torstai 29. marraskuuta 2012

Oodi linoleumille eli olohuoneen ja keittiön lattioiden uusi tuleminen

Olen harrastanut koko syksyn mielikuvaremontointia keittiössä ja olohuoneessa. Remontointini on perustunut lähinnä sille ajatukselle, että jos tarpeeksi paljon etukäteen pähkäilen ja pohdiskelen, on lopulta ensi keväänä helppoa (!) ja nopeaa (!!) surauttaa kyökki ja olkkari uuteen uskoon.

Tiedän, että olen väärässä.

Mielikuvaremontoin silti.

Haastavaksi tämän homman tekee todellakin se, että olen hyvin surkea tekemään päätöksiä minkään sisustus- tai väriasian suhteen. Keittiön seinä oli helppo - värikartasta piti jaksaa sitkeästi etsiskellä niin löytyi sama sävy kuin nykyisessäkin seinässä. Katot ovat helpot - keittiön Halltex-laatat täytyy vain maalata valkoisiksi. Olohuoneessa yritämme pelastaa alkuperäiset Halltexit nykyisen styrox-laatoituksen alta. Tässä kuva nykytilanteesta:


Mutta loppu olikin vaikeaa. Olohuoneen tapetti aiheuttaa edelleen keskivaikeaa hengenahdistusta, vaikka olen päättänyt, että sen on vaihtoehtojen karsimiseksi löydyttävä Tapettitalon valikoimista. Ja sitten ovat vielä lattiat.

Olohuoneessa meillä on siis samanlainen beessinharmaa linoleummatto kuin eteisessä ja kamareissakin. Olohuoneen matto poikkeaa muista huoneista niin, että se on paljon huonommassa kunnossa, läpitahraantunut ja saumoista repsottava. Lisäksi olohuoneen nurkan suihkupömpelin alta on revitty koko matto pois. Olohuoneen linoleumin säästäminen ei siis ole vaihtoehto. Vaikka se tässä kuvassa näyttääkin ihan siistiltä ja sievältä.



(Niin, vihreä-oranssin karvatapetin lisäksi olohuoneen seinästä lähtee tuo. Tuo, tuo, tuo... He/she-who-shall-not-be-named. Viilukuvioitu mikälie levy. Sanokaa minun sanoneen, että lattialaminaatit näyttävät yhtä säpäköiltä 30 vuoden kuluttua.)

Keittiön muovimaton säästäminen ei myöskään ole vaihtoehto. Kuva puhuu enemmän kuin tuhat aiheesta ikinä kirjoittamaani sanaa. Uhhuhhuhhuhhuh, Anni, minkä menit tekemään. Valitsimme minkä tahansa lattian keittiöön, tulee olemaan mahdotonta löytää yhtä hallitsevaa elementtiä:


No niin, kauhistelut sikseen ja asiaan.

Meillä oli tarkoitus ottaa keittiöstä ja olohuoneesta esille alkuperäiset lautalattiat, jotka sekä perimätiedon että noiden mattojen alta kuultavien ääriviivojen perusteella piilossa majailevat. Lattiat oli tarkoitus maalata vanhahtavan vaaleanruskeiksi Uulan värisävyllä Kaakao. Näin siitä huolimatta, että alkuperäiset puulattiat on käsittääkseni lakattu. Minä pidän enemmän maalatuista puulattioista, ihan vain siksi.

Sitten tuli uusi ajatus, jonka esitti muuan Pekka. Ajatus kumpusi siitä, kun nau'uin lattiaremontin ikävyyttä - sekä olkkarin linomatto että keittiön muovimatto on liimattu kokonaan kiinni lattiaan ties millä tökötillä, joten ensin pitäisi irrottaa tökötti ja sitten hioa lattiat, jotta ne voisi maalata. Työn määrä on kauhea ja pölyn määrä sitä luokkaa infernaalinen, että sitä löytyisi vielä ensi vuosisadalla jostain kolosesta jos hiomahommaan jouduttaisiin.

