tiistai 26. marraskuuta 2013

Joskus sentään lykästää

Yksi suosikkiblogeistani perinneremontointisaralla on Ekholmin savustamon blogi. Kuten tuossa linkittämäni jutun otsikossa oivallisesti kerrotaan, kovin usein tämä perinnehinkkaus ja nyhertäminen on nimenomaan sitä ooh ja plääh -osastoa. Ammattimiehet mutisevat voi herranjestasta kun kuulevat asiakkaan toiveet ja tarpeet, mistään ei löydy mitään uutta mikä olisi yhtä aikaa toimivaa ja kaunista, vanhojen osien metsästäminen vaatisi infernaalisesti aikaa ja vaivaa.

Siksi on ihan uskomattoman ihanaa ja huojentavaa, kun joskus sentään joku yksittäinen asia ratkeaa yksinkertaisella kliks kliks -systeemillä. Minä olen toistaiseksi ratkaissut useammankin ongelman kliksuttelemalla itseni Antiikkiverstas Wilman nettikauppaan, joten sitä uskallan suositella muillekin.

Tällä kertaa ratkennut ongelma liittyi kellarin pyykkituvan ikkunaan. Se varsinainen ongelma näkyy oikein hyvin tässä puolentoista vuoden takaisessa kuvassa:


Tuo keskimmäinen ikkuna lenksottaa valtoimenaan, ja syykin on selvä. Pyykkitupakellarimmehan toimi, kuten valistunut lukija muistaa, aikojen alussa puuliiterinä. Ja toki sinne oli siksi nakeltu halkoja suoraan ikkunasta hankalan rappuskanto-operaation välttämiseksi. Polttopuiden nakkelusta oli ikkunan karmi ottanut hitusen osumaa. Eli kovertunut tuosta keskimmäisen ikkunan alta puoliksi pois.

Karmi kunnostettiin viime kesän lopussa ystävällisen maksullisen aviomiehen eli tuttavallisemmin Harry-sedän suosiollisella avustuksella. Meillä oli joitakin sellaisia hommia, joita emme mitenkään ehtineet tehdä itse ja joiden jättäminen ensi vuoteen oli minulle ylitsepääsemätöntä. Ei enää yhtään talvea, jolloin kaivelisin polttopuita puukinoksesta tai rullaisin räsymattoa kellarin ikkunan väliin tiivisteeksi pakkasta vastaan, ei ei eieiei. Harry-setä tuli ja rakensi meidän Viljan kanssa puuvajan ja korjasi karmin. Kannattava sijoitus sekin.

Karmi tosin päätettiin kunnostaa niin, että pyykkituvan alkuperäinen puuvajakäyttö ei täysin hautautuisi historiaan. Niinpä siitä oikaistiin ja paikattiin vain se osa, joka oli välttämätön kunnostaa ikkunan tiivistämiseksi.

Kuvat ovat taas näitä ihan kamalia, pahoittelen.


No tuosta nyt ei saanut mitään käsitystä mistään. Mutta siis tuo alla olevassa kuvassa ruskealla näyvä on uutta karmin osaa, ja tuo etualalla oleva taas sitä vanhaa, jossa näkyy vuosikymmenten kuluma.


Tämä perinnehippeily oli minusta hauskaa siihen asti, kunnes koitti syksy ja viileämmät kelit. Silloin kävin epäortodoksisesti tiivistämässä pyykkituvan ikkunat tuollaisella perus-ikkunantiivistysnauhalla ja huomasin, että eihän tuo perhanan keskimmäinen ikkuna mene ollenkaan kiinni. Ei mene, koska ikkunan salvan kohdalla on tyhjää siinä, missä pitäisi olla salvan vastakappale eli se koukku, mihin salpa käännetään kiinni:


Höh.

Edit: Lisään vielä kuvan selvyyden vuoksi. Tämä on surkeistakin surkein laadultaan, mutta tästä käy tosiaan hyvin ilmi se, että tuo ikkunan kahva on ikään kuin kokonaan tyhjän päällä.



Minä yritin keksiä ties mitä epämääräisiä "lyödään joku naula karmiin" -systeemejä. Puoliso totesi, että ei todellakaan lyödä mitään nauloja yhtään mihinkään tai tehdä muitakaan puolivillaisia sätöstyksiä, hän miettii asiaa. Kylmä ilma ujelsi ikkunan raosta ties kuinka monta viikkoa, kunnes tänään mietintämyssy poistui puolison päästä ja hän ilmoitti tuttuun tyyliinsä, teknis-tieteellisesti asiaa selostaen ja kynän ja paperin avulla havainnollistaen, millainen ratkaisu karmiongelmaan tulisi.

Selitys oli tällä kertaa niin kansantajuinen, että ymmärsin oitis, mistä on kyse. Ja ymmärsin myös onneksi sen, että jos klikkaisin itseni Antiikkiverstas Wilman nettikauppaan, saattaisi ratkaisu saapua ylihuomenna Matkahuoltoon.

