tiistai 23. heinäkuuta 2013

Melkein valmis aita

Pitkäkestoinen aitaprojektimme on viime viikolla ruvennut valmistumaan niin, ettei kiireisempi kuvaaja ole kestänyt perässä.

Nyt näyttää nimittäin jo tältä:


Aita näyttää meidän pihalta katsottuna ihan hullun korkealta, mutta naapurin kerrostalon pihalta ei niinkään, koska kerrostalon piha viettää meidän pihalle ja aita on rinteen alaosassa.

Jämerä on. Ja kivan värinen. Ja helposti keittomaalilla päällesudittavissa sitten kun uudelleenmaalauksen aika koittaa.


Jonkinlainen hassu optinen ilmiö tapahtui, kun aita ilmestyi paikoilleen. Meidän ennen kapea, suorastaan rännimäinen alapiha alkoi minusta näyttää lyhyemmälle ja leveämmälle. En kyllä tiedä, tavoittaako sen mielleyhtymän tästä kuvasta?


Niin, kuten näkyy, ei aita ole vielä ihan valmis. Nuo naapureiden aitoihin liittyvät pätkät puuttuvat molemmista laidoista, mutta uskoisin niidenkin valmistuvan ennen lumien tuloa. Kyllä minä pidän tuosta aidasta, siitä tuli aikalailla sen näköinen kuin ajattelinkin. Ja sen eteen istutettavat puskat varmasti vielä vähän pehmentävät vaikutelmaa, jahka ne puskat nyt saisi joskus istutettua.

Nyt on todettava, että pihan reunat alkavat olla hallussa. Orapihlaja-aita on kadun ja Paulin puoleisilla sivuilla hyvässä kasvussa. Syreeniaita voi hyvin ja sitä voi pikkuhiljaa vielä jatkaa kohti alapihaa, koska juurivesoista ei ole pulaa. Pihan takalaidalla on melkein valmis aita. Ainoa aitaamaton pätkä on tämä:


Eli tuo pihan oikea nurkka. Siihen täytynee rakentaa jonkunmoinen aita myös, jahka sen hypoteettisen ajokoiran päivät joskus koittavat. Ehkä tuollainen samanlainen lauta-aita, niin ei tule liikaa sillisalaattia. Nyt tuossa kohtaa kukoistavat kaksi pihamaamme elinvoimaisinta kasvia, vuohenputki ja nokkonen...

Tuota yllä olevaa kuvaa ottaessani tajusin, että en ole koskaan esitellyt blogissa pihaamme tuosta kuvakulmasta, ja siitä intoutuneena näppäsin vielä toisenkin kuvan. Näissä otoksissa naapurin Paulin autotalli ja sen ikkunan alla kasvavat karhunvatukat näyttävät minusta hauskoilta.


Ja esikoinen uhmaa nokkosia syömällä raakoja mustaviinimarjoja vihulaisen valtaamasta pensaasta.

Etupihalla on viime viikonloppuna tapahtunut merkittävää edistystä liuskekivipatiotyömaalla. Vähän hätkähtäen totesin, että jahka patio ja sen ympärille jo tänä syksynä tulevat istutukset ovat valmiit, jää etupihan osalta ensi kesän tehtävälistalle vain pienimuotoinen kukkapenkin jatkaminen angervopensaan toisellekin puolelle. Sitten etupiha on oikeastaan valmis, tai niin valmis kun sen nyt tässä kohtaa ajattelen valmiiksi tulevan. Kukkapenkkinikin on innostunut suorastaan valtaisaan kasvuun:


Oho, piti sanoa ääneen kun tämän etupihan valmistumishavainnon tein. Onneksi takapihan viidakossa riittää työmaata vielä vuosikausiksi.

4 kommenttia:

  1. Oliskikin kamalaa, jos joskus tulisi talo ja puutarha valmiiksi! Mitä sitä sitten tekisi?

    VastaaPoista
  2. Nojoo, se on kyllä totta. Eivätkähän ne koskaan sillä tavalla tulekaan, ettei mitään tekemistä olisi. Mutta minä kyllä keksin vaikka mitä tekemistä sitten kun tämä remontti ja pihanraivuu ei ole enää päällimmäinen harrastus, rahareikä ja ajatusten kohde. Voisi vain olla, miettimättä to do -listoja. Maata pihalla aurinkotuolissa lueskelemassa kun keskittymiskyky riittäisi ehkä muuhunkin kuin sisustuslehden yhteen artikkeliin jossa on maksimissaan neljä palstaa tekstiä. Meillä on tulevaisuudessa ajokoira ja toivottavasti myös vene, ja minulla väitöskirjaprojekti. Olisi kiva välillä matkustella. Ja ja ja...

    Mutta ehkä nuo asiat ovat enemmän tästä elämäntilanteesta kuin remontista ja viidakkopihasta kiinni :D

    VastaaPoista
  3. Kyllä, piha tosiaan näyttää kuvassakin ihan eri muotoiselta. Mitä nuo pinkit puskakukkaset ovat?

    Ja naapurin Paulilla on kyllä mahtava autotalli. Tykkään!

    VastaaPoista
  4. Paulin autotalli on äreä. Sen edustalla on melko paljon melko varmasti liikkelle lähtemättömiä autoja ja yksi traktori...;)

    Nuo pinkit ovat vanhoja neilikkaruusuja, joilla tuo keittiön ikkunan alla oleva penger on reunustettu. Ne paleltuivat viime talvena ja törröttivät ruskeina ja kuolleina joten tempaisin ne hätäpäissäni matalaksi, ja nyt ne kukkivat komeammin kuin ikinä meidän aikana. Ilmeisesti niitä pitääkin leikata...:) Yst. terv. nimim. Kokeileva Kotipuutarhuri.

    VastaaPoista