Ja siihen se Pekka muina Pekkoina ehdotti, että mitä jos laitatte vaan uuden linoleumin.

Ja me että miten ei tuota itse keksitty!

(Nyt tulee se lupaamani oodi.)

Linoleumi on ekologista - se valmistetaan luonnonaineista, pääosin se koostuu juuttikankaan päälle kerrostetusta pellavaöljystä ja hartsista. Linoleumi on mukavaa - jos linolattialla istuu, istumakohta lämpiää kankun alla. Tai jalankin, miksei, jos ei harrasta lattioilla istuskelua. Linoleumi on meidän talon aikakauden tyyliin sopivaa - miksei se puulattiakin, mutta meidän talossa on jo linomattoa osoituksena aikojen paranemisesta ja köyhän lautalattian peittoon saamisesta. Ja linoleumi on aivan uskomattoman paljon aikaa, hermoja ja pöllyytystä säästävä - vanhojen mattojen kuorimisen jälkeen alustalle voi levittää uuden linomaton paljon vähemmällä vaivalla kuin puulattioiden esiin kuoriminen vaatisi.

Olenkohan väärässä, mutta tuntuu, että koko linoleumi on vähän niin kuin unohdettu lattiapäällyste tätä nykyä rintamamiestaloremonteissa? Voi tietysti olla, että hinta selittää jotain - on sen neliökustannus aika eri luokkaa kuin halvan laminaatin. Mutta on se kyllä materiaalinakin aivan eri luokkaa kuin  paraskaan laminaatti.

Olen tässä nyt googlaillut linomattoja edestakaisin ja käynyt jopa rautakauppakierroksella asti, eli tässä ollaan liikkeellä ikään kuin tositarkoituksella. Forbo vaikuttaisi tarjoavan laajimman kuosi- ja värikirjon ja valikoima tulee sikäli tarpeeseen, että haluaisin löytää olohuoneeseen mahdollisimman lähellä alkuperäistä sävyä ja kuosia olevan uuden linomaton.

Keittiö on sitten se vaikein. Siellä pitää lähteä puhtaalta pöydältä. Olen ehkä vähän sitä mieltä, että 30*30 -ruudullinen lattia kahdella värillä olisi aika hieno. Ei mustavalkoista tai muuta vastaavaa kauhean voimakasta tai hallitsevaa - hallitsevien keittiönlattioiden aika on talossamme ohi. Mutta kahdella vaaleahkolla, toisistaan kuitenkin poikkeavalla sävyllä ruudutettu lattia... en usko, että se olisi ollenkaan hullumman näköinen.

Vai olisiko? Tulisiko ruutua liikaa, jos katon lisäksi lattiakin olisi ruudullinen? Alkaisiko kyökki muistuttaa amerikkalaista 50-luvun dineria mikkeliläisen 50-luvun rintamamiestalon sijasta? Yritän tässä tehdä näitä tapetti- ja lattiapäällystevalintoja vähän silläkin meiningillä, mitä talon edellinen valtiatar olisi valinnut. Minua pelottaa eniten se, että pihan puoli talosta - siis ne keittiö ja olkkari - eroaisivat remontin jälkeen ratkaisevasti kadun puolesta, eli nykyasuun jätettävistä kammareista.

Tässäpä pohdintaa. Palaan asiaan niin pian kuin voin selventävän kuvamateriaalin kanssa. 

23 kommenttia:

  1. Voihan nenä mitä se Anni nyt on tehnytminun poistumiseni jälkeen! Kotona asuessani kuurasin lattiat juuriharjalla jouluksi ja juhannukseksi kaivellen juurijalla kaikki välit, sanoo vain tön nikertämä talontytär lahden takaa

    VastaaPoista
  2. taisi olla hoono soomi mutta tää uusi kone vaan käyttäytyy... tarkoitan juuriharjaa ja työn nikertämää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii! Nykyisille talon tyttärille ei mitä ilmeisemmin ole noita puuhia luvassa... Lahden taakse ilmoitamme, että meillä on tällä hetkellä myös pohdinnassa, mitä tehdä yläkerran ILOISEN väriselle vessalle... Voi olla, että se "ajallinen kerrostuma" maalataan piiloon, mutta yläkerran keittiön vihreä lattia kyllä jää sellaisekseen!

