keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Seinä kellariin

Olen tässä kevään ja kesän valokuvakansioita plärätessäni havainnut, että meillä on tapahtunut talorintamalla kuitenkin kaikenmoista, vaikka olevinaan ei mitään. Ihan viimeistä maalisipaisua vaille valmis vessa on edelleen esittelemättä, polttopuut ovat pihalla uudessa katoksessa, saunassa on vihdoin vähän mittavampaa maalisipaisua vaille valmiit listat ja kellarin pyykkituvassa erittäin jakomielisin entisöintimenetelmin kunnostettu ikkunan karmi ja uusi vessan seinä. Ja sitten meillä on pari uutta, hienoa huonekalua ja muuta kapinetta, jotka myös voisin mieluusti näyttää koko maailmalle.

Yrittäkäämme pala kerrallaan. Aloitetaan siitä kellarin seinästä.

Meillehän tuli kellarin pyykkitupaan vessa. Minusta tämä on niin ikoninen kuva, että julkaisen sen uudelleen:


(Näitä remontin keskellä -kuvia on muuten aina yhtä kummeksuvaa katsella. Että oliko meillä joskus tuommoinen kellariremonttikin. Mitenkäs se oikein tapahtui. Milläs ilveellä se valmistui. Oho.)

(Toki voidaan mennä vielä vähän ajassa taaksepäin ja muistella vaikka tätäkin.)


Mutta kun valmista siis sitten tuli, tuli entiseen puuvarastokellariin myös vessa. Ajatuksena oli ensin rakentaa vessan ympärille seinät, mutta kun ajatusta oli vain ajateltu eikä mittanauhalla mitattu, eivät seinät todellisuudessa olisi mahtuneet vessan ympärille. Niinpä vessa oli reilun vuoden ajan vapautuneen hippimeiningin mukaisesti yhtä avointa tilaa muun pyykkituvan kanssa.


Tämä on joku ikivanha kuva, nyt tuossa valurautaviemärin paikalla on uusi muoviviemäri. Kuva on kyllä aika osuva otos meidän remonttitarvikehankinnasta: Vessanpytty on guru-Pekalta, pesukomuutti Panun itse tekemä, lavuaari Sotkamosta vanhalta savottakämpältä, hana Ekotorilta eli kierrätyskeskuksesta ja tuo verho on anopin kustomoima vanhasta, kirpparilta löytyneestä pöytäliinasta. Hei me kierrätetään.

Mutta se uusi seinä sitten tuli ihan uudesta puutavarasta ja näkymä vessaan on nyt suunnilleen tämä, sanoisin että tästä kuvasta puuttuu vielä kolmas maalikerros:


Ihan kokonaista seinää ei rakennettu, ettei huussin puolesta tule ihan pimeä kopperoinen. Minusta lopputulos oli ihan onnistunut, koska silmä tottui tuohon seinäkkeeseen noin päivässä.

Tältä se näyttää toisesta suunnasta, tässä kohtaa maalaustyöt ovat jofinaalissa:


Seinä on siis maalattu samalla Uulan ovi- ja ikkunamaalin Oras-sävyllä kuin tuo takana oleva vaatekomero. Ihan istuu nätisti kokonaisuuteen. Tuo auki leuhottava kaappi taustalla on peräisin meidän mummon ja ukin rintamamiestalon kellarin rapusta, minun piti ensin maalata se ja kaappi on siksi majaillut autotallissa odottelemassa parempia aikoja. Kesällä totesin että hittojako tätä maalaamaan, hyvää kaappia, ja nyt se on siis oikealla paikallaan. Ja näyttää tältä:


Kaapin päällä esiintyvät joskus taannoin huutokaupasta ostamani tykötarpeet, jotka oli silloin ihan pakko saada. En oikein ymmärrä enää miksi, kun eivät nuo meille mihinkään sovi. Tuo kaapinpäällyskin on nykyään vanhan, puisen mankelin esittelypisteenä kun mankeli sopii paljon paremmin tuonne kellariin koristeeksi kun moiset belgialaiset porsliinit. Ihan ex tempore tuli nyt mieleen, että jos joku haluaa tuollaiset niin meiltä kyllä joutavat, 80 euroa maksoin koko komeudesta joten 80 eurolla ne saa mukaansa. Pesuvadissa on särö, kannu ja saippuakuppi taisivat olla ihan ehjiä, saa periä maksua vastaan vain paikan päältä.

Olen ottanut tuota seinää malatessani pari havainnollistavaa kuvaa Laurakaisan maalauskäsialasta joten laitetaan nekin vielä tähän jutun jatkoksi.


