maanantai 6. toukokuuta 2013

Pihasuunnittelua

"Titti-litti-lii, titti-litti-lei, aurinko paistaa, titti-litti-lii, titti-litti-lei, kevät nyt on", lauletaan esikoisen muskarissa vielä pari kertaa ennen kesälomaa. Tänään tuli vettä kaatamalla, oli hitsin kylmä ja lisäksi koko perheellä on eriasteinen flunssa. Siitä huolimatta kevät nyt on, ja viime aikoina on ollut havaittavissa melko totaalista yläkerran keittiön ja vessan remonttien ignorointia ja melko ylenmääräistä panostusta pihasuunnitteluun. 


Tuollainen yksinkertainen, suurennettu kopio oman tontin asemapiirroksesta on ainakin minulle ihan uskomattoman iso apu pihan pähkäilyssä. Yhteen paperiin olen kirjoittanut vanhan pihan muistiinpanot, sellaisena kuin se oli meidän muuttaessamme, toisessa ovat ongelmapaikat, kolmannessa ne, joiden kohdalla vallitsee ainakin tällä hetkellä konsensus ja päämäärätietoinen varmuus tulevasta käyttötarkoituksesta. Ja sitten on tuollainen yleishäröilynippu, johon olen raapustellut sitä sun tätä. Hyödyllistä tehtävää talvi-iltaisin.

Minä sain Ekholmin savustamon taannoisesta kasoittumispostauksesta inspiraation katsella omaa pihaani vähän uusin silmin. Totesin, että vaikka alapiha nyt onkin kohtuullisen ankea, ja tästä kuvasta on vielä rajautunut ulos kaikki se pihalla lojuva kirjava, muovinen leluroina...


...niin etupihan eli kadun puoli näyttää kuitenkin ihan suhteellisen kunnianarvoiselta keskiluokkaiselta omakotitaloalueelta eikä miltään remonttirytöläjältä:


Kuollutta ruohoa on kyllä parinkymmenen sentin vahvuinen tukko joka paikassa, johtuen siitä että viime kesänä nurmikon leikkaaminen oli toivotonta ja siten lopulta jäi kokonaan tekemättä, koska puoli pihaa oli kattoremontin takia telineiden peitossa. Mutta noin muuten näyttää ihan siistiltä, totesin itsellenikin aika iloisena yllätyksenä. Talon edessä nurkkakamarin ikkunan alla on kyllä yksi puutavarakasa pressun alla, mutta sen pitäisi siitä piakkoin poistua takaisin sinne, mistä lankut olivat viime kesänä lainassa.

Tämän kesän projektit olen ajatellut sen "aloitetaan reunoilta" -ideologian lisäksi keskittää pihan toiminnallisuuden parantamiseen. Luvassa on siis toivottavasti se puukuurin rakentaminen, ehkä pieni piharuokailualusta liuskekivistä, ja jos vaan suinkin aikaa on niin myös autotallin edustan auki kaivaminen, salaojitus ja liuskekivittäminen. Autotallin ovien edusta on nimittäin niin suojaisa, että siihen voisi hyvin tehdä saunan vilvoittelupenkin. Ja tallin edus pitää avata joka tapauksessa siksi, että nykyisin siihen lammikoituu vesi, joka on lahottanut tallin oven karmin kokonaan ja oven alaosastakin osan.

Se listan ensimmäinen projekti oli kuitenkin kaiken pihapuuhastelun mahdollistavan hiekkalaatikon tekeminen, koska lapset voivat puuhastella laatikossa samalla kun vanhemmat puuhastelevat jotain muuta. Loota on nyt jo hiekkaa vaille valmis, tässä kuva eilisestä rakennusvaiheesta:


"Minä rakentin hiekkalaatikon", totesi esikoinen muina naisina saavuttuaan iltapalalle päivän työrupeaman jälkeen. Niin siinä vissiin melkein kävi.

Kukkapenkkiä ei noin yleisesti ottaen voi pitää kovinkaan toiminnallisena elementtinä. Minä puolestani aloin rakentaa sellaista, kahdestakin eri syystä. Toisaalta minulla oli istuttamista vailla tädiltäni saatu kriikunapuun pikkutaimi, ja toisaalta etupihalla oli muutama irrallaan haahuileva kapistus, jotka etsivät lopullista sijoituspaikkaansa. Kukkapenkkiajatus on vasta hahmottumassa, mutta jotakuinkin tämmöistä on tulossa:


Tuo puska on joku pensasangervo, jonka olen jo kerran leikannut kokonaan alas. Yhden pensaan kaivoin kokonaan pois, koska se ei leikkauksen jälkeenkään ruvennut kasvamaan kunnolla - tuollaiset nopeakasvuiset pensaat kai taantuvat ajan mittaan ja lopulta nuivettuvat kokonaan. Toistaiseksi angervo olkoon tuossa, kun tuo jäljellä oleva osuus kuitenkin kukki viime kesänä ihan kauniisti.