      Poista
  3. Linoleumi on tosiaan hyvä materiaali. Meillä laitettiin 5 vuotta sitten työpaikkani lattiat nimenomaan Forbon linoleumilla ja hyvältä näyttää edelleen.
    Linoleumihan "korjaa itse itsensä" eli pienet naarmut tms...
    -Rosanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, tämäpä hyvä kuulla. Kulutusta tuo kyökin lattia varsinkin saa niskaansa, luulen ma...

      Poista
  4. Mun mielestä ruudut sopisi just passelisti. Toinen on kuitenkin yksivärinen ja eikö ne jossain sisustusohjelmassakin sanoneet, että kuvio jatkuu hienosti katossa ;)

    Linoleumissa ehkä vierastuttaa se entisaikojen muovimaisuus. Se pinta. Meillä noi vanhat linoleumit on ainakin kylmiä kuin siperia, kun vertaa olkkarin uuteen lautalattiaan, mutta niistä nyt ei ole ihan varmaa, että mitä niiden alla on, vai onko mitään.

    Oon ainakin ite ollut aina puulattiaihminen, kun kotikotonakin on aina ollut. Vierastan kaikkia laminaatteja, muoveja, linoleumeja, parketteja, vinyylejä jne. Mutta siinä oot ihan oikeassa, että kyllä se sopisi henkeen ainakin. Ja se liimojen hiominen ei ole ihan yksinkertaista, se nimittäin tukkii kaikkien hiomakoneiden paperit samantien.. Oon itse rapsutellut rappusista ihan vaan puukolla liimaa, kun mikään muu ei toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä minäkin olin ensin sen puulattian kannalla, mutta nuo meidän kammareitten linomatot on tosiaan niin hyväkuntoisia että niitä ei olisi mitään järkeä repiä irti, ja sitten taas puoli taloa puulattialla ja puoli linoleumilla... ehkä vähän pöljä. Plus se kauhea pöly. Yritän ehtiä postaamaan tänne kuvia noista matto- ja ruutuasioista ja eri väriehdotuksista.

      Poista
  5. Linoleumi kuulostaa oikein hyvältä lattiavalinnaksi. Eikä se ruudullinen riitele ruudullisen katon kanssa jos vain katto on yksivärinen. Eihän lattialankutkaan riitele kattolankkujen kanssa. Joten suunnitelmasta toteutukseen vain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas, instant-vastauksena että kiitos rohkaisusta!

      Poista
  6. Meillä on myös harkinnassa linoleum keittiöön sitkunjoskusrikastuu jne. Itse asiassa siellä on nytkin linoleum, kiinnitettynä jollain tervaseoksella, joka ei kuulemma ihan pienellä panostuksella suvaitse lähteä. Oujee.

    Mutta siis piti sanomani, että minä myös haaveilen tuollaisesta ruudutetusta lattiasta, harmaa-valkoinen olisi varmaan minun silmääni miellyttävä vaihtoehto. Toisaalta puulattia on aina puulattia, ei siitäkään oikein pääse yli eikä ympäri. Mutta puhtaanapidon kannalta linoleum taitaa peitota puun mennen tullen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kuten tuo ensimmäisen kommentin niin kutsuttu kokemuksen syvä rintaääni totesi...;) Eipä tarvitse linomattojen raoista paljon haarukalla muruja kaivella! :D