Ensinnäkin, minä maalaan nykyisin aina vain tuollaiset ohuet kertakäyttöhanskat käsissä. Älyttömän kätevää kun ei tarvitse hinkata maalitahroja käsistä pois ja lapsiperheolosuhteessa käytännöllistä myös siksi, että hanskat voi heittää sekunnissa hemmettiin jos jossain maalaushuoneiston läheisyydessä tapahtuu jotain äkillistä väliintuloa vaativaa katastrofintynkää.

Toiseksi, minä maalaan nykyään vain rengassiveltimellä. Olen tullut krantuksi.

Olen aiemminkin kertonut siitä, että minun on tosi vaikeaa maalata mitään vesiohenteisilla maaleilla, koska niitä pitää lotrata ihan suruttomasti ennen kuin pinnasta tulee mitenkään tolkullinen. Minä kun maalaan luontevimmin tällä tavalla:


Vasemmalla on eka kerros, tuollainen hento kuultomaalatun näköinen pinta. Oikealla on toka kerros, tuollainen edelleen peittävyyden kannalta toivomisen varaa jättävä. Maalaan aina kolme kerrosta, että jälki olisi kunnolla peittävää. Ja itse asiassa tämä nopeuttaa maalaustoimitusta sikäli, että tuollainen ihan hento kalvo kuivuu kohtalaisen nopeasti - perinnemaalien kuivumista saa paksumpaa kerrosta sutiessa odotella vuorokausitolkulla ja lopputulos saattaa olla karsea, jos ei malta odottaa riittävästi ja alemmat maalikerrokset alkavat kuivuessaan kupruilla.


Tässä nyt vielä kansiosta löytynyt kuva siitä, miltä seinä näytti kun aloin sitä toiseen kertaan maalata. Kuultomaalaus indeed.

Mutta että semmoinen seinä. Ajatuksena on vielä laittaa kattoon tanko ja siihen roikkumaan verho, jonka häveliäs vessassakävijä voi tarpeen tullen vetäistä näkösuojaksi. Verhoon tulee kyllä tamppi, jolla sen saa kiinni tuohon seinäkkeeseen pois tieltä kuleksimasta.

Piti tarkistaa Wikipediasta, että tamppi todellakin tarkoittaa "päistään kiinnitettävää kokoavaa nauhamaista osaa". Ehkä parasta mennä nukkumaan. 

13 kommenttia:

  1. Tamppi on vekkuli sana, tarkoittaa myös takin selässä vyötärön kohdalla olevaa sellaista kokoavaa kaitaletta.

    Ohennatko uulan maaleja noihin ekoihin kerroksiin? Minä alkuvuosina ohentelin, mutta nyt en enää ja jotenkin tykkään jäljestä enemmän. Oras on muuten kaunis vihreä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sekin tamppi. Ihmeellinen sana.

      Minä käytän vain tuota ranneohennusta... eli en ohentele maalia millään, mutta tosiaan maalaan tosi ohuet kerrokset. Minustakin Oras on nätti, mutta oikeastaan tykkään vielä enemmän Oliivista. Se on vähemmän sinertävä kun nuo kaksi sävyä laittaa rinnakkain, meillä on ihan Oliivin sävyllä maalattu alun perin kellarin ikkunan pokat ja muitakin asioita. Saunan ja pukuhuoneen välinen ovi, muun muassa.

      Poista
  2. Olen harras blogisi ihailija!

    On ihan pakko tähän linkittää kuva, joka on ollut Iltalehden jutussa Näin remointoit rintamamiestalon. En oikein tiedä itkettääkö vai naurattaako. Kuvateksti: "Rintamamiestalon kellaritilat uusittiin kokonaan. Iso pesuhuone sisälsi suihku- ja kylpytilaosion, kustannukset tuntitöinä ilman ammetta 6700 euroa." En kyllä usko että tuolla hinnalla tuo saatiin.
    http://static.iltalehti.fi/asuminen/17196378_an.jpg

    Se koko juttu on tässä: http://www.iltalehti.fi/asuminen/2013071917279640_an.shtml
    En minä tuota keittiötäkään ymmärrä, että miksi semmoisen haluaja olisi hankkinut itselleen rintamamiestalon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin minäkin kurkkaamassa. Järjetöntä. On ihmisiä, joille ei pitäisi antaa rintamamiestaloja. Satuitteko katsomaan Suomen ihanin koti -ohjelmaa? Ekassa jaksossahan oli rintamiestaloja. Toinen toistaan järkyttävämmiksi "korjailtu".