Angervon keskelle jäi sopiva aukko myllynkiviparille, joka oli ennen tuossa kuvan etualalla näkyvän kuopan kohdalla, tulivat siis talon mukana. Kivien päälle voi laittaa jonkun ruukun, ajattelin. Vasemmalle kuorikekasan keskelle tökkäsin viime syksynä hätäpäissäni jonkun ruusun, en nyt edes muista minkä, olisiko ollut Valamonruusu. Hinasin pensaan viereen myös kauempana aiemmin nököttäneen heinäseiväshäkkyrän, jonka keskellä on lahjaksi saamani saavi. Siinä on yleensä kasvanut lumihiutale, mutta nyt ajattelin istuttaa siihen ruusupapua kasvamaan seipäitä ylös.

Minä en ole kovinkaan vakuuttunut siitä, että tuollainen maalaisromanttishenkinen heinäseivästörötin on rintamamiestalon pihaan sopiva laitos. Seipäiden funktio on kuitenkin ollut pihan tunnelmavalaisimen telineenä toimiminen, talvisin tuossa kolmijalassa roikkuu puinen tallilyhty. Lisäksi seiväskolmikossa roikkuu kuvassa huonosti näkyvä, paksusta ruosteisesta rautalangasta tehty häkkyrä. Minä löysin rautalangan syreenipuskasta, puoliso otti sen ja kieputti keräksi, ripusti heinäseipäisiin ja nimesi tilataideteokseksi nimeltä "Sielu". Ei tuota heinäseivässysteemiä voi siis poiskaan ottaa, koska siinä riippuu taideteos. Otan "Sielusta" lähikuvan jos muistan.

Tuo kuvassa näkyvä nurmikko ajotiehen asti on siis tarkoitus poistaa ja tehdä paikalle sellainen isohko kukkapenkki, johon istutan jotain vanhoja mummolan pihan lajikkeita. Reunaan kylvän kehäkukkaa, luulen ma.

Olen tosi, tosi iloinen siitä, että viime syksynä vauvan päiväuniaikaan, juuri ennen ensimmäistä lumisadetta (tai oikeastaan sen aikana) kaivoin esikoisen kanssa maahan tukun Honkkarin alennuslaarista nappaamiani kukkasipuleita. Pikku apulainen istutti valtaosan sipuleista nurinniskoin ja muutenkin homma oli hieman, öö, amatöörimäistä, mutta hyvä kun tuli tehtyä:


Hennot vaaleankeltaiset ja -violetit pikkukrookukset näyttävät ihan siltä, että ne on istuttanut joku itsekin pieni.

Sipulikukkia etupihalla kasvaa jo Annin ajoilta. Kanukan juurella on tuollainen hassu tulppaanikehän osa. En tiedä, ovatko tulppaanit joskus kiertäneet koko pensaan - luin tänään jostain lehdestä, että tulppaaneja pitäisi aika ajoin kaivaa ylös ja jakaa. Ehkä yritän suoriutua siitä tänä syksynä:


Tulppaanit ovat kyllä ihan reippaan ja hyvävointisen näköisiä ja kukkivatkin ainakin viime keväänä: 


Tulppaanien lisäksi tätä posliinihyasinttia on meidän pihalla paljon. Se kylväytyy siemenistä, joten ei ihme että sitä löytyy vähän joka nurkalta.


Nurkasta puheenollen, tässä vielä kurkistus nurkan taakse. Siellä odottavat maalausta pyykkitelineet, jotka ovat siis jo oikealla paikallaan, sekä keinun runko, joka ei ole oikealla paikallaan:



Lisäksi kuvassa näkyy omenapuuvanhus, joka on nyt tuettu tuollaiseen melkolailla naapurin Paulin puolelle kurkottavaan asentoon, ja josta sahasin ihan maata myöten menevän ison oksan pois. Seuraamme tilannetta - puun runko on ihan laho, joten kovinkaan pitkää ikää en uskalla sille ennustaa. Niin pitkään kun se vain elossa pysyy, se saa tuossa kuitenkin olla. Uudet omenapuut istutetaan alapihalle. 

