes mistään löydetty ammattilaisia, jotka olisivat tuota maalinkuorintaprojektia ottaneet tehdäkseen käsipelillä. Noita puhaltajia olisi varmaan löytynyt, mutta se yksi oli liian innostunut hiekkapuhalluksesta ja toisesta ei ole kuulunut mitään. Ja minähän en rupea markkinataloustoimijoiden perään soittelemaan jos kerran on sovittu, että markkinataloustoimija soittaa itse tänne päin.

      Poista
  8. Piti kommentoida jo tuohon edelliseen postaukseen, mutta se hävisi kirjoitusvaiheessa jonnekin, enkä sitten jaksanut näpytellä uudelleen. Meidän talo maalattiin viime kesänä yhdistelmällä kaksi täyspäiväistä työssäkävijää (toisella sentään 3 viikon kesäloma...), viisi max. 8-vuotiasta lasta ja hyvin vähän apujoukkoja. Muistikuvat siitä, miten se tehtiin, on aika vähäiset, sen muistan, että minä en maalannut mitään. Meidän talon aikaisemmat maalikerrokset olivat osin öljymaalia, osin lateksia ja aivan sairaan tiukassa kiinni. Mies hioi ne pois. Joo. Oli aivan sairas homma. Siinä meni koko kesä tuon edellämainitun yhdistelmän kanssa ja itse maalaushommiin päästiin vasta elokuussa. Ja tietenkin silloin, kun oltiin varattu henkilönostin, satoi. Samoin seuraavanakin viikonloppuna, kun se nostin oli. Hieman riskillä maalattiin vähän turhan korkeassa kosteusprosentissa. Ainakaan vielä ei näy mitään merkkejä ongelmista. Itse maalaaminen (normirintsua isompi ja pirun korkea talo) oli ihan piis of keik ja kahteen kertaan nopsaan tehty. Tuohon hiomiseen verrattuna ainakin.

    Meidän maalivalinta oli tuo Virtanen ja oli helppoa maalata ja kuivuminenkaan ei ollut yhtään niin paha homma kuin mitä esim. Uulalla maalatussa leikkimökissä (joka sentään maalattiin rutikuivaan kesäaikaan). Oltiin mietitty oikean sävyn valintaa jo monta vuotta ja katseltu taloja sillä silmällä ja tutkittu kaikki mahdolliset värikartat ja värimallit (mm. Tapettitalon 50-luvun tapettejakin) Yhden kivanvärisen talon ovikelloakin käytiin soittamassa mutta ei siellä ollut ketään kotona. Tarkoitus oli maalata muutama testipala (valittiin itäseinä, kun ajateltiin, että se voisi olla valaistukselta parempi kuin pohjoinen tai etelä) mutta koska jo eka näytti hyvältä, päädyttiin siihen. Itse ainakin tykätään valitusta väristä ja hyvää palautetta on saatu kyllä myös muilta. Ja mielestäni onnistuttiin hyvin myös valitsemaan 50-lukulainen värisävy. Vielä kun saadaan katto uusittua ja sokkeli maalattua, niin on kokonaisilme valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, tuo kuulostaa ihan meidän toissakesän kattoremontilta. Ei niin minkäänlaisia muistikuvia, miten siitä urakasta oikein selvittiin... onneksi remonttimuisti on hyvin lyhyt :)

      Oliko teillä siis joku ihan tilauksesta sävytetty maali vai Virtasen valmiita sävyjä...? Ainakin minun tietokoneeni ruudulla se oljenkeltainen näyttää liian kylmältä sävyltä siihen "viiskytlukulaisenkeltaiseen" verrattuna, mikä minulla on mielessä, mutta se maali nyt voi oikeasti olla ihan minkä väristä tahansa.

      Poista
  9. No mutta tuossahan on hyvä ratkaisu! Minua ei ainakaan huolettaisi päästää opiskelijoita kokeilemaan työntekoa, kyllä heitä siinä hommassa kuitenkin valvotaan. Kun asiaa miettii toiselta laidalta, juuri heillä on se viimeisin osaaminen ja toisaalta myös aivan tuore mielenkiinto työhönsä.

    Meillä taas on edessä eroonpääsy vaaleankeltaisesta rintsikkaväristä, kun talo on viitisenkymmentä vuotta vanhempi. Ties mitä muovimaalia täytyy alkaa riipiä seinistä, mutta ehkä vasta ensi vuonna...

    VastaaPoista
  10. Edellinen anonyymi jatkaa, että meidän värisävy on Tikkurilan värikartasta ja sävytettiin maaliliikkeessä, Virtasen vihreä oli ainakin värikartan perusteella ihan hirveä. Ei siis tilattu maaleja Virtaselta vaan ostettiin ne jostain paikallisesta maalikaupasta. Sen verran muistan, että vähän jouduttiin niitä metsästämään, kun kaikki muutkin halusivat maalata Virtasella juuri silloin ja maali alkoi olla kaikkialta loppu. Tuo maali on muuten tosi riittoisaa, meillä talo maalattiin kahteen kertaan 3 tai 4 ämpärillä (9 l) (mieskään ei yllättäen muista kesästä juuri mitään, kun maalin menekkiä kysyin...)

    VastaaPoista
  11. Mainio oivallus! Meillä tuli samankaltainen onnistuminen pari vuotta sitten, kun saatiin 4H-työporukka raivaamaan perusteellisen pusikoitunutta pihaa.

    t. A13

    VastaaPoista
  12. Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta! Tämän innoittamana mekin taidamme kysyä tarjousta ammattiopistosta. Kiitos vinkistä. Saitko arvion siitä, kuinka kauan hommaan menee? Sehän riippuu urakkaan osallistuvien opiskelijoiden määrästä.

    VastaaPoista
  13. Et vissiin ole kovasti vastannut blogihaasteisiin, mutta jos kiinnostaa, käy blogistani nappaamassa viiden kysymyksen haaste. Vastaaminen onnistuu sinulta taatusti helpommin kuin minulta!

    VastaaPoista
  14. Minkälaisia kokemuksia voitte nyt jakaa tuosta Virtasen maalista sen pohjakäsittelystä? Onko jälki edelleen hyvännäköistä?

    VastaaPoista