      Poista
  7. Linoleumiakohan se meilläkin oli...
    Makkarissa oli kauniin tummanpunaiseksi maalattua levyä lattiassa, mutta tosiaan kylmä kuin siperia!
    Kun olisikin hoksannut vaihtaa sen vain nykyaikaisempaan...
    Yläkerran huoneissa taas säästämistä on vaikea harkita, kun aaltoilee kuin lammen pinta ja kiinnitys naulatkin alkavat olla ennemminkin irtonauloja...
    Mari
    PS Ihana blogi tällaiselle Oikean Vanhan haaveilijalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! En osaa ottaa tuohon kylmyyteen oikein kantaa - meilläkin on sellainen vanha linomatto joka nyt äkkikseltään tuntuu kyllä kylmältä, mutta jos vaikka seisoo samassa kohtaa hetken aikaa, tuntee kyllä selvästi että lattia lämpenee... minusta se tuntuu mukavalle, elävälle jotenkin. Ei-muoviselle joka tapauksessa :)

      Poista
  8. Tuosta puulattian hiomisesta. Itse hioin kesällä ison vanhan tuvan kulahtaneen lautalattian ja pelkäsin myös pölyä. Mutta mitä vielä. Pölyä ei tullut hippustakaan. Hiomakoneessa on imuri joka vetää pölyt samantien sisuksiinsa. En edes suojannut mitään seiniä, huonekaluja tai mitään. Uskomattoman siisti homma. Ja todella nopea. Hiomiseen meni aikaa pari tuntia, alaa oli n. 80m2.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa! Mikä oli hiomakoneen tyyppi ja vaikka merkki ja mallikin, jos on? Meillä on vedetty tuolla kellarissa useampaakin pintaa kulmahiomakoneella ja sitä pölyä oli ja on edelleen ihan joka paikassa vaikka ovet oli teipattu kiinni...ja imuriin siis toki kytketty se hiomakone. Olen kuvitellut, että se pöly tosiaan on mittava mutta ilmeisest ei mitenkään pakollisesti?

      Poista
  9. Ihailtavalla tavalla olette kyllä perehtyneet asiaan ja ihailtavaa on myös rohkeus puolustaa materiaaleja, jotka ei ehkä kuulu massojen suosikkeihin, toisin sanoen kuumimpiin trendeihin. Tai eläs tiiä, jossain sisustuslehdessä, -ohjelmassa, en nyt muista, taisi olla vihjaus siitä että linoleumi tulisi taas. :) Pistän korvan taakse myös ennustuksesi laminaatin tulevaisuudesta! Luulen, että siinä käy juurikin noin 30 vuoden päästä eli sitten revitään hullun lailla lattioita ja kärrätään niitä.. niin minne.. kaatopaikalle? Huom. Täällä puhuu nainen jolla puolet kämpän lattioista laminaattia. Ei tosin ollut ensimmäinen eikä edes toinen suosikki vaihtoehdoista mutta sattuneesta syystä nyt näin.

    Minä voisin omistaa oman oodin Tapettitalon tapeteille! Ne on ihan omaa luokkaansa ja kuosit -ah, niin herkullisia! Meiltä löytyy kotoa harmaata juhannusruusua, maalta pikkurokokoota ja kirsikkapuuta, harmaana myös. Taidan olla aika harmaa tyyppi. ;)

    Mutta miksipä ei keittiö saisi näyttää 50-luvun dinerilta?! Siitähän saisi ihan teemaksi asti pohjaa kyökin sisustukselle. ;) Minäkin annan siis ääneni ruudulliselle lattialle! Meillä maalattiin maalla ruudut eteiseen ja keittiö odottaa vielä omia ruutujaan. Niitä kaivataankin kovasti, nyt kun lattia on vielä valkoinen.. Voit varmaan kuvitella sen murujen näkyvyyden.. Ruudut auttaisi ehkä vähän hämäämään tuossa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään aidoista asioista :) Mieluummin säästän jossain muussa (ks. vaikka tästä seuraava teksti...) ja törsään sitten noihin tuollaisiin juttuihin kuten kunnollinen ja aikaa kestävä materiaali keittiön lattiassa.