Kuvassa näkyvä pätkä orapihlaja-aitaa on vielä kattamatta viime kesältä, siksi tuo peräkärrin katekuorma. Ajattelin, että kuorikatteella voisi torpata myös keittiön ikkunan alla olevan penkereen ruusupenkistä ylenmääräisen heinän - mitenköhän tuollainen vanha neilikkaruusu siihen mahtaisi suhtautua? Niin, ruusu sai nyt luvan suhtautua myös tuollaiseen melko raisuun leikkaukseen, koska se oli venähtänyt pituutta niin paljon että puskien yläosat jäivät lumihangen yläpuolelle ja suurin osa versoista paleltui kuoliaaksi viime talvena. En tiedä, kukkiiko tuo neilikkaruusu saman vuoden versoilla - jos ei, niin kukkaloistoa on luvassa vasta vuoden päästä kesällä. 

Tässäpä taas kerran pläjäys piha-asioita suloisena sekamelskana. Yritin olevinani ottaa kauhean määrän kuvia, mutta niin ne vain hävisivät tuonne tekstin sekaan. Täytynee raportoida vaikkapa nyt tuosta kukkapenkkihankkeesta ihan erikseen tarkemmin lähikuvin - ainakin säätiedotus lupaa alkavalle viikolle aika hyviä pihallakuopsutuskelejä. 

7 kommenttia:

  1. Pitääkin kaivaa muuten tuollainen pohjakuva tontista ja alkaa ihmetellä sen kanssa pihan järjestystä. Tällä hetkellä mä lähinnä huomaan seisovani tumput suorina pyörimässä tyhjää enkä oikein keksi mitä pitäisi minnekin yrittää saada tungettua. Etenkään, kun mies ystävällisesti päättää pläjäyttää puukasojaan milloin mihinkin mahdollisimman epäsopivaan kohtaan... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kaiken maailman sirkkelöintiä odottavia jätepuukasoja ja vanerilevypinoja myös siellä täällä, eikä niille tunnu tapahtuvan yhtään mitään. Minä säntäilen sinne tänne enkä saa yhtään aloittamaani asiaa loppuun, piha-ärsytysaihe numero yksi tällä hetkellä!

      Poista
  2. Siistiltähän tuo teidän pihanne näyttää, ainakin kuvissa. Kuinka paljon siinä on neliömetrejä?

    Minulla on saman suuntaisia tuntemuksia heinäseipäistä. Me hankimme seipäitä hedelmäpuille ja muille hyötykasveille tuiksi, koska ne olivat niin helppo ratkaisu. Ainakin ne ovat hyötykäytössä eivätkä pelkkänä maalaisromanttisena rekvisiittana. Meidän seipäissämme ei ole reikiä, joten ne myös näyttävät vähän vähemmän heinäseipäiltä. (Myyjän mukaan reiättömyys on lappalainen erikoisuus.) Korvaisin silti seipäät ihan mieluusti joillain muilla tukiviritelmillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etupiha onkin ihan siisti, ainakin yleiskuvissa. Takapiha on kauhea...

      Meilläkin noita seipäitä tuli ihan ilmaiseksi ja vielä valmiiksi kuljetettuina, joten ne nyt saavat luvan palvella jossain tarkoituksessa. Yhdellä oli on ihan järkevä ja sopiva käyttötapa, se oli lintulaudan tolppana, mutta kun meiltä löytyi viime talvena peräkanaa kaksi kuollutta urpiaista pihamaalta, piti vanhanaikainen Vankilatuotteen lintulauta salmonellaepidemian pelossa hävittää ja ruokinta lopettaa. Täytyy hankkia ensi talveksi joku ruma mutta kakkavapaa ruokinta-automaatti.

      Poista
    2. Ai niin, tontti on 1137 neliön kokoinen.

      Poista
  3. Ei, en kestä! :D Täällä on just otettu esiin pihasuunnitelma - jota minä tonttu en ole saanut aikaiseksi. Mennä rykästiin vaan pari uutta hedelmäpuuta pihaan + muutamat marjapensaat mutta voin sitten talvella mallailla karttapohjaan, että miten olisi kannattanut tehdä.
    ps. sielu kuullostaa sielukkaalta! :)

    VastaaPoista
  4. Meillä on niin paljon ja monenlaista lääniä tässä pihassa että meinaa mennä pää sekaisin jos ei piirrä paperille...:)

    VastaaPoista