Ja niin kävi. Se ratkaisu ovat siis tällaiset ikkunasalvat, joita varmasti moni on nähnyt rintamamiestaloissa, minä ainakin olen:


Tällainen salpa tulee siis ison keski-ikkunan molemmille puolille. Sen saa kiinni pystykarmiin ja sen avulla ikkunan pystyy kiilaamaan kiinni, vaikka karmin alaosasta pokan alta puuttuukin puutavaraa.

Ja tällaiset puolittaiset salvat tulevat sitten pitämään reunimmaisia ikkunoita kiinni, myös karmiin kiinnitettyinä.


Nämä nippelit maksoivat muutaman euron kappale, ehkä niitä olisi jostain saanut halvemmallakin mutta en ehdi enkä jaksa lähteä nyt etsimään. Ylihuomenna ne ovat luultavasti Matkahuollossa ja viimeistään viikonloppuna asentuvat ikkunaan. On uskomattoman huojentavaa, kun asiat joskus ratkeavat yksinkertaisesti ja vieläpä suorastaan näppärästi ja ajanmukaisesti. 

Talvi saa todellakin tulla, kohta ei enää puhuri pääse pyykkitupaan. Tänään mönjäsin vielä viimeisen mönjättävistä puutarhatuoleista odottamaan kesää.


10 kommenttia:

  1. Oivallinen ratkaisu. Minulle ei kuitenkaan kuvasta ja tekstistä oikein selvinnyt miksei salvalle voinut laittaa karmiin vastakappaletta?

    t. A13

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tosiaan kävi vähän huonosti ilmi noista kuvista. Lisäsin nyt yhden vielä surkeamman kuvan havainnollistamaan tilannetta :) Eli karmissa on varmasti alun perin ollut kiinni vastakappale, mutta se ja puoli karmia on kulunut pois tuosta salvan kohdalta. Karmi on siitä kohtaa kuopalla ja hiutunut, koska kunnostimme (tai Harry kunnosti) siitä vain sen välttämättömän ikään kuin karmin sisäosan, jota vasten poka painautuu kun ikkuna on kiinni. Salvan kohdalla on ilmaa, ja sitten betoninen ikkunapenkki. Piti siis keksiä joku sellainen ratkaisu, jossa hyödynnetään karmin pystypuita ikkunoiden välissä, koska tuohon karmin alaosaan tai ikkunapenkkiin ei pysty kiinnittämään mitään eikä sellaisia salvan vastakappaleita valmisteta, jotka yltäisivät. tuolta tyhjyydestä salpaan.

      Olipas monimutkainen selostus :)

      Poista
  2. No nyt valkeni minullekin :-)

    t. A13

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se kyllä ilman tuota kuvaa mitenkään voinut valjetakaan :)

      Poista
  3. Minäkin olen asioinut Wilmassa useampaan otteeseen ja ollut tyytyväinen. Mm. ne 13 (?) uutta posliinista jakorasiaa, jotka sähkömiehen päätöksestä ilmeisesti jäävät käyttämättä, ovat peräisin sieltä. Olen tykännyt myös Roseborgin liiteristä, jonka varaosapankin hinnat ovat minusta huomattavasti kohtuullisemmat kuin esimerkiksi Metsänkylän navetan. Ostin sieltä kesällä juuri tuollaisia samanlaisia ikkunasalpoja meidän keittiöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin, että olisikohan meillä tarvista niille jakorasioille mutta meillä taitaa olla niitä omiin tarpeisiin. Tuo Roseborg olikin ihan uusi tuttavuus, kiitos vinkistä!

      Poista
  4. Sinulla on niin hyvä tapa kirjoittaa, että nämäkin tarinat vaan hymyilyttävät alusta loppuun.

    Meilläkin viuhuu ikkunoista sisään. Ihan siksi, etten tänäkään syksynä ole saanut aikaiseksi tunkea tiivistystä rakoihin tai liimata liimapaperita. Yllättävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna.

      Meillä on ainoa ongelma olohuoneen iso ikkuna, ja minä olen paperoinut sen viime vuonna enkä pessyt tänä vuonna kertaakaan ikkunoita eli paperit ovat paikallaan. Silti ikkunasta tai jostain sen liepeiltä vetää, enkä saa kiinni että mistä veto johtuu. Ja kyse on nimenomaan vedosta, ei pelkästään siitä että iso kolmen ruudun kulmaikkuna vain hohkaisi kylmää pakkaskeleillä.

      Tutkimattomat ovat ikkunoiden tiet.

      Poista
  5. Olisiko pitänyt katsoa tiivisteen asennusohjeesta miten päin se laitetaan? Vai onko tämä sitä "perinnetyyliä"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole valitettavasti siinä tilanteessa, jossa olisi aikaa tahi energiaa perehtyä mihinkään ikkunatiivisteiden asennusohjeisiin. Ja vaikka olisi aikaa ja energiaa, olen hutilus, suurpiirteinen ja muutenkin kerrassaan välinpitämätön sellaisille asioille kuten ikkunatiivisteiden asennusohjeet. Ikkunassa on tiiviste, siitä ei vedä.

      Perinnetyyliä ilman lainausmerkkejä on se, että meidän kaikki muut ikkunat on tiivistetty villanyörillä ja liimapaperilla. HAH, siitäs sait, mokoma anonyymi.

      Poista