Kellarissa alkaa olla putkimiehen viimeistä vierailua ja perinpohjaista siivousta vaille valmista. Tai no, valmista ja valmista mutta siis ainakin toimintakuntoista. Entinen pyykinpesukoneemme hyppäsi tänään pakettiautoon matkustaakseen Helsinkiin, Indonesiasta kotiin palaavien tovereiden likapyykkejä pesemään (nyt kun niiden parkojen pitää tulla taas toimeen ilman kotiapulaista, toim. huom.). Vaihto sujui näppärästi, kellarissa jyl... eikun surisevat vaimeasti jo uudet koneet.
Pyykkituvan taso isoine rosterialtaineen on jo paikoillaan, hyllyjen eteen tulee vielä verho.
Tason ikkunan puoleisen päädyn alle irtosi tänään rautakaupasta hämmentävän halvalla kaksi Elfan korihyllykköä, niidenkin eteen tulee verho. Lisäksi ostimme ison Oskarin oksan. Rättipatterioptio on sähköistyksen puolesta olemassa, mutta täytyy nyt tutkailla, onko sen toteuttaminen tarpeen. Oskarille on vielä paikka hakusessa.
Vanhan pesukoneen lisäksi suihkupömpelistä häipyi tänään suihkuallas verhoineen, ne löysivät uuden kodin puolison papan kylpyhuoneesta. Suihkupömpeli näytti tänään jo hetken verran tältä:
Tänään tapahtui myös sellainen ikävä asia, että minulta hajosi selkä. Varsinaisesti se hajosi oikeastaan jo viime syksynä, mutta on käyttäytynyt suurin piirtein asiallisesti tähän päivään asti. Tiskaamisesta se ei kuitenkaan ole erityisemmin pitänyt - meillä ei tosiaan ole tiskikonetta ja tiskipöytäkin edustaa alkuperäismallia, joka tarkoittaa honkkeliperheessämme aivan liian matalaa ja kaikenlaisia kramppeja ja nyrjähdyksiä aiheuttavaa allaskorkeutta. Kun selkäni sitten tänään sanoi lopullisesti naks ja poks, ryhtyi kellarin valmistumisesta hurmioitunut puoliso välittömään toimeen. Ensinnäkin meille ostettiin tänään se kauan kaivattu astianpesukone, joka välivarastoitiin tyhjään suihkupömpeliin:
Lisäksi paikallisesta levyliikkeestä (ei, Mikkelissä ei ole musiikkikauppaa) käytiin hakemassa pikaisesti suunnitellun ja palotarkastajan puhelinkonsultaatiossa asianmukaiseksi todetun uuden tiskipöydän tarpeet. Tiskipöytä nousee työtehoseuran suosittelemaan 90 senttimetrin korkeuteen, siihen tulee halkolaatikon näköiseksi integroitava astianpesukone ja koneen vierelle mahdutetaan roskiskaappi. Joka oli puoli tuntia sitten jo viittä vaille valmis:
Meidän oli tarkoitus tehdä koko keittiö kerralla ja kärvistellä siihen asti nykyisellä käsitiski-seläntappomenetelmällä. Oma invaliditeettini sekä veljen joulukuussa kolmilapsiseksi laajentuneen perheen aikaansaama realiteettiherätys kuitenkin saivat aikaan tämän: Tiskauskuviot pistetään jo nyt uusiksi, ja irrotellaan ja siirrellään noita nakaleita sitten soveltuvin osin sen varsinaisen joskus koittavan keittiöremontin alta. Selkävammaisena en voi muuta kuin kiittää tätä puolison pikaratkaisua, eikä tuleva yhden ison ja yhden pienen vauvan perhearki luultavasti lainkaan huonone siitä, että vanhempien sijasta kone hoitaa tiskit. Alkuperäiset keittiön kaapistot fiksataan ja maalataan ja siirretään sitten yläkerran keittiöön, eli niiden kanssa on vielä pärjättävä sen varsinaisen keittiöremontin ajan. Mutta jospa vauva-arki rullaa jo siinä vaiheessa sujuvasti ja selkävammatkin ovat enää muisto vain.
Jeps pesukoneeseen, liikuntaan ja hyvään sänkyyn kannattaa meidän selkävaivaisten panostaa!
VastaaPoistaKomppaan edellistä.
VastaaPoistaJa odotan, että pääsen viikonloppuna surruttelemaan uusilla pyykinpesukoneilla minäkin!