      Niin, tuo 50-luvun diner... Minä periaatteessa tykkään siitä amerikkalaisestakin 50-luvusta, mutta se on sitten taas omaan kotiin ja omaan makuun ja varsinkin tähän vanhaan mökkiin vähän liian Amerikkaa kuitenkin. Jos meidän muuhun taloon täräyttäisi sellaisen diner-keittiön niin se olisi niin paljon muun talon tyylistä poikkeava että luulen, että se särkisi silmää nimenomaan tässä kontekstissa. Mutta tuo vaaleampisävyinen ruudutus saattaisi istua tänne silti, makustellaan vielä...

      Poista
  10. Meillä on puolet keskikerroksesta linoleumia (vanhaa) ja puolet suupielestä kiroten hiottua vanhaa lautalattiaa. Villasukat voi ottaa pois jalasta aina, kun astuu keittiön linoleumilta olohuoneen puulattialle - lämpöero on huima! Mutta jos lattian kylmyys ei ole päällimmäinen murhe (kai eristys tekisi ihmeitä meilläkin), onhan linoleumissa puolensa. Ja se lattian hiominen on todellakin ihan hirvittävä homma, pölyinen ja hidas (puhumattakaan siitä liiman/vahan/vernissan rapsuttelusta hiomapaperin pohjasta)!

    VastaaPoista
  11. Tämä on kyllä jännä juttu, kun minä ajattelen (ja niin ajattelevat varpaanikin) ihan toisella tavalla. Siis että linoleumi ei ole kylmä vaan lämmin. Meillä on tietysti puulattioita vaan aputiloissa kuten rappusissa, ja sitten yläkerrassa, eli tuollaista suoraa huoneesta toiseen astumisen testiä ei oikein voi täällä tehdä. Istun nytkin kylmässä olohuoneen nurkassa jalat kirjoituspöydän alla ja kun pitää kinttuja paikoillaan hetken, se lattian kohta lämpenee ihan selvästi ja tuntuu mukavalle :) Minä istun paljon lattialla muutenkin ja nyt varsinkin lasten kanssa, ja sama efekti on tosiaan havaittavissa myös ns. perstuntumalla :)

    VastaaPoista
  12. Meillä oli 50-luvun linoleum. Rakennusmestarimme sanoi, että se oli todennäköisesti kiinnitetty jollain asbestiliimalla. Tämä tuli tietoomme sen jälkeen kun linoleum oli poistettu. Hiontaa emme suorittaneet - tosin muista kuin asbestisyistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä asbestiasiaa olen joskus hajamielisesti pohtinut. Kun meidän Vilja oli muutaman kuukauden ikäinen, meillä kävi kellarissa asbestifirma purkamassa lämmitysputkien asbestieristeet. Tämä operaatio maksoi reilun tonnin, ja jätti jälkeensä varsin suuren määrän asbestipölyä kellarin kaikille pinnoille. Putkimies ja puoliso sitten märällä rätillä niitä siivosivat. "Ihmisiä mekin vain ollaan", totesi asbestifirma reklamaatioon. "Minkäpä sille ennää voi", sanoi valvontaviranomainen kun kysyin, mitä pitäisi tehdä. Minusta on tullut asbestin suhteen siis melkoinen fatalisti.

      Poista
  13. Hiomakoneesta; en valitettavasti muista merkkiä, vuokrattiin jostain konevuokraamosta. Sellainen seisaaltaan "ajettava", vähän kuin siivoojien lattiankiillotuskone. Eihän tuollaista urakkaa tekisi hullukaan jollain käsikäyttöisellä koneella.

    Luulin että seinänvierustat ja nurkat olisi pitänyt vielä käsikäyttöisellä hioa, mutta tuo kone ylsi kätevästi seinän viereenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mjoo, se on sellainen lattiahiomakone ollut varmaan. Olen itse sellaisella ajellut joskus takavuosina kun elätin itseni siivoojana. Metka ajettava, pyrkii karkuun jos yrittää voimalla ohjata :)

      Me ollaan tästä yhdestä rohkaisevasta kokemuksesta huolimatta varmaan päätymässä siihen linoleumiin, lähinnä siksi että voisi olla pöljän näköistä jos puolessa talossa olisi eri lattiamateriaali kuin toisessa puoliskassa.

      Poista