      Poista
    2. Kiitos kaunis Anna-Liisa, kiva että tykkäät!

      Minäkin luin tuota Iltalehden juttua. Ja mietin sitä paljon viime viikonloppuna, kun remontoin meidän yläkerran keittiön seinän lahovaurion. Käytännössä ilmaiseksi. Nuo summat, mitä tuossa jutussa esitetään, on meidän remonttitavallamme ajateltuna ihan käsittämättömiä - mutta toki tuo remonttityylikin on meidän tavallamme ajateltuna ihan käsittämätön.

      Minulle sanoi meidän työpaikan huoltomies että ehkä parempi verenpaineesi takia jos et katso sitä Suomen ihaninta kotia ollenkaan :) En ole uskaltanut sitten katsoa...

      Minä mietin aina, että eikö ne ihmiset ajattele miltä ne huushollit näyttävät 15-20 vuoden päästä, kun kaikki nyt muodissa olevat asiat näyttävät siltä miltä vaikka joku pastellisävyinen 90-luvun alku nyt? Nolon kulahtaneelta ja ajastaan jäljessä olevalta. Kun se alkuperäinen vanha olisi vain 15-20 vuotta alkuperäisempi ja vanhempi ja siten entistä arvokkaampi. En vaan niin käsitä.

      Poista
  3. Oikeastaan tuo teidän ratkaisu pelkästä väliseinän pätkästä on jotenkin tosi sympaattinen. Siitä tulee mieleen kouluajat, jolloin vessoissa ei ollut yksityisyyttä ja mielummin säästi hädät kotiin kuin kykeni vetämään housut kinttuun niin avarassa tilassa. Eli karmeaahan se oli. Mutta kun samanlainen ratkaisu onkin jonkun omassa kodissa, siinä on vain hyvää nostalgiaa. Tuossa tarvitsisi vielä olla sellainen pönttö, jossa on vesisäiliö katossa ja vetäminen tapahtuu narusta nykien.

    Komuuttikin on ihanista ihanin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta! MInulle tulee siitä seinänpätkästä aina mieleen meidän ala-asteen (Tainionkoski) vessa ennen koulun remonttia. En uskaltanut käydä siellä, tietenkään. Sellainen vanha Teho-pönttö olisi kyllä mahtava, meillä on vessoissa alun perin ollutkin sellaiset, niistä yläsäiliöistä oli selvät jäljet seinissä.

      Komuutti on kyllä nätti. Mietin ensin että onko se vähän liian söpö mutta ajattelin että pieni söpöys on sallittua meidänkin talossa.

      Poista
  4. Tosi tyylikäs ja tuohon tilaan järkevä ratkaisu! Seinäkkeen ja komeroiden samanlainen paneelipinta yhdistää kivasti vanhan ja uuden, tai oikeammin tekee uudestakin sennäköisen, että se voisi olla vanha :-)

    t. A13

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samaa mieltä ollaan, näyttää hyvältä ja sopii tilaan. Komeroon pitäisi vielä saada joku sen näköinen vedin/lukko mitä noissa aputilakomeroissa on ollut. Minulla on jo yksi vanha ikkunan salpa siihen, siinä voisi olla oikeaa jämätavaran kierrätyshenkeä :)

      Poista
    2. Meillä sovelletaan tuontapaisiin oviin pieniä peltikahvoja, jotka ainakin meidän mielestä sopivat mainiosti aikakauden tyyliin. Esimerkiksi tällainen http://www.domusclassica.com/tuote/vetokahva-niklattu-pit-11-5-cm/102-009-3/
      Samanlaisia löytyy hiukan eri kokoja ihan nykytarvikkeinakin rauta- tai ruuvikaupoista.

      t. A13

      Poista
    3. Jees, jotain tuollaista voisi kyllä olla, ja olen nähnytkin noita vanhoissa kaapeissa. Hitsi kun unohdin ottaa viime viikonloppuna kuvan yhdestä alkuperäiskaapista, tuo puolison tekemä repro on aika yksi yhteen sen kanssa.

      Poista
  5. Katselinkin, että talo näyttää tutulta, sitten selailtua lisää blogia, älysin, että tosiaan yhdessä kirjassa olen talon aikaisemminkin nähnyt. Kiva blogi, liityin lukijaksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa! Yritän päivitellä blogia aina kun vain suinkin ehdin mutta elämä on hitusen hektistä juuri nyt niin taukoja saattaa tulla.

      Poista