sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Naamiohuveja

Suihkukaappi on ruma, kuten jo mainitsin. Mutta kiitos rakkaan harrastelijapuuseppämme, sen rumuus taitaa piiloutua melkolailla näkymättömiin pyykkituvan nurkkaan. Kaapin edustalle on nimittäin vaivihkaa valmistumassa vaatekomero:



Komeroon on tarkoitus majoittaa harrastelijapuusepän muut harrastusvälineet eli kaikenlaiset metsästysvehkeet, kalastuskamppeet ynnä muut rojut ja pukineet, jotka tällä hetkellä vellovat vintissä. Ja komero on tarkoitus maalata samalla vihreällä kuin seinällä olevat kaapitkin.

Lisäksi kellariin on valmistumassa pesukomootti. Alkuperäinen idea oli kiinnittää vanha, valurautainen, emaloitu lavuaari vessatilan seinään, mutta sitten joku onneksi tajusi, että se kiinnityskohta on muuten piippu. Eikä siihen saa mitään kiinnittää. Piti rakentaa komootti, johon upotetaan allas. Kas tällainen on itse kapine:



Tällainen Osmottu kansi siihen tulee:



Ja tässä on lavuaari, putsattuna ja puunattuna:



Totesin tänään, että meillä on kohta niin hieno kellari että varsinaiset asuinhuoneet alkavat näyttää surkean nukkavieruilta. Pidän kodistamme, mutta kiistatta olisi ihan kiva jo päästä tekemään myös tästä jokapäiväisestä asuintilasta omemman näköistä - kaikki kunnia Anni-vainaan tapeteille ja muovimatoille, mutta kaipaan jotain hieman hillitympää. Toistaiseksi aherretaan kuitenkin vielä maan alla.

Sähkömies tulee ensi viikon alussa ja sitten saadaan lattialämmitys kellarissa toimimaan - meiltä pääsi unohtumaan, että sitäkin varten pitää olla kiertovesipumppu ja sekin toimii sähköllä. Kalustusta on mietitty uuteen uskoon sen verran, että alkuperäisen suunnitelman mukaisen L:n mallisen tason ja lattialla vapaasti seisovien pesukoneen ja kuivurin ynnä erillisen, isolle altaalle nikkaroitavan tiskipöydän tilalle tulee yhtenäinen, koko autotallin seinän mittainen taso. Tämä tarkoittaa sitä, että myydään halvalla päältä täytettävä, täysin toimiva, 1200 kierrosta minuutissa linkoava pesukone (ja ostetaan kalliilla edestä täytettävä, jossa on 1600 kierroksen linko). Puolison esteettinen silmä sanoo, että yhtenäinen taso on kauniimpi kuin monessa eri osassa oleva ja pätkitty. Olen samaa mieltä.

Ostelen säännöllisen epäsäännöllisesti kaikenlaisia sisustuslehtiä iltojeni iloksi, mutta yleensä ne ovat pettymyksiä sikäli etten koskaan saa niistä mitään kodinsisustuksellisia ideoita. Oma visio on vahva, tai 50-luku ei ole muodissa, ihan kummin vaan. Talo&Koti -lehdessä oli kuitenkin kerran idea, johon tartuin:



Vähemmän ruutuja ja maalaisromantiikkaa, mutta ajatus siis kuitenkin tuo yllä oleva - tason alle ei tule ovia, vaan tuollainen tanko johon ommellaan verho. Verhon taakse voi piilottaa pyykinpesukoneiston ja sinne mahtuu myös aimo liuta käteviä metalliverkkokorisysteemejä, joista pidän. Sama verhoidea on muuten myös siinä yllä olevassa pesukomootissa, siinä tosin käytännön pakosta koska minkäänlainen ovi ei mahtuisi pienessä vessanurkkauksessa avautumaan törmäämättä pyttyyn.

En tiedä, onko tuollainen verho 50-lukua. Kellarissa oleva pyykkitupa-kodinhoitohuone ei ainakaan ole, joten verho saa luvan kelvata. Alkaa tuntua siltä, että pyykkitupa on lattiasta kattoon yhtä kompromissia, mutta sitä voi varmasti arvioida vasta kun kokonaisuus on valmis. Ei siis ihan vielä - mutta ilahduttavasti siihen suuntaan ollaan koko ajan menossa.

4 kommenttia:

  1. Mahtavasti pelastaa kuule ruma suihkupömpeli -tilanteen tuo puinen komero! Suihku ei näytä enää ollenkaan niin avaruudesta tipahtaneelta. *peukku*

    VastaaPoista
  2. Ensinnäkin suuret kiitokset tapettikommentistasi.

    Olen myös innolla seurannut teidän hienoa kodinhoitohuoneprojektia :) Meille laitetaan myös samantyylinen verhosysteemi ja eilen kävin tapettitehtaalle mennessä niitä metalliverkkokorisysteemejä ostamassa (Tampereen Ikealla metallikorit oli poistopuolella euron kappale, hinta oli kohdallaan, tosin lauantairuuhkassa paksuissa toppavaatteissa jonottamista en voi kyllä suositella).

    VastaaPoista
  3. Kiva lukea taas rempan edistymisestä. Ja hienolla komerolla peitätte sen ruman pömpelin :-)

    Kellarissa oleva pyykkitupa on kuule ihan 50-lukua, meillä on täällä ihan alkuperäinen tallella muuripatoineen ja sementtipaljuineen. Rempasta haaveillaan, kun joskus taas on ylimääräistä rahaa.

    Mutta haluaisin kovasti säilyttää vanhaa vaikka rempattaiskin. Se taas ei ole sitten kovin helppo yhtälö. Muuripadan muurauskin on hiukan halki ja meille aika turha kapistus tällä hetkellä. Mutta entä jos haluankin värjätä lankoja ympärivuoden, sitten olis padallekin tarvetta :-) On tää taiteilua tämä vanhassa eläminen, meillä on paljon tehty kompromisseja remontoinnissa esim. just kylpyhuone. Mies äänestää mut nurin ihan järkisyillä kun koitan ehdottaa esim. vanhan lattialaatoituksen säilyttämistä.
    Terv. Pauliina (se joka joskus lenkkeillessään kurkistelee teidän pihalle )

    VastaaPoista
  4. Jep, suihkukaappi jää kyllä perin mukavasti piiloon. Komerosta piti alun perin tulla kiinteä, mutta tehtiin sitten kuitenkin tuommoinen irtomalli niin sitä voi liikutella ja sitten saa suihkukaapinkin nurkasta liikkeelle. Siivouksen ym. systeemien takia parempi noin. Ja komerosta tulee varmaan aika mainio sitten kun sen vielä maalaa.

    Hihii, kiva tietää että pyykkitupia on ollut jo 50-luvulla!

    Varpasen asemalle muuten terveisiä että ne teidän tapettikerrostumat on kyllä suorastaan koomisuuteen asti samanlaisia kuin meidä olkkarin seinä, kun tuosta patterin päältä repsottavasta kohdasta niitä äsken katselin :)

    VastaaPoista